maanantai 24. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen


Pääsiäiskuulumisia: kiirastorstain iltana junailtiin Nopan kanssa itsemme Lappeenrantaan. Junan lemmikkiosasto oli täpötäynnä, ja käytävällä seilasi pari isoa koiraa, jotka saivat tehdä ihan mitä halusivat. Siis ihan. Mitä. Halusivat. "Kivasti" molemmat koirat olivat meidän takana, ja vaikka ystävällisesti sanoin, ettei niitä saa päästää moikkaamaan, niin tottakai molemmat suorastaan vyöryivät Nopan luokse. Noppa tietysti irvisti ja ärähti (kai nyt, kun ahtaassa paikassa vieraat tunkevat naamalle; olin oikeastaan iloinen, miten iisisti se tilanteen otti!), minkä jälkeen sain paheksuvia katseita osakseni ja Noppa matkasi koko kaksituntisen matkan sylissä. Ja seilorikoirat jatkoivat seilaustaan :D 

Kotikotona ehdittiin kolmen ja puolen päivän aikana tehdä monta pitkää metsälenkkiä, ja Noppa ja Ainu saivat rällätä niin paljon kuin ikinä jaksoivat. Selmakin osallistui leikkiin kiitettävän aktiivisesti (se kuulemma nykyään leikkii Aipin kanssa tosi paljon!). Noppa on vähän huono leikkijä, kun leikissä on mukana yhtään enempää koiria; kun se ei enää pysty kontrolloimaan tilannetta, se alkaa huutaa ja yrittää parhaansa mukaan säntäillä toisten perässä ja pitää hommaa hanskassa. Selma ja Ainu ovat molemmat sitä nopeampia, vaikka pikkulassie tikkaakin menemään minkä käpälistä lähtee :D


Lappalaistriolla menee elämä varsin mallikkaasti. Ainu on osoittautunut äärettömän aktiiviseksi koiralapseksi, joka puuhailee ihan jatkuvasti. Se viihtyy ulkona tosi hyvin ja puuhaa siellä omiaan. Sisällä se ei ole vielä(kään) oppinut, ettei tavaroita saa ottaa pöydältä, ja ennen pääsiäistä sen vatsaan olikin kadonnut kokonainen suklaamunapussi, joka oli ollut keskellä keittiön pöytää. Superkoira kun on, ei Ainu ollut saanut suklaamaisteluistaan edes vatsaansa sekaisin. Silmät on Ainun kohdalla pieni murheenkryyni, kun niissä tuntuu jatkuvasti olevan jotain tulehdusta. Eläinlääkärissä Ainu on maailman asiallisin pieni koira; se istua pönöttää tutkittavana mallikelpoisesti, ja kerran se oli jopa nukahtanut lääkärin pöydälle. :D 

Selma elelee edelleen omassa kuplassaan, mutta Ainun olemassaolo on selvästi tehnyt Selmalle tosi hyvää. Ne ovat ihan ylimmät ystävykset, mikä on tosi liikkistä! Selman elämässä isoimpia asioita ovat naapurin Olga-koiran kyttääminen, ikkunasta ulos tuijottelu ja oma rauha. 


Siiri täyttää vappuaattona neljätoista vuotta, eikä ikä näy kuin numeroissa. Se on tosi pirteä ja aina valmis lenkille, vaikka lenkit sen kohdalla ovatkin jo vähän lyhentyneet. Ruoka on Siirin elämässä edelleen prioriteettilistan kärjessä: valikoiva kuulo kuulee edelleen juustopaketin rapinan! Kuulo on kuitenkin selkeästi huonontunut Siirillä, sillä iltaisin sen torkkuessa iltauniaan se ei oikeasti kuule, kun sitä huhuilee lähtemään vielä pihaan iltapissalle. Sen luokse saa mennä ihan viereen huhuilemaan, eikä se silti reagoi kutsuun mitenkään. Muuten se tuntuu olevan elämänsä kunnossa; saa tosin nähdä, millainen tilanne on kesällä, kun on kuumempi ilma.



Kuten ylläolevista kuvista näkee, ei paikallaan pysyminen ole ihan vielä Ainun suuri vahvuus :D Noppa sen sijaan huvittaa poseeraustaidoillaan muuta perhettä jatkuvasti!

Tässä Ainu keskittyy paikallaoloon niin paljon, ettei tosikaan! :D

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Yhteistyössä Faunatar: OverZoo-turkinhoitotuotteet

 

Täällä ollaan! Aikamoista haipakkaa on huhtikuussa pitänyt töiden osalta, ja kiireinen meno vaan jatkuu. Toukokuulle kun päästään, niin jo helpottaa, ja ehkäpä blogikin ehtii päivittymään vähän useammin :) Toukokuussa onkin luvassa vähän uudenlaista aktiviteettia, kun mahduttiin Nopan kanssa mukaan oman yhdistyksen eli Etelä-Suomen Shelttien järjestämälle rallytokon alkeiskurssille!

Ensimmäinen rallykerta koittaa tosiaan heti toukokuun alkupäivinä, mutta ennen sitä hiukan turkinhoitokuulumisia. Minähän en ole mikään turkkirotujen suuri ystävä, enkä tosiaankaan jaksa puljata koiran turkin kanssa yhtään enempää kuin on pakko. Nopan turkinlaatu on onneksi sellainen, ettei Roger Paran (shelttiturkille mielestäni ihan ykkönen!) kanssa tarvitse heilua edes viikoittain, ja koska meillä ei liiemmin missikisoissa käydä, niin Noppa on pesty suurinpiirtein jouluna ja juhannuksena, jos silloinkaan. Shampoona on toiminut milloin mikäkin markettitavara.

Maaliskuun alussa Faunattaresta kuitenkin lähestyttiin ja kysyttiin, haluaisiko Noppa testata OverZoo-merkkisiä shampoota ja hoitoainetta. No mikä ettei, varsinkin, kun muuton yhteydessä edellisen markettishampoon jämät olivat lentäneet roskikseen. Ja kieltämättä siinä vaiheessa, kun Faunattaren paketti saapui, oli Noppakin jo sen näköinen, että pesu voisi kelvata (Suomen kevät, ah niin ihana koiranomistajan suosikkiajankohta!) Lisäksi elättelin toiveita, että varsin muhkean talvikarvan kasvattanut Noppa tiputtaisi pesun jälkeen turkkinsa kertaheitolla, ettei kodissa leijailisi koirankarvoja viikkotolkulla...

Ennen pesua


Meille lähetettiin testattavaksi nimenomaan pitkä- ja puolipitkäkarvaisille koirille tarkoitetut shampoo ja hoitoaine. Sarjasta löytyy vaikka mitä muitakin tuotteita niin kissoille kuin koirillekin, pennuille ja monelle eri rodulle omansa. Pesuaineiden lisäksi OverZoo-sarjaan kuuluu erilaisia hyvinvointi- ja ravintolisätuotteita, tuotteita tassujen, silmien ja korvien hoitoon sekä hajun- ja tahranpoistotuotteita.

Shampoo ja hoitoaine ovat näppärissä 250 ml pumppupulloissa, joista annostelu märillä käsillä on helppoa. Molemmat tuotteet sisältävät kashmirvillaproteiinia, jonka tarkoituksena on estää turkin sähköistymistä, sekä avokadoöljyä, joka kosteuttaa turkkia ja tekee siitä helpommin kammattavan. Hoitoaine on suunniteltu herkkäihoisille koirille, eikä kumpikaan tuotteista sisällä väriaineita.


Ilokseni huomasin, että shampoota ei tarvinnut lotrata puolta pulloa kerrallaan, vaan pari painallusta riitti hyvin Nopan koko turkkiin. Shampoossa on miellyttävä mieto tuoksu, joten peseminen oli ihmisnenälle kiva kokemus! Nopasta en osaa sanoa, kun koko pesuhomma ällöttää sitä niin valtavasti... Hoitoaineen ei tarvinnut antaa vaikuttaa kuin minuutin verran, ja siitä uskon Nopankin olevan iloinen - kammottava pesukokemus kun ei turhaan pitkittynyt!

Pesupalkka sohvalla viltin alla

Pesun jälkeisenä päivänä turkki oli niin pehmeä, ettei tosikaan! Se oli myös yllättävän helppo harjattava - pahimmat takkupaikat eli housukarvat, häntä ja mahanalus setviytyivät muitta mutkitta. Turkki on myös pysynyt pehmeänä pesun jälkeen jo lähes kolme viikkoa, eikä takkujakaan ole samalla tavalla päässyt muodostumaan. Karvanlähtö alkoi myös heti pesun jälkeen, mutta valitettavasti tälläkään kertaa ei olla säästytty kodin valtaavilta karvatupoilta... Ehkä niitä on kuitenkin ollut aiempaa vähemmin, kun isoin osa tarttui harjaan pesun jälkeen?

Kymmenen pistettä siis näistä testituotteista! Vaan kyllä se niin taitaa olla, ettei Noppa pääse pesulle yhtään aiempaa useammin, vaikka pesutuotteet olisivatkin miten kivat tahansa... :D


Puhtaana pulmusena aamuauringossa!

torstai 30. maaliskuuta 2017

Maaliskuun kuulumisia

On ollut kevätpäiviä!

Maaliskuu on ollut aikamoinen menokuu. Paljon töitä, niin arkena kuin viikonloppuisinkin, päivällä ja iltaisin. Minireissu Ruotsiin, shelttiyhdistyksen kokous, isot sukukekkerit, ja tänään suuntaan vielä loppuviikoksi Tanskaan. Hirvittävästi ei siis ole jäänyt aikaa millekään ylimääräiselle - Nopankin on pitänyt tyytyä vain tavislenkkeihin ja normiarkeen.

Onneksi tavislenkeilläkin on vielä voinut suunnata golfkentälle, jossa Noppa on päässyt rälläämään vapaana! Kevät vaan alkaa tulla kohisemalla, joten pian sekin lysti loppuu, kun innokkaat golffarit valtaavat meidän lenkkihuudit.

Jotain on Nopankin kanssa golfkenttähaahuilujen lisäksi kuitenkin tehty. Juoksukärpänen on heräillyt jälleen teiden sulettua, ja Noppa on päässyt myös juoksulenkeille mukaan. Aika vaatimattomista matkoista vielä puhutaan: maaliskuun aikana ollaan juostu ruhtinaalliset kaksi kertaa, 7 km ja 5 km. Mutta tästä se taas lähtee! Ilokseni oon huomannut, että Nopallakin on ihan mukavasti vetohaluja. Vetomeininkiä kun saisi jotenkin vahvistettua! Ihmekoirien blogista bongasin idean vauhdin lisäämisen käyttämisestä vahvisteena, joka voisi toimia Nopankin kanssa oikein näppärästi. Se vaan vaatii (valitettavasti) jonkinlaista juoksukuntoa myös kaksijalkaiselta, mutta eiköhän tämä kunto ala tässä taas kohentua! Joka tapauksessa aion tuota ideaa kokeilla, aluksi vaikka sitten intervallityyppisesti.

Voi mikä riemu!

Agilitytreeneihin ei olla ehditty kertaakaan sitten alkukuun, mutta sen sijaan elvytettiin viime perjantaina BAT-treenailut, kun meitä pyydettiin treeniavuksi vanhalle koiratutulle. Nopallekin battailu teki kyllä silminnähden hyvää. Jo pelkästään pitkässä ja löysässä bat-hihnassa liikkuminen tuntui rentouttavan sitä, joten pidetään bat-lenkit kyllä taas viikkojärjestyksessä! :) Itse treeniosuus meni Nopalla vähän ihmetellessä. Paljon se multa koko ajan kyseli, että meneekö hyvin ja mitäs nyt tehdään. Mutta eiköhän tämäkin treenimoodi taas löydy, kun vaan jatketaan harjoituksia :)

Viime sunnuntaina puolestaan käytiin pitkästä aikaa tokoilemassa ihan kunnolla. Olin varannut koirakoulu Kompassista kolmen vartin tokosession, aiheena seuraaminen ja paikkamakuu, ihan siitä syystä, että kouluttajana toimi meille vanha tuttu ihana Jenni. 

Liikkuroitu seuraaminen meni kivasti, hyvin piti kontakti myös pitkällä tylsällä suoralla. Liian lähelle tullut liikkuri oli liian kova häiriö. Seuraamisen suhteen kaivataan siis ainoastaan häiriötreeniä.

Pari paikkista menivät molemmat myös oikein mallikkaasti. Eriaikaiset käskytyksetkään ei tuottaneet haasteita! Toisen paikkiksen aikana Jenni tuijotteli koiria "vihaisesti" ja antoi kaikenmaailman häiriökäskyjä, mutta hienosti pysyi koko koirarivi. Jossain käskyssä Noppa taisi vähän nytkähtää, mutta pysyi maassa. Joka häiriön kohdalla se kyllä mulkaisi Jenniä, että miksi Hänen treeniään tällä tavalla häiritään :D Eli paikkiksessakin vaan kaikenmaailman häiriöitä treeneihin mukaan nykyistä enemmän.

Taukojen aikana treenattiin omatoimisesti vähän kaukoja ja kahdeksikkoseuraamista ja lisäksi jumpattiin parilla tasapainotyynyllä. Hirveän hyvä mieli jäi näistä treeneistä, ja tokoilumotivaatio kaivautui talviuniltaan esille. Nyt olenkin yrittänyt sopia paljon kimppatreenejä; huhtikuu tosin on vähintään yhtä kiireinen kuin maaliskuukin, joten eri asia on saada mahdutettua treenit kalenteriin... 


Nyt pakkauspuuhiin - lähden loppuviikoksi siskon luo Tanskaan, ja Noppa jää Jaakon kanssa kotimiehiksi. Palaillaan ensi kuussa! :)

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Ilo irti vapaasta viikonlopusta!

Nyt vietetään maaliskuun ainutta vapaata viikonloppua. Siispä otettiin Nopan kanssa vapaudesta ilo irti!

Lauantaina tuli urheiltua oikein urakalla: kolme tuntia lenkkeilyä + agilitytreenit, joista tuleekin nyt taas useamman viikon tauko. Lauantai aloitettiin pitkällä fleksilenkillä golfkentällä ja pitkin merenrantaa. Treenilämppänä toimi iltapäivällä puolen tunnin kävely laina-autolle, ja sama matka käveltiin illemmalla sitten takaisin kotiin. Treenien jälkeen hyödynnettiin valoisaa alkuiltaa ja Noppa pääsi rälläämään kolmisen varttia Sporttiksen ihanissa metsämaisemissa.

Aamulenkillä sorsatapaaminen!

Treeneissä tosiaan kaahotettiin pitkästä aikaa. Rata oli meille ihan liian hankala, ja vielä hankalammaksi se muuttui, kun korvasin radalla olleet kontaktit putkilla. Keskityttiinkin siis ihan lyhyisiin, 3-4 esteen pätkiin, niin saatiin edes jotain onnistumisia aikaiseksi. Sain myös juosta ihan hullun paljon ja kovaa, ja silti olin myöhässä, haha. Onnistuttiin kuitenkin vauhdikkaassa persjätössä sekä muutaman toiston jälkeen myös kaukaa takaakiertoon lähettämisessä. Jee!

Meidän toisella treenipätkällä hylkäsin radan ihan suosiolla, ja keskityttiin pitkästäpitkästä aikaa keppeihin. Ja kyllä, taas kerran tuli todistettua se, että (pitkätkin) tauot tekee Nopalle ihan älyttömän hyvää. Aluksi tehtiin pitkät kepit kaikilla ohjureilla, mutta koska Noppa fokusoi hyvin itse pujotteluun eikä ollut ohjureista millänsäkään, niin poistettiin ohjureita aika reippaalla kädellä. Lopuksi Noppa teki tosi hienoja keppejä niin, että vain alussa ja lopussa oli kaksi ohjuria, ja lisäksi keskellä yksi. Tein kepeillelähetyksiä eri kulmista (ensi kerralla muistettava tässä se kellotauluidea!), juoksin reippaasti Nopan edellä ja jäin tarkoituksella myös sen taakse. Taaksejäämiseen Noppa selvästi reagoi, mutta kepitteli kuitenkin kepit loppuun saakka, vaikka vilkuilikin taakse. Etupalkka siis kehiin tässä! Mutta summasummarum: älyttömän taitava pätevä huikea keppi-Noppa! <3

Juvanmalmi = melkein kuin Lapissa olis! <3

Olipa siis pitkästä aikaa älyttömän kivat treenit ja paljon hienoja onnistumisia! Treeneistä tosiaan olikin sitten hyvä suunnata pienelle metsälenkille ihaniin maisemiin ja pakkaseen :)

Lauantai-iltana Noppa oli aika väsynyt. Sunnuntaiaamunakaan sillä ei ollut mikään kiire mihinkään, mutta aamulenkille oli silti lähdettävä, sillä Mia oli tulossa pitkästä aikaa hieromaan pikkujätkän. Hierominen oli tällä kertaa Nopasta vähän tylsää, ja loppua kohti se yritti oikeinkin omatoimisesti lopettaa touhut ja tarjota mielummin lelujuttuja Mialle. :D Pääsääntöisesti se oli kuitenkin oikein mallikelpoinen tyyppi. Hiukan oli selässä jumeja, jotka Noppa osoitti mullekin murmuttamalla jumipaikoissa. Superliukkaalla talvella on varmasti osuutensa jumien synnyssä, mutta onneksi mitään isompaa ja kipeämpää paikkaa ei Nopasta löytynyt :)

Loppusunnuntai me aiotaan viettää sohvalla! Hissukseen täytyy kyllä ulkonakin käydä käpöttelemässä, kun keli on mitä hienoin. Ihana vapaa viikonloppu, seuraavaa odotellessa! :)

Terveisiä metsästä!

tiistai 28. helmikuuta 2017

Synttäripoju


Leikkilassie, korvahönö, hapsiainen Noppa-poju täytti eilen maanantaina kokonaiset neljä vuotta! Iso mies jo, ihan aikuinen koira. Aikamoista.

Kuten kuvioon sopii, Noppa tietenkin biletti kokonaiset kaksi päivää. Sunnuntaina kylässä kävivät Hugo ja Hamlet. Tarjolla oli kaurapuuro-kalkkunakakkua possunsuoli-kynttilöillä varustettuna (ks. kuva). H&H lahjoivat Noppaa vihreällä sammakkolelulla, jonka toinen silmä lähti jo irti.

Oikeana synttäripäivänä bileet vain jatkuivat! Kotona Noppa sai herkutella pupunkorvalla ja treenata kurre-temppua, ja iltaa jatkettiin vuorostaan Hampun ja Hugon luona. Siellä Noppa paitsi toimitti virkaansa leikkisetänä, myös kertoi Hugolle, että raollaan olevasta ulko-ovesta voi hyvin mennä ulos (ei hätää, sankarit olivat kateissa ehkä 10 sekuntia), ja tuhosi lukemattoman määrän cavapoikien puruluita. Kunnon aikuisbileet siis!


Ylläolevassa kuvassa Noppa esittelee silmiään. Eiku siis toista synttärilahjaansa, superkestävää Bumia. Se on vielä ehjä! Sen Noppa myös itse saalisti sanomalehden sisältä ja kantoi heti olkkariin jyystettäväksi. Hyvä lelu kaikin puolin siis!

perjantai 24. helmikuuta 2017

Planeettabongari, osa 2


 Tänään Noppa esittelee teille pikkuruisen Merkuriuksen aurinkokuntamallista. On se pieni!



Tämä planeetta löytyi ihan Auringon vierestä, eikä siitä ole pitkä matka parille seuraavallekaan kohteelle. Niiden bongaamista odotellessa! :)

maanantai 20. helmikuuta 2017

Kiire

Viime viikko oli ihan hullu. Kuutena päivänä käytin Nopan nopealla aamulenkillä ja seuraavan kerran näin kuonolaisen illalla, jolloin hyvällä tuurilla saatoin jaksaa lähteä sen kanssa pikaiselle iltapissatukselle. Onneksi on Jaakko!

Keskiviikkona oli Etelä-Suomen Shelttien vuosikokous. Minuuttiaikataululla ehdin sinne, ja Noppakin pääsi mukaan! Yksi kalenterimerkintä Nopallekin siis viime viikolle. Ennen kokousta oltiin pyydetty Jenniä vetämään tokotyöpaja shelttiläisille, aiheeksi valikoitui paikkamakuu ja luoksetulo. Työpaja keräsikin niin mukavasti porukkaa paikalle, että koirakohtaiseen yksilöohjaukseen jäi melko vähän aikaa. Nopan kanssa tehtiin liikkuroitu kokeenomainen luoksetulo --> taitopiski! <3 Toinen toisto tehtiin häiriökäskytyksellä: ihan älyttömän hyvä juttu, kun Jenni hihkui "käsky"ä iloisella luoksetuloäänellä! Noppa nytkähteli paikallaan, mutta pysyi. Lisää siis tätä treeniä, jes! :)

Kuva: Amanda Pöntynen

Paikkistreeneissä kentällä puuhasi kymmenkunta shelttiä, mikä oli Nopalle niiiiin hyvä juttu. Osa teki luoksaritreeniä houtukusten highway -tyylillä, osa treenasi paikkista eri etäisyyksiltä. Noppa piti pakan tosi hienosti kasassa, ja saatiin tehtyä muutama pidempi paikkis lyhyellä etäisyydellä.

Huh, viikko on onneksi takana päin, ja nyt voidaan alkaa valmistautua pian koittaviin neljäveesynttäreihin!!!

Sunnuntaina tavattiin Hugodemus Viiksiäistäkin!