sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Ilo irti vapaasta viikonlopusta!

Nyt vietetään maaliskuun ainutta vapaata viikonloppua. Siispä otettiin Nopan kanssa vapaudesta ilo irti!

Lauantaina tuli urheiltua oikein urakalla: kolme tuntia lenkkeilyä + agilitytreenit, joista tuleekin nyt taas useamman viikon tauko. Lauantai aloitettiin pitkällä fleksilenkillä golfkentällä ja pitkin merenrantaa. Treenilämppänä toimi iltapäivällä puolen tunnin kävely laina-autolle, ja sama matka käveltiin illemmalla sitten takaisin kotiin. Treenien jälkeen hyödynnettiin valoisaa alkuiltaa ja Noppa pääsi rälläämään kolmisen varttia Sporttiksen ihanissa metsämaisemissa.

Aamulenkillä sorsatapaaminen!

Treeneissä tosiaan kaahotettiin pitkästä aikaa. Rata oli meille ihan liian hankala, ja vielä hankalammaksi se muuttui, kun korvasin radalla olleet kontaktit putkilla. Keskityttiinkin siis ihan lyhyisiin, 3-4 esteen pätkiin, niin saatiin edes jotain onnistumisia aikaiseksi. Sain myös juosta ihan hullun paljon ja kovaa, ja silti olin myöhässä, haha. Onnistuttiin kuitenkin vauhdikkaassa persjätössä sekä muutaman toiston jälkeen myös kaukaa takaakiertoon lähettämisessä. Jee!

Meidän toisella treenipätkällä hylkäsin radan ihan suosiolla, ja keskityttiin pitkästäpitkästä aikaa keppeihin. Ja kyllä, taas kerran tuli todistettua se, että (pitkätkin) tauot tekee Nopalle ihan älyttömän hyvää. Aluksi tehtiin pitkät kepit kaikilla ohjureilla, mutta koska Noppa fokusoi hyvin itse pujotteluun eikä ollut ohjureista millänsäkään, niin poistettiin ohjureita aika reippaalla kädellä. Lopuksi Noppa teki tosi hienoja keppejä niin, että vain alussa ja lopussa oli kaksi ohjuria, ja lisäksi keskellä yksi. Tein kepeillelähetyksiä eri kulmista (ensi kerralla muistettava tässä se kellotauluidea!), juoksin reippaasti Nopan edellä ja jäin tarkoituksella myös sen taakse. Taaksejäämiseen Noppa selvästi reagoi, mutta kepitteli kuitenkin kepit loppuun saakka, vaikka vilkuilikin taakse. Etupalkka siis kehiin tässä! Mutta summasummarum: älyttömän taitava pätevä huikea keppi-Noppa! <3

Juvanmalmi = melkein kuin Lapissa olis! <3

Olipa siis pitkästä aikaa älyttömän kivat treenit ja paljon hienoja onnistumisia! Treeneistä tosiaan olikin sitten hyvä suunnata pienelle metsälenkille ihaniin maisemiin ja pakkaseen :)

Lauantai-iltana Noppa oli aika väsynyt. Sunnuntaiaamunakaan sillä ei ollut mikään kiire mihinkään, mutta aamulenkille oli silti lähdettävä, sillä Mia oli tulossa pitkästä aikaa hieromaan pikkujätkän. Hierominen oli tällä kertaa Nopasta vähän tylsää, ja loppua kohti se yritti oikeinkin omatoimisesti lopettaa touhut ja tarjota mielummin lelujuttuja Mialle. :D Pääsääntöisesti se oli kuitenkin oikein mallikelpoinen tyyppi. Hiukan oli selässä jumeja, jotka Noppa osoitti mullekin murmuttamalla jumipaikoissa. Superliukkaalla talvella on varmasti osuutensa jumien synnyssä, mutta onneksi mitään isompaa ja kipeämpää paikkaa ei Nopasta löytynyt :)

Loppusunnuntai me aiotaan viettää sohvalla! Hissukseen täytyy kyllä ulkonakin käydä käpöttelemässä, kun keli on mitä hienoin. Ihana vapaa viikonloppu, seuraavaa odotellessa! :)

Terveisiä metsästä!

tiistai 28. helmikuuta 2017

Synttäripoju


Leikkilassie, korvahönö, hapsiainen Noppa-poju täytti eilen maanantaina kokonaiset neljä vuotta! Iso mies jo, ihan aikuinen koira. Aikamoista.

Kuten kuvioon sopii, Noppa tietenkin biletti kokonaiset kaksi päivää. Sunnuntaina kylässä kävivät Hugo ja Hamlet. Tarjolla oli kaurapuuro-kalkkunakakkua possunsuoli-kynttilöillä varustettuna (ks. kuva). H&H lahjoivat Noppaa vihreällä sammakkolelulla, jonka toinen silmä lähti jo irti.

Oikeana synttäripäivänä bileet vain jatkuivat! Kotona Noppa sai herkutella pupunkorvalla ja treenata kurre-temppua, ja iltaa jatkettiin vuorostaan Hampun ja Hugon luona. Siellä Noppa paitsi toimitti virkaansa leikkisetänä, myös kertoi Hugolle, että raollaan olevasta ulko-ovesta voi hyvin mennä ulos (ei hätää, sankarit olivat kateissa ehkä 10 sekuntia), ja tuhosi lukemattoman määrän cavapoikien puruluita. Kunnon aikuisbileet siis!


Ylläolevassa kuvassa Noppa esittelee silmiään. Eiku siis toista synttärilahjaansa, superkestävää Bumia. Se on vielä ehjä! Sen Noppa myös itse saalisti sanomalehden sisältä ja kantoi heti olkkariin jyystettäväksi. Hyvä lelu kaikin puolin siis!

perjantai 24. helmikuuta 2017

Planeettabongari, osa 2


 Tänään Noppa esittelee teille pikkuruisen Merkuriuksen aurinkokuntamallista. On se pieni!



Tämä planeetta löytyi ihan Auringon vierestä, eikä siitä ole pitkä matka parille seuraavallekaan kohteelle. Niiden bongaamista odotellessa! :)

maanantai 20. helmikuuta 2017

Kiire

Viime viikko oli ihan hullu. Kuutena päivänä käytin Nopan nopealla aamulenkillä ja seuraavan kerran näin kuonolaisen illalla, jolloin hyvällä tuurilla saatoin jaksaa lähteä sen kanssa pikaiselle iltapissatukselle. Onneksi on Jaakko!

Keskiviikkona oli Etelä-Suomen Shelttien vuosikokous. Minuuttiaikataululla ehdin sinne, ja Noppakin pääsi mukaan! Yksi kalenterimerkintä Nopallekin siis viime viikolle. Ennen kokousta oltiin pyydetty Jenniä vetämään tokotyöpaja shelttiläisille, aiheeksi valikoitui paikkamakuu ja luoksetulo. Työpaja keräsikin niin mukavasti porukkaa paikalle, että koirakohtaiseen yksilöohjaukseen jäi melko vähän aikaa. Nopan kanssa tehtiin liikkuroitu kokeenomainen luoksetulo --> taitopiski! <3 Toinen toisto tehtiin häiriökäskytyksellä: ihan älyttömän hyvä juttu, kun Jenni hihkui "käsky"ä iloisella luoksetuloäänellä! Noppa nytkähteli paikallaan, mutta pysyi. Lisää siis tätä treeniä, jes! :)

Kuva: Amanda Pöntynen

Paikkistreeneissä kentällä puuhasi kymmenkunta shelttiä, mikä oli Nopalle niiiiin hyvä juttu. Osa teki luoksaritreeniä houtukusten highway -tyylillä, osa treenasi paikkista eri etäisyyksiltä. Noppa piti pakan tosi hienosti kasassa, ja saatiin tehtyä muutama pidempi paikkis lyhyellä etäisyydellä.

Huh, viikko on onneksi takana päin, ja nyt voidaan alkaa valmistautua pian koittaviin neljäveesynttäreihin!!!

Sunnuntaina tavattiin Hugodemus Viiksiäistäkin!


tiistai 7. helmikuuta 2017

Liikunnanriemusta

Satuin samana päivänä lukemaan kaksi (agility)koiran liikuntaa käsittelevää hyvää blogitekstiä (kiitos Team Javanas ja Sähköpaimenet! :)), joten pakkohan se on omakin lusikka pistää soppaan ja avata vähän meidän liikuntatottumuksia.

Pöpöpää <3

Mehän harrastetaan varsin maltillisesti määrissä mitattuna. Agilityn lajitreeniä tulee talvikaudella tehtyä max. kerran viikossa, aina ei sitäkään. Esimerkiksi nyt keväällä on tiedossa useampikin n. 3 viikon tauko ihan omista työkiireistä johtuen. Tulevalle kesälle en aio ottaa meille paikkaa lappalaisten kimpparyhmään aikatauluhaasteista johtuen, mutta treenit eivät suinkaan jää kesän ajaksi tauolle. Päinvastoin: elän toivossa, että ehtisimme käydä kesän aikana kerran-pari viikossa HAU:n ulkokentällä treenaamassa keskenämme - onhan treenipaikka nyt melkein kävelymatkan päässä.

Tokon lajitreeniä tehdään viikoittain, mutta ennemminkin pieninä välipaloina kuin kunnolla treenaamalla. N. kerran viikossa yritän kyllä selviytyä lähikentälle tekemään vauhti- ja tilaa tarvitsevia liikkeitä, mutta enimmäkseen tokoilut rajoittuvat tosiaan keittiöpuuhasteluun.

Golfkenttähuudit: harmi, että kesä tulee, kun sitten pitää luopua näistä lenkkimestoista!

Harrastustouhujen lisäksi meillä liikutaan mielestäni melko paljon. Päivittäin Noppa lenkkeilee kahdesta kolmeen tuntia, sekä hihnassa että vapaana. Olen itse ryhdistäytynyt taas juoksuharrastuksen suhteen, ja Noppakin pääsee juoksulenkille n. kerran viikossa. Silloin pingotaan yleensä aikamoinen vauhtikestävyyslenkki, sillä Noppa on vihdoin alkanut vetää juostessa (ainakin alkukilometrit)! Vetoinnon laannuttuakin juoksuvahti pitää kuitenkin pitää sen verran reippaana, että Noppa ravaa reippaasti, eikä heitä peitsille tai laukalle.

Juoksemisen lisäksi Noppa pääsee lähes päivittäin spurttailemaan vapaana keppien tai frisbeen perässä. Koirakavereiden kanssa se pääsee leikkimään lähes viikoittain. 

Jos Noppa saisi valita, halko ja oksa olis paljon kivempia kuin pahainen risu.

Sähköpaimenten blogissa kuvataan hyvin sitä, kuinka talutin tuntuu itsesä ikävältä kahleelta, ja paljon kivempi olisi antaa koiran/koirien rallata vapaana ja riekkua väsymiseen saakka. Tottahan näin onkin, vaihteleva (vapaa) liikunta luo pohjan ja ylläpitää koiran lihaskuntoa. Holtiton ja hallitsematon rellestäminen voi kuitenkin tehdä hallaa esimerkiksi rasitusvammojen muodossa. Ja Noppa, kuten harva muukaan tuntemani koira, ei todellakaan osoita merkkiäkään väsymisestä, vaan on aina valmis frisbeespurttailulle tai keppien hakemiselle. On siis omistajan tehtävä asettaa rajat ja huolehtia siitä, että ohjelmistoon mahtuu myös rauhallisempaa palauttavaa liikuntaa.

Samaa todetaan myös Team Javanasin puolella: Satu nimeää pitkät palauttavat kävelylenkit jopa tärkeimmäksi osaksi viikko-ohjelmaa. Blogitekstistä löytyy myös itselleni uusi fakta, joka tällaisen ristoreippaan omistajana on melkoisen tärkeäkin: kisapäivän jälkeen menee jopa neljä päivää, että koiran kortisolitasot palautuvat takaisin lähtötasolle. Vaikka me ei kisatakaan (vielä), Noppa rakastaa tekemistä (erityisesti agilityssä sen kierroslukemat on välillä aika hurjat) niin paljon, että uskoisin tämän faktan olevan myös meille sovellettavissa.

Paitsi siis fyysisten vammojen ennaltaehkäisyksi, myös henkisen tasapainon säilyttämiseksi, olisi siis enemmän kuin tarpeellista harrastaa treenien ja ainaisten spurttailulenkkien lisäksi tarpeeksi rauhallisempaa liikuntaa. Hihna ei aina ole huono juttu (ja fleksitkin on keskitty ;)), ja vaikka koira olisikin vapaana, ei sitä keppiä ole aina pakko heittää. Erityisesti itsellä riittää skarpattavaa tässä jälkimmäisessä asiassa...

Lumipesut

Kauniisti liikkuvaa koiraa on ilo katsoa. Siirillä on mun mielestä maailman kaunein ravi, niin taloudellinen ja pehmeä. Myös Nopan liike on kaunista, kun se liikkuu rennosti. Tuntuu, että rentoa liikettä näkisi mielellään enemmänkin, joten täytyy tosiaan ottaa ohjelmaan myös niitä pitkiä palauttelulenkkejä aiempaa enemmän! :) Haluaisin, että vielä kymmenen vuoden päästä voisin ihastella Nopan liikettä samalla tavalla kuin nyt, ja kuin olen saanut ihastella Siirin liikettä koko sen elämän ajan.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Planeettabongari, osa 1

Uuden kotimme läheltä (ja "läheltä") löytyy Ursan aurinkokuntamalli: aurinkokunnan etäisyyksiä havainnollistava malli, johon kuuluvat kaikki aurinkokuntamme planeetat + tietysti itse aurinko. Satumme majailemaan melkein auringon naapurissa, Plutolle on matkaa meiltä kuutisen kilometriä.

Noppa, Linnunradan liftari ja Suuri tutkimusmatkailija, päätti, että täällä blogissa on hyvä sivistää lukijoita ja esitellä aurinkokuntamalli. Ensimmäisenä Noppa esittelee tietysti auringon:


Siellä se on! Patterimäen huipulla olevan 20 metrin pylvään päässä on aurinko, jonka pitäisi kiikareilla näkyä kauimmillekin planeetoille saakka. (Pieniä haasteita oli saada Noppa ja aurinko samaan kuvaan korkeuseron takia...)


Noppa ihan itse valitsi poseerauspaikakseen tämän. Yritin kyllä käskeä sitä tuohon alemmalle tasolle, mutta suorittajaluonteena Noppa ponkaisi samaan syssyyn tuolle kapealle tasanteelle vähän ylemmäs :D


Siellä on aurinko tolppansa päässä! Ja planeettabongarin matka jatkuu! :)

maanantai 30. tammikuuta 2017

Vauhtilauantai


Kuluneen viikonlopun lauantai oli meillä aikamoinen hulinapäivä. Aamulla kävi vieraita, iltapäivällä käytiin aksatreeneissä ja illalla vielä möllitokoilemassa. Vaan olipa hyvä päivä! <3

Aksassa meillä oli pitkästä aikaa vieraileva kouluttaja. Oli tosi jännittävää päästä vieraiden silmien eteen, mutta saatiin paljon hyviä vinkkejä ja uutta näkökulmaa tekemiseen. 24 esteen radasta tehtiin vain ensimmäistä kuutta estettä, mutta niinkin lyhyellä pätkällä ehdittiin oppia vaikka ja mitä:

Puomin alla olevaa putkea hinkattiin useampaan otteeseen, sllä tälle putkihullulle se olikin yllättäen tosi jännä ja uusi juttu, jonne ei olisi millään uskaltanut mennä. Vaan saatiinpa sekin sujumaan! Lisäksi sain paljon ajatuksia omaan liikkumiseeni ja ohjaamiseeni: jatkossa aion kiinnittää omaan suoritukseeni vähintään yhtä paljon huomiota kuin Nopan suoritukseen! Noppa hakee kiltisti esim. putket pelkällä sanallisella käskyllä, vaikka ohjauksen liikekieli kertoisi jotain ihan muuta, mutta olishan se kilttiä ja reilua ohjata myös omalla liikkeellä ja sen suunnalla koiraa sinne mihin pitäisi...

Loppukaneettina sain vielä kuulla, että mulla on hirveän kiltti ja kuuliainen koira, joka kuuntelee mua hienosti. Täytyy vaan itse olla koiransa arvoinen ohjaaja ;D <3

Agitreeneistä ajettiin pikaisesti kotiin nappaamaan Jaakko kyytiin ja suunnattiin sitten kohti Ojankoa, jossa oli HSKH:n tokotehiksen järjestämä möllitoko. Olin ilmoittanut Nopan nakkiluokkaan aikomuksenani saada aikaan mahdollisimman hyvä ja iloinen suoritus, jossa saan ihan luvan kanssa palkata Noppaa ruhtinaallisesti, ja meille molemmille jäisi hyvä mieli.

Oltiin paikalla hyvissä ajoin, joten ehdittiin vähän lenkkeillä ja erityisesti totutella uuteen halliin. Luoksepäästävyyden tarkistamisessa ei ollut mitään ongelmaa (!!!), kun itse olin Nopan vieressä sitä rapsuttelemassa. Paikkamakuut suoritettiin vasta yksilöliikkeiden jälkeen, mistä tykkäsin itse kovasti. Pahin kankeus ja jännitys oli siinä vaiheessa jo kadonnut, ja Noppakin tottunut kunnolla ympäristöön.

Omaa yksilöliikkeiden suoritusvuoroa odotellessa palkkailin Noppaa perusasentoon hakeutumisesta sekä tehtiin vähän kaukojumppaa ja yksi pitkä paikkis yhden koirakon suorituksen aikana. Lisäksi Noppa vietti "käy"-käskyllä tylsää aikaa, jolloin en huomioinut sitä mitenkään. Tällä valmistautumiskombolla Noppa olikin kehään mennessä varsin kivassa vireessä - ei ylitsepursuavan innokas, mutta tosi halukas tekemään hommia mun kanssa. Oma jännityskin oli ehtinyt jo kaikota johonkin, ja kehässä oltiin Nopan kanssa molemmat varsin rennolla meiningillä.

 


Ja siihen pistesaldoon:
Paikalla makaaminen 1 minuutti 10
Seuraaminen 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 10
Noutoesineen pitäminen 9
Kauko-ohjaus 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10
Yhteensä 195 pistettä ja 1.sijoitus

Huikea pistesaldo! Toki kyseessä siis nakkiluokka ja vähän rennompi arvostelu, mutta silti. Pisteitäkin tyytyväisempi olen meidän yhteisestä tekemisestä ja fiiliksestä. Noppa teki koko ajan hommia mun kanssa eikä häiriintynyt ollenkaan liikkurista, tuomarista tai vieraasta hallista. Ja tuo puuhkahäntäinen asenne <3


Paikkis mua onnistuneista yksilöliikkeistä huolimatta vähän jännitti, kun Noppa oli aiemmin päässyt kertaalleen pöhähtämään tuolle meidän vieressä olleelle jättinöffille. Mutta siellä pikkuxeltti nökötti paikallaan, ei häiriintynyt vieruskaverin puuhista, tapitti herkeämättä suoraan mua. (Itsehän toki keskityin hengittämään syvään ja laskemaan sekunteja mahdollisimman hitaasti :D)

Palkintojenjaon (Nopalle palloja HURAA!!! ja mulle suklaata) jälkeen tuomari tuli vielä erikseen onnittelemaan ja antoi meille tuomarinsuosikin palkinnon (lisää suklaata!!). Muutenkin saatiin ihanan paljon palautetta oman suorituksen jälkeen, mutta siinä endorfiinipöllyissä en tainnut olla kovin vastaanottavainen, sillä juuri mitään en muista :D Nopan asennetta ja mun selkeyttä kuitenkin kehuttiin. Ja jo toisen kerran saman päivän aikana ihan vieras ihminen kehui, kuinka kiltti mun koira on! <3

<3