Kun koira tuli kotiin

Tänään, 29.4.2015 Selma 9 vuotta. Huomenna, 30.4.2015 Siiri 12 vuotta. Siiri on ollut puolet mun elämäsTÄ mun elämäsSÄ. Yhteinen matka on ollut enemmän kuin antoisa. Kiviä ja kuopanpohjia ollaan koettu, mutta myös ja erityisesti niitä mahtavia yhdessä tekemisen ja sielunkumppanuuden hetkiä. Olethan Siiri-Sirpulainen matkassa vielä monen monta vuotta! Ja Selma, pieni kummallinen menninkäiskoira. Olet kamalan rakas sinäkin, kaikista omituisuuksistasi huolimatta (vai kenties juuri niiden vuoksi?)! Tallustele Siirin perävaununa monia hyviä polkuja ja seikkailuja! Onnea rakkaille vappusankareille!

Koirapuistosta löytyi keppi. Keppi pitää tappaa. Keppien tappaminen on pitkä prosessi. Keppiä pitää mm. tiputella maahan useasti, jotta se varmasti kuolee. Hei kato tää on keppi aika hieno mun mielestä! Keppi ei kuole vieläkään. Oho tuolla menee joku! Ainiin se keppi!! Vielä viimeinen kuolinpuraisu... ... ja saalistaja voi autuaallisesti nautiskella saalistaan.

Torstaina oli taas aika rähjäkurssin. Tällä kertaa treenailtiin ulkona, auringonpaisteessa ja tuulessa. Noppa ei ollut kovasta tuulesta moksiskaan. Meillä oli treenikohteena vieras mies, jonka kanssa tehtiin ensin samanlainen rinnakkainkävelylenkki kuin Miirankin kanssa ekalla kurssikerralla. Lenkin alku meni siihen, kun Noppa suoritti täydellistä seuraamista Miiran vieressä, olihan sieltä taskusta aiemminkin tipahdellut herkkuja suoraan suuhun. Jossain vaiheessa Noppa huomasi vieraan miehen, palkkamerkki aina kun se vilkaisi miestä, ja sitten namia suuhun. Pikkuhiljaa lähennyttiin ja Noppa kävi hakemassa namia vieraalta. Kerran nami tuli vahingossa liian äkkinäisellä käden liikkeellä, jolloin Noppa väisti, mutta meni kuitenkin samantien hakemaan namia lisää. Sitten taukoiltiin, jonka jälkeen lähestymistreeniä. Mies lähestyi meitä hiukan kaartaen, Noppa sai namia. Lopulta lähestyi meitä ihan suoraan. Käsikosketus yhdistettiin tähän, Noppa kävi tökkäämässä miehen kättä ja tuli hake

JokomennäänjokomennäänjokoMENNÄÄNNYT! Maanantaina polskittiin shelttiporukalla SporttiHurtan uima-altaassa. Olikin pitkä aika kulunut edellisestä uintikerrasta, kun koko talvena ei saatu aikaiseksi käydä uimalassa uimassa. Meidän uintivuorolla olivat Noppa ja Paavo sekä kaksi nuorta soopelia, joille meidän uimarikonkarit saivat näyttää mallia ;) Hyvin polskivat, kuulemma uima-altaassa ei liivejä tarvitse, mutta luonnonvesissä ne ihan turvallisuussyistä on hyvä pitää. Nopalla on hirmuinen uintivauhti lelulle, mutta pois sillä ei sitten olekaan mikään kiire. Yritin ottaa Paavosta uimakuvia. Jonkun korvat tulivat mukaan. Noppa seurasi kanssauimareita tuiman totisesti! Saana napsaisi Nopasta parit uintikuvat. Tässä lentää lelu... ...ja tässä lentää Noppa. Suihkua Noppa ei ole vielä oppinut arvostamaan. Lopuksi vielä kuivattelurälläykset pellolla!

Viime sunnuntaina tuli kaksi vuotta siitä, kun haettiin Noppa-apina kotiin. Se oli hyvin pieni mies silloin! <3 Olennaiset valmiina -vain kuppien tyhjentäjä puuttui. Ja sieltä se tuli! Oli hiukan epäilyttävää toimintaa Nopasta tuo ulkoilu. Oma rakas sohvanvieruspaikka löytyi kumminkin jo heti.

Perus-lenkkeilyn lisäksi meidän viikkoon on mahtunut seuraavaa: Maanantai 13.4. Agitreenailua koirapuistossa aamulenkin yhteydessä. 2on2offin kertailua käskysanalla koske . Koska muistui hyvin mieleen, treenailtiin sitten kestoa. Muutaman kerran vapautin mutkan kautta putkelle, jonka jälkeen palkka. Muutama suora vapautus pidemmän välimatkan päästä, muutama vapautus ihan koiran vieressä, kun olin ensin kävellyt kauemmas ja palannut palkkaamaan.     Tiistai 14.4. Iltalenkin lomassa päätin ajaa tämän kesän ekan jäljen. Jospa nyt saataisiin vihdoin jäljestysharrastus kunnolla käyntiin (eli tehtäis sitä  useammin kuin kerran kesässä :D), kun nuo nenähommat olisi Noppikselle niin ältsin hyvä juttu. Suora jälki, n.8 metriä pitkä, joka askeleella keitettyä possua ja alku- ja loppukohdissa kunnon tamppaus + paljon nameja. Yllättävän keskittyneesti Noppa ajoi jälkeä! Alkuun oli vähän pyörimistä ja pari kertaa sai jäljen aikana korjata suuntaa, mutta muuten oli tosi hieno jälkikoira. E

Tänään oli hyvä päivä. Sellainen, joita toivoisi paljon enemmänkin. Aamu aloitettiin nuuskuttelulenkillä, kierreltiin taitavasti kaikki vaaranpaikat elikkä nokakkain tapahtuvat ohitukset. Kotona Noppa sai kongin täynnä kalkkunan jauhelihaa, kun lähdin töihin. Iltapäivällä tunnin metsänuuskuttelu. Ei ollut taaskaan kiire minnekään, mentiin Noppiksen tahtiin. Illalla lähdettiin kohti Pitäjänmäkeä rähjäkurssin toiselle yksilökerralle. Taskut oli lähtiessä täynnä nakkeja, keitettyjä kivipiiroja, kolmea erilaista nappulalajia ja kuivattuja kalkkunanameja. Juna-asemalla mulla oli pokkaa hihkaista jo pitkästä matkasta "ei saa silittää", kun pikkutyttö oli ryntäämässä kohti Noppaa. Pitää päästä yli tästä kiltteydestä ja kohteliaisuudesta toisia ihmisiä kohtaan. Nyt on nimittäin ensisijaisen tärkeää olla Nopalle kohtelias ja kiltti. Taas sai Nopasta olla ylpeä. Kurssikerroilla näen Nopan muidenkin silmin ja hoksaan, miten taitava ja hieno ukkeli se onkaan. Hirvittävästi saatiin

Blogeissa kiertänyt 12 kysymyksen haaste saavutti meidätkin -peräti kahdesta osoitteesta,  Paavo-veikalta ja  Kaaponkujalta , ja vieläpä samoilla kysymyksilläkin. Tämä lienee tarpeeksi pätevä syy ottaa haaste vastaan! (sitäpaitsi haasteisiin on aina kiva vastailla!) Haaste lähtee meiltä  Hamletille ja Saralle (ja koska nämä kyssärit on niin hyviä, niin en edes jaksa alkaa miettimään uusia) :) Joskus on Nopalle sanottu, että hississä istutaan takanurkassa. 1. Mikä on tarina koirasi nimen takana? Tarkoittaako se jotain? Nopalle oli jostain syystä hirvittävän vaikeaa keksiä nimi. Johtuneeko siitä, että meitä nimenmiettijöitä oli kaksi, ja nimen piti miellyttää molempia...Itse olisin halunnut jatkaa Nopankin kohdalla Siirin ja Selman kanssa hyväksi havaittua ihmisnimiteemaa, ja nimetä Nopan Ristoksi. Jaakko halusi kuitenkin ihan koirannimen, ja Risto piti hylätä. (Välillä tosin vieläkin mietin, miten nykyistä vieläkin päheämpi parivaljakko olis Risto ja Paavo ollut! :D) Jona

Tällaiset päivät on hyviä. Kun voi sukeltaa metsikköön kamujen kanssa. Tänään ei ollut hyvä päivä. Noppa vetäisi melkoiset kierrokset jokaisesta vastaantulevasta koirasta, bongaili niitä jo hurjan pitkästä matkasta, ja rähjäsi tietenkin jokaiselle. Kotipihalla se höselsi Hamletin kanssa siihen malliin, että ohikulkevan naapurin perään oli pakko ampua rähisten. Hihnakaan ei ollut kunnolla kädessä, niin että melkein iholle asti pääsi. Kun sitten tarkemmin mietin tämän päivän epäonnistumisia, huomasin, että onhan Noppa ollut jo muutaman päivän hiukan tavallista levottomampi. Ulkona se on vetänyt hihnassa, mitä se ei yleensä tee, ja kierrokset on helposti kääntyneet liian korkeiksi. Sisällä sen on välillä ollut hankala rauhoittua huilaamaan, vaan se on läähätellyt ja seurannut minua joka paikkaan. Välillä meillä meni jo tosi mukavasti, mistä kirjoittelinkin . Ehkä senkin takia nämä takapakit tuntuu erityisen raskailta. Viimeisen kahden viikon aikana Nopalla on kolme kertaa ollut v

Hei omaihminen, seuraa sä vaan mua, mä tiedän mihin nyt mennään! Oho oonpa mä aika muhkea kaveri! Valjaatkin jää kaiken tän muhkeuden alle piiloon! Hei katokatokato tuolta tulee joku! Mä näen! Eksä muka tuukaan tänne ryteikköön? Okei ei haittaa mä meen jo! Täällon ihan ältsin hyvät kepit. Paremmat ku kotona. Hei mä kuulin! Sä otit namin taskusta! Joo mä tuu-uuuun! Juomahuolto pelaa! Hei hyvin valittu tää lenkkimesta! Joko mä saan tulla? Okei entä nyt? Okei no mä pönötän sit vaan. Hirween kovia nää kävyt täällä. Hei jee lenkkilenkkilenkki mennääks uudestaan jooko nyt heti jooko?

Meille ei kuulu yhtään mitään. Ei hyvää, ei huonoa, ihan keskinkertaista vaan. Ei yhtikäs mitään ihmeellistä, eikä oikeastaan vähemmän ihmeellistäkään. Toinen rähjäkurssin treenikerta peruuntui, joten vasta torstaina päästään tositoimiin taas sen kanssa. Blogi meinaa kumminkin kuihtua käsiin, joten tähän hätään Kehäkettujen blogista napattu vuodenaikahaaste. Yksi kuva per vuodenaika! Kevät (toukokuu 2014) Kesä (elokuu 2013) Syksy (syyskuu 2013) Talvi (helmikuu 2015)