sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Rally-tokokoe 3.9. Kivikossa


Viime viikon sunnuntaina kävimme tosiaan minun ja Nopan ensimmäisessä yhteisessä virallisessa kokeessa! Lajina rally-toko, paikkana Helsingin Kivikko ja tuomarina leppoisa Heikki Palosaari. Reissuseuraksi saatiin sekä Jaakko (jolle kiitos videosta) ja Sara (joka napsi postauksen kuvat) sekä tietysti Nuttu-Huttu. Paikan päällä törmättiin myös Tiinaan ja Kuruun, jotka napsivat avoimesta luokasta sijoituksen, ja Amandaan ja Aidaan, jotka saivat alokasluokasta koularin, jee! :) Nöttö pääsi vähän painimaan Voiman kanssa, josta olikin kasvanut jo aikamoinen jässikkä; lisäksi riehukaveriksi löytyi samanikäinen terrierilapsonen :)

Jostain syystä mua ei jännittänyt etukäteen - paitsi sitten koeaamuna. Mutta ihan turhaan tuli jännitettyä, kaikki meni nimittäin hirmuisen hienosti! Kisakirjan varmennus ja Nopan mittaus sujuivat ihan leikiten, Noppa oli nippanappa alle 40 cm. Rataan tutustumiseen maltoin käyttää aikaa ja oikeasti ajatella niitä meidän kynnyskohtia, ja rata tuntui tutustumisvaiheessa oikein kivalta ja reippaalta.



Ja yhtäkkiä oman vuoron koittaessa ei enää jännittänytkään. Me taituroitiin rallyuramme paras tulos ALOHYV 93 p.Yksi -3 haukkumisesta, loput neljä pistettä lähtivät kokonaisvaikutelmasta, syynä myöskin haukkuminen. Tämä olikin jo etukäteen tiedossa, että haukkuja sieltä tulee pääsemään, joten yhtään ei tulos harmittanut. Varsinkin, kun ilman haukkumisia oltaisiin saatu täydet 100 pinnaa, eli periaatteessa osattiin täydellisesti ;)

<3 Loppupomppu <3
<3 Loppupalkkana rakas nahkarukkanen <3

Noppa teki hommia kovin reippaasti ja iloisesti, me oltiin radalla yhdessä ikiomassa kuplassamme.

Haukkumiselle täytyisi kyllä jotain tehdä - vinkkejä anyone? :)

Nöttö pärjäsi kisamaskottina mainiosti. Se otti iisisti, oli rohkea ja reipas, moikkasi kun sai moikkauksia ja katseli meininkiä lunkisti. Sai kovasti ihmettelyjä ja kehuja, että miten se on noin rohkea sheltti.

Alokasluokan shelttiedustus: Aida, Noppa ja Maskotti.

Loppuun vielä video radasta:

torstai 7. syyskuuta 2017

Torstai on treeniä täynnä!

Nuttu aloitti tänään treeniuransa Etelä-Suomen Shelttien järjestämällä pentukurssilla yhdessä Rio-veljen ja Tiuhti- ja Hertta-siskojen kanssa. Ensimmäinen treenikerta piti sisällään kontakti- ja ohitusharjoituksia, luoksepäästävyyttä, perusasentoa ja temppuina tassujen nostamista ja pyörimistä. Paljon asiaa siis!

Lyhyestä virsi kaunis: Nuttuhan on ollut ihan hunningolla koko tähänastisen pienen elämänsä. Ei kukaan ole sille ehtinyt mitään ihmeellistä opettaa, vaan se on kulkea höntsäillyt mukana joka paikassa ja ihmetellyt maailman menoa. Naksuttimen äänen se on muutamaan kertaan kuullut ja siihen ehdollistunut, ja istuminen ja odottaminen ovat olleet sen hienoimmat (ja ainoat) temput. Mutta eipä hätää; eiköhän se ihan hyvät eväät ole näin vapaan kasvatuksen tuloksenakin saanut ;)

Onneksi nämä jättikorvat on taas liimattu :D
Nutun kanssa meidän täytyy nyt ihan ekana opetella tämä treenaamisen ideologia: yhdessä tehdään ja tekeminen on kivaa ja palkitsevaa. Ensimmäisellä pentukurssikerralla Nuttua kiinnosti oikeastaan kaikki muu (sisko, hiekka, kivet, linnut, you name it) kuin yhdessä tekeminen, ja aluksi se oli uusista kuvioista niin hämmentynyt, ettei edes lelu kiinnostanut. Täytyy siis opetella myös leikkimään yhdessä sen kanssa, Noppa kun tähän mennessä on sen tehtävän kiitettävästi hoitanut. Loppua kohti moottori kuitenkin alkoi käynnistyä ja saatiin kivoja yhteisiä hetkiä aikaiseksi. Myös nahkarukkasta (joka on muuten paras palkkalelu ikinä!) ja narupalloa kiskottiin Nutun kanssa yksissä tuumin (ilmeisesti mäkin nyt siis kelpaan leikkikaveriksi!). 


Kotona vastassa oli Noppa, joka lievästi sanottuna tyrmistyi, kun treenihommiin lähti HÄNEN treenireppunsa kanssa Nuttu eikä hän. Siispä samalla treeni-innolla Noppa matkaan ja pitkästä aikaa tokon pariin! Voi mikä riemu siitä syntyikään <3 Alokasluokan liikkeet + nouto tehtiin ja tsekattiin samalla niiden tilanne näin monen tokottoman kuukauden jälkeen, ja kyllähän se niin on, että mulla taitaa olla koevalmis koira. Nyt vaan häiriötä häiriötä ja uusia paikkoja! Ihana Noppa, se tekee niin tosissaan ja rakastaa tekemistä <3


Kokeista puheenollen: startattiin viime sunnuntaina Noppiksen kanssa meidän ekoissa yhteisissä virallisissa kilpailuissa, lajina rallytoko! Siitä kuulumisia ja Saran ottamia kuvia seuraavassa postauksessa :)

torstai 31. elokuuta 2017

Loppukesän kuulumisia


Blogihommat ovat jääneet vähän paitsioon tässä kesän kiireissä, joten nyt seuraa tiivis paketti loppukesän touhuiluista:

Nopan kanssa päästiin elokuun puolivälissä käymään Koiviksessa agihommissa lappalaisten omatoimitreeneissä. Harmittavasti sattui kuuma päivä, joten menoa piti vähän himmailla, mutta toisaalta ratatreenien sijaan päästiin keskittymään kunnolla puomiin ja keppeihin. Puomi me osataan nyt yksittäisenä esteenä, joten täytyy seuraavaksi ruveta tekemään sitä osana rataa. Kepit Noppa taitaa kolmen ohjurin voimin ja hakee niille kivasti monesta kulmasta, mutta osana rataa kepit eivät vielä oikein suju, koska niille pitäisi malttaa kasata ajatukset eikä kaahottaa muina reikäpäinä. Treeniä treeniä siis!

Talvella jatketaan ainakin Nopan kanssa lappalaisten Sporttiksen agivuorolla, ja sinne kulkeminenkin helpottuu nyt kovasti, kun talouteen muuttaa nyt syksyn aikana auto! Vielä hiukan arvon, otanko Nutullekin oman treenipaikan. Toisaalta olisi kiva puuhata sen kanssa kaikenlaisia pentuagilityjuttuja, mutta toisaalta raha saattaa tulla vastaan... Mietitään!


Nöttis kävi taannoin hakemassa tehosterokotuksen (rabies on vielä saamatta), ja käyttäytyi silläkin reissulla kuin mikäkin mallioppilas. Ei jännittänyt ollenkaan, namit maistuivat ja lääkäritäti oli taas kerran hirveen kiva.

Viikon päästä torstaina aloitetaan Nutun kanssa Etelä-Suomen Shelttien järjestämä pentukurssi. Kurssi tuleekin tarpeeseen, koska Nöttis ei osaa vieläkään muuta kuin istua. (Ja odottaa lupaa ja kulkea hihnassa ja tulla luokse, mutta muut taidot on vielä vähän hakusessa.) Tekee hyvää puuhailla vieraassa ympäristössä, sillä mörköikä vaanii jo selän takana, ja muutamat pöhinät on jo pitänyt pöhistä. 


Nopan kanssa suunnataan sunnuntaina Kivikkoon ensimmäisiin virallisiin rallytokokilpailuihin, jaiks! Juuri mitään ei rallyn saralla olla Nopan kanssa puuhailtu, jotain pieniä juttuja keittiössä vaan. Olen yrittänyt puuhata Nopan kanssa enemmän kaksistaan, koska veikkaan, että osasyynä aiempiin haukkuihin on ollut siinä, että Noppa on vaan ollut niin innoissaan päästessään vihdoin hommiin. Mutta kisoihin mennään rennolla mielellä, koska jostain syystä en jännitä rallyhommia yhtään.


Muita suunnitelmia syksyyn ei juuri ole. Etelä-Suomen Seropit järkkäilevät rallyn ratatreenejä, joihin olisi kiva ehtiä edes kertaalleen Nopan kanssa. Nutun kanssa toivottavasti ehdittäisiin johonkin mätsäriin treenailemaan vähän näyttelyhommia, koska jossakin pentunäyttelyssä se olisi tarkoitus pyöräyttää. Autollisuus avaa huikeasti lisää lenkkimaastoja, joten eiköhän me keskitytä pitkälti retkeilyyn ja uusien polkujen tutkimiseen! :)


sunnuntai 27. elokuuta 2017

Lomalla viimeinkin!

Kulunut viikko vietettiin koko perheen voimin mökillä. Melkein koko ajan satoi, eikä lämpömittari tainnut kiivetä +15 asteen yläpuolelle, mutta asenteestahan se loma riippuu, eikä säästä ;) Urheasti sinniteltiin mökkitunnelmissa, lämmitettiin takkaa ja saunaa ahkerasti ja tehtiin lomajuttuja.

Ensimmäisenä iltana oli mielettömän kaunis auringonlasku!

Ja heti seuraavana aamuna sellainen hernerokkasumu, ettei eteensä nähnyt :D

Nuttu suoritti uimamaisterin tutkinnon useampaankin otteeseen, kun se päätti käydä pulahtamassa vilpoisessa Saimaassa. Ihan omaehtoista moinen uiskentelu ei luonnollisestikaan ollut, vaan Nöttis päätyi uimasille sählättyään laiturilla vähän turhan innokkaasti ja huolimattomasti. Koska keli oli mitä oli, niin uimareissujen jälkeen tehtiin nuttukääryle, joka kannettiin pyyhkeen sisällä toviksi saunaan kuivattelemaan ja lämmittelemään. Myös toisenlaisia lämmittelysysteemeitä testattiin:

Maailman onnellisin pikkukoira <3 Ei ollut hänellä mikään kiire pois!

Nopan kanssa kävin kertaalleen juoksemassa, ja olipa siitä aika siistiä päästä hetkeksi aikuisten hommiin ilman Nöttöstä!



Mustikkametsässäkin käytiin (ja sienimetsässä ja viinimarjapuskissa!), ja Noppa opetti Nutullekin marjojen syömisen salat. Tehokkaasti Nuttu ottikin oppia: ketään koirista ei ole niin tiuhaan tarvinnut häätää pois samalta mättäältä! Toki marjaämpäristä olisi ollut kaikkein kätevintä napsia mustikat suuhunsa.


Mökillä meitä ilahduttivat päivittäin myös Siiri, Selma ja Ainu, ja vaihteleva määrä ihmislaumankin jäseniä. Leikit sujuivat edelleen hirvittävän hyvin, tosin Nopan mielestä on hiukan haastavaa pitää kaikki kurissa ja nuhteessa :D Rinnakkaiselo oli kuitenkin lähes poikkeuksetta rauhanomaista, yhden kerran taisi Nopalle ja Ainulle tulla rähinä namien äärellä. Nopan ja Nutun varsin tiivis shelttilauma sujahti oikein mallikkaasti osaksi lappalaislaumaa, minkä onnistumista olin etukäteen vähän jännittänyt. (Noppa on nimittäin Nutun tulon jälkeen ärhennellyt sekä Hugolle että Paavolle, kun laumadynamiikka on mennyt ihan uusiksi.)

Koko lauma aamulenkillä <3 Noppa (4,5 v), Nuttu (4 kk), Selma (11 v), Siiri (14 v) ja Ainu (15 kk)

Viimeisenä iltana saatiin mökkivieraiksi myös Hugo ja Hamlet, joiden tapaaminen oli Nutusta I-HA-NAA, Ainusta vähän pelottavaa ja Nopasta ihan jees. Kukaan ei ärissyt kenellekään, ja kaikki viisi koiraa (mustat tytöt olivat kotona) mahtuivat hyvin mökkiin pitämään sadetta :)

Meillä oli paras loma toivoo Noppa!!

Pitänee taas pian päivittää meidän arkikuulumisiakin, jotka ovat jääneet ihan retuperälle! On Nöttösen toista rokotusreissua, Nopan kesän ainoita aksatreenejä, ensimmäisen rallytokokokeen ja Nutun pentukurssin odotusta... Niitä sitten seuraavasaa postauksessa! :)

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Ekoja kertoja

Sitten edellisen kirjoituksen Nutulle on tapahtunut vaikka mitä jänniä juttuja ekaa kertaa sen pienen elämän aikana!


Eka rokotus ei pikkuneitiä juuri hetkauttanut. Hän halusi itse kävellä kotoa Mevettiin ja takaisin, odotusaulan lattialla hän hengaili lunkisti ja eläinlääkärin pöydällä pönötti kuin vanha tekijä ja popsi herkkuja. Rokotuksen jälkeen pussasi lääkäriä.


Rokotuksen jälkeen käytiin kotona nukkumassa pikapäikkärit ja suunnattiin Nutun ekalle junamatkalle keskustaan. Siellä suuntana oli Stockmann ja Mustin ja Mirrin Trimmis, jossa Nuttu pääsi vieraan ihmisen käsiteltäväksi ja kopeloitavaksi. Vähän pentuhaituvia harjailtiin ja kynnet leikattiin, ja pientä vastaanpyristelyä lukuunottamatta Nuttu oli käsittelyssä oikein nätisti. Kotiin huristettiin bussilla, jossa nukkumapaikaksi oli ihan pakko saada viereisellä penkillä lojunut reppu.


Sisarustreffit eivät kuulu ekoihin kertoihin, kun siskojen ja veljen kanssa on tullut jo pariinkin otteeseen leikittyä. Mutta tämä on hirveän kiva kuva!


Ollaan tehty Nutun kanssa myös tyttöjen reissu mökille, kun Jaakko ja Noppa jäivät kotimiehiksi. Pikkutyyppä nukkui parituntisen junamatkan mennen tullen, eikä antanut menomatkalla lemmikkivaunua terrorisoivan räksyttäjäkoiran häiritä oloaan millään tavalla.

Perillä Nuttu sujahti lappalaislaumaan varsin sulavasti. Ainu ja Selma -erityisesti Ainu- tykkäsivät leikittää, ja Siiri puolestaan suhtautui ystävällisen välinpitämättömästi. Siiristä Nuttu taisi kuitenkin eniten tykätä ainakin liehakoinnista päätellen; jonkinlainen saavuttamaton unelma ilmeisesti :D Nuttu kävi varmaan parikymmentä kertaa päivässä tanssimassa Siirille, mutta mummokoiran sydän ei sulanut.



Mökillä Nuttu -kuten jokainen koiranpentu- mulahti Saimaaseen Ainun kannustaessa vieressä. Ilmeisesti pikkuxelttikin osaa uida, ja vesi oli muutenkin varsin kiinnostava elementti, vaikka vesisade ja lätäköt edelleen ällöttävätkin.


Mökkireissun jälkeisellä viikolla vein Nutun yökylään ystävälleni. Pieni lähiökoira pääsi tutustumaan Kallion vilskeeseen! Nuttu marssi hoitopaikkaansa häntä pystyssä sisälle ja asettui heti taloksi; kuulemma oli ollut kuin kotonaan.

Torstaina ikämittariin tuli kokonaiset 14 viikkoa. Sen kunniaksi Nuttu opetteli hyppäämään rahille, ja tätä riemua se onkin harrastanut päivittäin useasti. Niin pitkään kuin rahillemeno ja sieltä alas loikkaaminen ovat hallittuja, ei olla puututtu asiaan, mutta iltahepulien iskiessä mahaplätsit rahilta lattialle ovat saaneet meidätkin rajoittamaan hyppelyä.


Täällä kaikki siis hyvin! :) Tulevalla viikolla saadaan niin päivä- kuin yövieraitakin, ja Nuttu pääsee tutustumaan ekaa kertaa pikkuiseen ihmisvauvaan. Veli-Paavo ja Sannikin tulevat pitkästä aikaa moikkaamaan, voi Nopan riemua! Pienenä haaveena olisi päästä lauantaina pitkästä aikaa Koivikseen treenaamaan agihommia, saapa nähdä josko Nuttukin pääsisi juoksemaan putkeen!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Viime viikonlopun touhuja


Viime viikonloppua vietettiin koirien kanssa kolmisin kotosalla. Piti viettää iisi viikonloppu ilman ohjelmaa, vaan kuinkas sitten kävikään... Kahdet pentutreffit Nutulle ja yhdet möllirallyt Nopalle, hupsista.

Lauantaina Nutun kalenterissa oli pentutreffit puoli viikkoa vanhemman cockerspanielitytön kanssa. Nuttu tykkää juosta ja cockeri olisi mieluusti paininut, mutta pienen tovin toistensa leikkitapoja ihmeteltyään pikkupiskit päätyivät suvereeniin komboon: ensin juostaan ja sitten painitaan, ja homma toistettiin lukemattomia kertoja.


Sunnuntaina treffikumppanina oli vuorostaan jo useamman kuukauden vanhempi chihupoika. Liekö syy ollut lämpimässä säässä vai leikkipaikan valtavissa hanhenkakka-apajissa, mutta leikit eivät ihan irronneet. Muutaman spurtin pikkutyypit ottivat, ja sitten aika kuluikin yhdessä nuohoten.


Vaan olipa tosi kiva juttu, miten hyvin Nuttu pysyi messissä! Leikkiniityllä oli auringonottajia ja frisbeenheittäjiä, joista osa kulki tosi läheltä, mutta Nuttu tyytyi vaan katsomaan ohikulkijoita, vaikka kovasti ihmiset olisivatkin kiinnostaneet.

Sunnuntaina oli vuorossa myös viime viikon toiset rallymöllit Nopan kanssa, jee! :) Tällä kertaa kisailtiin Taitoa Tassuihin -koirakoulun tiloissa Etelä-Suomen Seropien järjestämässä kilpailussa. Erityisen iloinen olen siitä, miten lunkisti Noppa odotteli omaa vuoroaan häkissä/hihnan päässä isossa odotushallissa, joka oli täynnä muita koiria ja ihmisiä. Kilpailurata oli rauhoitetussa hallissa, jossa ei muita koiria ollut.

Paremmin meillä meni kuin edellisissä rallymölleissä, vaikka pistesaldo jäikin vähäisemmäksi. Tällä kertaa tienattiin pisteitä 85/100, joista -3 haukkumisesta, -2 kokonaisvaikutelmasta haukkumisen takia ja -10 tvä väärästä rintamasuunnasta. Tässä vaiheessa ei voi kuin todeta, että ohjaaja saisi tosiaankin luvan opetella säännöt, koska -10 tvä olisi vaihtunut -3 liikkeen uusimiseksi, mutta väliäkös noilla pisteillä. Sijoituttiin neljänsiksi ja saatiin tuomarilta kommenttina "hieno hihnankäyttö, siisti ja tarkka rata, olette taitavia!". Erityisesti nämä kommentit lämmittivät mieltä.


Asenne oli paremmin kohdallaan tällä kertaa, vaikka haukkumista vielä tulikin. Tällä kertaa haukut osuivat kuitenkin kylttien väliin (paitsi yksi) :D Eiköhän me seuraavan kerran suunnata virallisiin rallyihin, kun homma pääpiirteissään toimii, ja mietitään tuota haukkumisasiaa tässä samalla.



lauantai 15. heinäkuuta 2017