lauantai 6. tammikuuta 2018

Tervetuloa 2018!

Uusi vuosi, uudet kujeet! Vai miten se meni? Ainakin takana on ennätyksellisen kehno blogivuosi, vain 31 postausta koko vuonna. Jospa tälle vuodelle ei ottaisikaan muita tavoitteita kuin päivittää blogia "hiukan" nykyistä ahkerammin?

Joka tapauksessa, nyt seuraa jo perinteeksi muodostunut katsaus viime vuoteen:



Melkein tasan vuosi sitten kirjailin blogiin seuraavaa: 

"Mitäs sitten nyt, kun vuosi 2017 on ollut täällä jo neljä päivää? Mitä tapahtuu? Mitään lupauksia ei taaskaan ole luvassa, mutta muutama ajatus tälle vuodelle kuitenkin:

Nopasta tulee entistä fiksumpi koirakansalainen. Laajennetaan lenkkihuudeja välillä myös uusille kulmille ja keskustan vilinään. Pidetään yllä tärkeitä koirakaverisuhteita. Treenataan agilityä ja tokoa sillä tavalla kuin hyvältä tuntuu. Möllikisoja ja -kokeita, jos niihin itse uskaltaudun. Ehkä kiinnostutaan rallytokosta, kuka tietää? Retkeillään paljon. Jatketaan koiranpentuhaaveilua."


Nopan kasvu fiksuksi koirakansalaiseksi on jatkanut voittokulkuaan. Se on ihan huikea tyyppi! <3 Harrastusrintamalla on treenien osalta eletty hiljaisinta vuotta koskaan: yksi rallyn alkeiskurssi toukokuussa, satunnaisia agilitytreenejä ja tokotreenien määrä on laskettavissa ehkä yhden käden sormilla. Hups. Vähäisistä treeneistä huolimatta, tai ehkä juuri siitä syystä, treenimotivaatio on ollut meillä molemmilla varsin kohdallaan, ja esimerkiksi kepit on otettu lopullisesti haltuun ihan muutaman treenikerran voimin.

Kisata me sen sijaan ehdittiin melkein yhtä monta kertaa kuin treeneissä käydä :D Tammikuun lopussa möllitokoiltiin 195 pisteen ja 1.sijan arvoisesti Ojangossa; heinäkuussa I-HAHin möllirallyssa saatiin 90 pistettä ja tuomarinpalkinto ja Etelä-Suomen Seropien möllirallyssa tienattiin 85 pisteen saldo. Viralliset kisat korkattiin syyskuun alussa Kivikossa I-HAHin järjestämässä rallytokokilpailussa, ja sieltä pistesaaliiksi saatiin ALOHYV 93 pistettä ja kotiin viemiseksi valtavan hyvä mieli. Toiset rallykisat kisailtiin lokakuun lopussa Ojangossa varsin kököissä olosuhteissa, ja sieltäpä ei tulosta sitten tullutkaan. 

Virallisten kisojen kynnys siis on ylitetty, ja eihän se niin kamalaa ollutkaan :)


Juhannusviikonloppuna meidän koiranpentuhaaveet muuttuivat todeksi, kun haimme Pilvimarjalasta kotiin ikioman Nutun. <3 Nuttu on meillä olonsa aikana osoittautunut vallan hurmaavaksi pikkuneidiksi, josta löytyy samasta paketista sekä herkkähipiäinen prinsessa että rääväsuinen ja pippurinen puuhaaja. Nutun kanssa käytiin syys-lokakuussa pentukurssi ja marraskuussa arkitottiskurssi, ja lisäksi se on ollut muutaman kerran mukana Nopan agilitytreeneissä. Ja juossut putken läpi! Hiukan pellossa kasvanut luonnonlapsihan se on, mutta vaikuttaa elämäänsä tyytyväiseltä kaverilta :)

Nutusta ja Nopasta on tullut toisilleen supertärkeät kaverit, ja niiden symbioosia on kiva seurata. Nuttu sujahti lappalaislaumaankin varsin jouhevasti, ja Noppakin on nyt alkanut hyväksyä uuden jättilaumansa kokoonpanon.

 

Retkeiltykin on! Kesäkuussa tehtiin ihanin mahdollinen reissu Äkäslompoloon, ja nyt vuodenvaihteessa vietettiin viikko Ylläksellä (siitä lisää omassa postauksessaan :)) Lisäksi on tehty lähiretkiä Uutelaan ja Sipoonkorpeen, mökkeilty (elokuussa sateinen lomaviikko ja muutenkin mahdollisuuksien mukaan) ja lenkkeilty kotimaisemissa. Enemmänkin olisi voinut!

Kokonaisuudessaan takana on siis varsin onnistunut vuosi. Vaan mitäpä tähän tulevaan vuoteen keksisi? Pitkästä aikaa teki mieli listata ihan konkreettisia tavoitteita hiukan tekemisiä ohjaamaan (me ei kuitenkaan oteta näitä tavoitejuttuja mitenkään turhan tosissamme - on siis ihan mahdollista, että vuoden kuluttua totean, ettei mitään näköjään saavutettu :D)

NOPPA: 
Tehdään töitä rallytokon haukkuongelman eteen ja saadaan RTK1 kasaan.
Tutustutaan agikisojen maailmaan ja luodaan omia kisarutiineja epiksien muodossa.
Jatketaan tokon treenaamista ja keskitytään erityisesti häiriötreeniin. 

NUTTU: 
Ruvetaan ihan oikeasti treenaamaan. Ihan sama mitä, kunhan jotain.
Päästään toivottavasti aloittamaan agility ohjatusti.
Hoidetaan terveystarkit kuntoon loppusyksystä.      

MOLEMMAT:
Käydään säännöllisesti uimassa ja pidetään kunnosta muutenkin huolta.
Retkeillään!!!!!
Molemmille koirille myös "omaa aikaa".
(Muistetaan päivittää blogia ahkerasti.)

Näillä mennään :) Toivottavasti tästä tulee hyvä vuosi!

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Sillisalaatti

No huhhuh, jopa on vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Ei oteta tätä tavaksi ;) Nytpä siis pikakelauksella kuluneen reilun kuukauden kuulumiset!

Nutun kanssa pentukursseiltiin siis ESSien järkkäämällä pentukurssilla syys-lokakuussa neljä kertaa. Ihan hirveästi ei opittu mitään, mitä muille esitellä (koska kurssin ulkopuolinen treenaaminen meinasi aikatauluhaasteiden takia unhoittua), mutta paljon opittiin silti: yhdessä tekemisen meininkiä, treenifiilistä ja leikkimistä. Hyvä kurssi siis kaikin puolin! :)

Oppia on ammennettu myös marraskuussa Taitoa tassuihin -koirakoulun arkitottiskurssilta. Kyllä se vaan niin on, että haastavissa aikatauluasioissa omatoimitreenaaminen meinaa jäädä tyystin pois päiväjärjestyksestä, joten erilaiset kurssit tekevät meille tosi hyvää. Kalenterissa lukee, että tuolloin treenataan, ja silloin myös treenataan :) (Toki ne omatoimitreenitkin voisi kalenteriin kirjoittaa...)

Treenailut alkavat Nöttösen kanssa tuottaa tulosta! Se on jo aika taitava tyttö odottamaan vapautuskäskyä irti päästessään ja lenkiltä tullessaan, ja luopuminen on kanssa toimiva juttu. Lisäksi se on ihan tosissaan keksinyt, että mamman kanssa on aikamoisen kivaa touhuta yhdessä <3 Pieni puuhkahäntäinen otukseni.


Nötö kävi myös elämänsä ekassa, muttei suinkaan vikassa näytelmäkerhossa Messukeskuksessa isänpäivänä. Se esitti shelttikehässä pääroolia (koska muut kaksi ilmoitettua shelttiä eivät olleet paikalla) kuin vanha tekijä: pöydällä oli ihan ok olla ja tuomaria vähän pusuttaa, ja kehässä kipittely näyttelyhihnassa (jonka kanssa treenattiin ehkä 30 sekuntia) sujui lunkisti. Seisoakin se pikku-mokoma yhtäkkiä osasi - kukahan sen oli opettanut...

Tuomari Elina Haapaniemi saneli Nötöskästä seuraavia:
6,5 kk vanha blue merle, suloinen luonne. Vielä kevyt kokonaisuus ja 
luuston tulisi olla vahvempi. Hyvä purenta. Hyvä kallo mutta turhan kevyt kuono-osa. 
Kookkaat, hyvin kannetut korvat. Liian niukasti kulmautunut edestä ja takaa, 
mistä johtuen kovin lyhyt liikerata.

Kehäkettuilun jälkeen kierrettiin pikaisesti vielä Lemmikkimessut, missä Nuttu söi jokaisesta kojusta kaikki mahdolliset namipalat ja kerjäsi vielä vähän lisääkin. Vitsi mikä pikkutyyppi, ihan huikea ja reipas ja täydellinen lapsonen! <3


Mutta hei entäs Noppa? Onhan hänkin täällä, ihanana ja pörheänä kainalokaverina. Noppa-raukka on ollut vähän hunningolla, kun Nutun menot ovat täyttäneet kalenteria. Mutta Noppapa sopeutuu kaikkeen, onnea on aikuinen koira!

Nopan kanssa käytiin lokakuun lopussa Ojangossa kisailemassa rallyn merkeissä, tuloksena komea ALO0. Haukku alkoi toiselta kyltiltä ja jatkui maaliin saakka, puuuh. Jotain tarttis varmaan tehdä (vaikka treenata?). Mutta eipä olleet olosuhteet tuossa kisassa kyllä mistään kotoisin: odottelu-/lämppäilyaluetta ei nimeksikään, eikä myöskään lähtö- ja maalialuetta oltu mitenkään rauhoitettu. Käytännössä siis jouduin hakemaan Nopan suoraan autosta halliin, pujottelemaan varsin tuttavallisten kilpakumppaneiden ohi lähtöalueelle (jossa meillä oli ehkä 30x30 cm tila kaikkien muiden koirien ja ihmisten keskellä) ja siirtymään kehään ihan ylikuuma koira matkassani. No mutta, treenin kannalta! :)

Nopan kanssa päästiin eilen vihdoin ja viimein starttaamaan myös Sporttiksen agilitytreenit! <3 Piiiiiitkän tauon jälkeen ounastelin jälleen kerran, että mukana saattaa olla melkoinen aikapommi, mutta ehei. Milloinhan opin. Noppa oli niiiiiin hyvä ja hieno, taitava ja osaavainen sporttikaveri! <3 Tehtiin melkomoisen kiemuraista rataa, joka alkukankeuden jälkeen saatiin vietyä hienosti maaliin saakka. Lisäksi tehtiin muutama yksittäinen puomi, ja sekin muistui pikkumustan mieleen hyvin. Lopputreeniaika käytettiin keppeihin, joissa ollaan nyt siinä pisteessä, että kahdessa ekassa ja kahdessa vikassa keppivälissä on ohjurit. Itse saan juosta jo aika kovaa edellä, jolloin Nopan pujotteluvauhtikin on jo tosi kivaa.


Nutulla on vielä yksi arkitottiskerta edessään, ja sitten pikkulikka onkin loppuvuoden ihan ilman treenejä. Ehkäpä me kuitenkin aktivoidutaan treenailemaan kotosalla ja katsotaan keväälle taas joku kiva kurssi :) Noppa pääsee nyt toteuttamaan itseään agilityn parissa aina lauantaisin ihan jouluun saakka, mikä on varmasti hänestä oikein mainiota. Rallykisat jätetään loppuvuoden osalta unholaan ja keskitytään haukkuhaasteen selättämiseen.

Nyt taidetaan taas olla kuulumisten suhteen ajan tasalla. Jospa seuraava blogipäivitys syntyisi vähän tiiviimmällä aikataululla ;D 


sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Rally-tokokoe 3.9. Kivikossa


Viime viikon sunnuntaina kävimme tosiaan minun ja Nopan ensimmäisessä yhteisessä virallisessa kokeessa! Lajina rally-toko, paikkana Helsingin Kivikko ja tuomarina leppoisa Heikki Palosaari. Reissuseuraksi saatiin sekä Jaakko (jolle kiitos videosta) ja Sara (joka napsi postauksen kuvat) sekä tietysti Nuttu-Huttu. Paikan päällä törmättiin myös Tiinaan ja Kuruun, jotka napsivat avoimesta luokasta sijoituksen, ja Amandaan ja Aidaan, jotka saivat alokasluokasta koularin, jee! :) Nöttö pääsi vähän painimaan Voiman kanssa, josta olikin kasvanut jo aikamoinen jässikkä; lisäksi riehukaveriksi löytyi samanikäinen terrierilapsonen :)

Jostain syystä mua ei jännittänyt etukäteen - paitsi sitten koeaamuna. Mutta ihan turhaan tuli jännitettyä, kaikki meni nimittäin hirmuisen hienosti! Kisakirjan varmennus ja Nopan mittaus sujuivat ihan leikiten, Noppa oli nippanappa alle 40 cm. Rataan tutustumiseen maltoin käyttää aikaa ja oikeasti ajatella niitä meidän kynnyskohtia, ja rata tuntui tutustumisvaiheessa oikein kivalta ja reippaalta.



Ja yhtäkkiä oman vuoron koittaessa ei enää jännittänytkään. Me taituroitiin rallyuramme paras tulos ALOHYV 93 p.Yksi -3 haukkumisesta, loput neljä pistettä lähtivät kokonaisvaikutelmasta, syynä myöskin haukkuminen. Tämä olikin jo etukäteen tiedossa, että haukkuja sieltä tulee pääsemään, joten yhtään ei tulos harmittanut. Varsinkin, kun ilman haukkumisia oltaisiin saatu täydet 100 pinnaa, eli periaatteessa osattiin täydellisesti ;)

<3 Loppupomppu <3
<3 Loppupalkkana rakas nahkarukkanen <3

Noppa teki hommia kovin reippaasti ja iloisesti, me oltiin radalla yhdessä ikiomassa kuplassamme.

Haukkumiselle täytyisi kyllä jotain tehdä - vinkkejä anyone? :)

Nöttö pärjäsi kisamaskottina mainiosti. Se otti iisisti, oli rohkea ja reipas, moikkasi kun sai moikkauksia ja katseli meininkiä lunkisti. Sai kovasti ihmettelyjä ja kehuja, että miten se on noin rohkea sheltti.

Alokasluokan shelttiedustus: Aida, Noppa ja Maskotti.

Loppuun vielä video radasta:

torstai 7. syyskuuta 2017

Torstai on treeniä täynnä!

Nuttu aloitti tänään treeniuransa Etelä-Suomen Shelttien järjestämällä pentukurssilla yhdessä Rio-veljen ja Tiuhti- ja Hertta-siskojen kanssa. Ensimmäinen treenikerta piti sisällään kontakti- ja ohitusharjoituksia, luoksepäästävyyttä, perusasentoa ja temppuina tassujen nostamista ja pyörimistä. Paljon asiaa siis!

Lyhyestä virsi kaunis: Nuttuhan on ollut ihan hunningolla koko tähänastisen pienen elämänsä. Ei kukaan ole sille ehtinyt mitään ihmeellistä opettaa, vaan se on kulkea höntsäillyt mukana joka paikassa ja ihmetellyt maailman menoa. Naksuttimen äänen se on muutamaan kertaan kuullut ja siihen ehdollistunut, ja istuminen ja odottaminen ovat olleet sen hienoimmat (ja ainoat) temput. Mutta eipä hätää; eiköhän se ihan hyvät eväät ole näin vapaan kasvatuksen tuloksenakin saanut ;)

Onneksi nämä jättikorvat on taas liimattu :D
Nutun kanssa meidän täytyy nyt ihan ekana opetella tämä treenaamisen ideologia: yhdessä tehdään ja tekeminen on kivaa ja palkitsevaa. Ensimmäisellä pentukurssikerralla Nuttua kiinnosti oikeastaan kaikki muu (sisko, hiekka, kivet, linnut, you name it) kuin yhdessä tekeminen, ja aluksi se oli uusista kuvioista niin hämmentynyt, ettei edes lelu kiinnostanut. Täytyy siis opetella myös leikkimään yhdessä sen kanssa, Noppa kun tähän mennessä on sen tehtävän kiitettävästi hoitanut. Loppua kohti moottori kuitenkin alkoi käynnistyä ja saatiin kivoja yhteisiä hetkiä aikaiseksi. Myös nahkarukkasta (joka on muuten paras palkkalelu ikinä!) ja narupalloa kiskottiin Nutun kanssa yksissä tuumin (ilmeisesti mäkin nyt siis kelpaan leikkikaveriksi!). 


Kotona vastassa oli Noppa, joka lievästi sanottuna tyrmistyi, kun treenihommiin lähti HÄNEN treenireppunsa kanssa Nuttu eikä hän. Siispä samalla treeni-innolla Noppa matkaan ja pitkästä aikaa tokon pariin! Voi mikä riemu siitä syntyikään <3 Alokasluokan liikkeet + nouto tehtiin ja tsekattiin samalla niiden tilanne näin monen tokottoman kuukauden jälkeen, ja kyllähän se niin on, että mulla taitaa olla koevalmis koira. Nyt vaan häiriötä häiriötä ja uusia paikkoja! Ihana Noppa, se tekee niin tosissaan ja rakastaa tekemistä <3


Kokeista puheenollen: startattiin viime sunnuntaina Noppiksen kanssa meidän ekoissa yhteisissä virallisissa kilpailuissa, lajina rallytoko! Siitä kuulumisia ja Saran ottamia kuvia seuraavassa postauksessa :)

torstai 31. elokuuta 2017

Loppukesän kuulumisia


Blogihommat ovat jääneet vähän paitsioon tässä kesän kiireissä, joten nyt seuraa tiivis paketti loppukesän touhuiluista:

Nopan kanssa päästiin elokuun puolivälissä käymään Koiviksessa agihommissa lappalaisten omatoimitreeneissä. Harmittavasti sattui kuuma päivä, joten menoa piti vähän himmailla, mutta toisaalta ratatreenien sijaan päästiin keskittymään kunnolla puomiin ja keppeihin. Puomi me osataan nyt yksittäisenä esteenä, joten täytyy seuraavaksi ruveta tekemään sitä osana rataa. Kepit Noppa taitaa kolmen ohjurin voimin ja hakee niille kivasti monesta kulmasta, mutta osana rataa kepit eivät vielä oikein suju, koska niille pitäisi malttaa kasata ajatukset eikä kaahottaa muina reikäpäinä. Treeniä treeniä siis!

Talvella jatketaan ainakin Nopan kanssa lappalaisten Sporttiksen agivuorolla, ja sinne kulkeminenkin helpottuu nyt kovasti, kun talouteen muuttaa nyt syksyn aikana auto! Vielä hiukan arvon, otanko Nutullekin oman treenipaikan. Toisaalta olisi kiva puuhata sen kanssa kaikenlaisia pentuagilityjuttuja, mutta toisaalta raha saattaa tulla vastaan... Mietitään!


Nöttis kävi taannoin hakemassa tehosterokotuksen (rabies on vielä saamatta), ja käyttäytyi silläkin reissulla kuin mikäkin mallioppilas. Ei jännittänyt ollenkaan, namit maistuivat ja lääkäritäti oli taas kerran hirveen kiva.

Viikon päästä torstaina aloitetaan Nutun kanssa Etelä-Suomen Shelttien järjestämä pentukurssi. Kurssi tuleekin tarpeeseen, koska Nöttis ei osaa vieläkään muuta kuin istua. (Ja odottaa lupaa ja kulkea hihnassa ja tulla luokse, mutta muut taidot on vielä vähän hakusessa.) Tekee hyvää puuhailla vieraassa ympäristössä, sillä mörköikä vaanii jo selän takana, ja muutamat pöhinät on jo pitänyt pöhistä. 


Nopan kanssa suunnataan sunnuntaina Kivikkoon ensimmäisiin virallisiin rallytokokilpailuihin, jaiks! Juuri mitään ei rallyn saralla olla Nopan kanssa puuhailtu, jotain pieniä juttuja keittiössä vaan. Olen yrittänyt puuhata Nopan kanssa enemmän kaksistaan, koska veikkaan, että osasyynä aiempiin haukkuihin on ollut siinä, että Noppa on vaan ollut niin innoissaan päästessään vihdoin hommiin. Mutta kisoihin mennään rennolla mielellä, koska jostain syystä en jännitä rallyhommia yhtään.


Muita suunnitelmia syksyyn ei juuri ole. Etelä-Suomen Seropit järkkäilevät rallyn ratatreenejä, joihin olisi kiva ehtiä edes kertaalleen Nopan kanssa. Nutun kanssa toivottavasti ehdittäisiin johonkin mätsäriin treenailemaan vähän näyttelyhommia, koska jossakin pentunäyttelyssä se olisi tarkoitus pyöräyttää. Autollisuus avaa huikeasti lisää lenkkimaastoja, joten eiköhän me keskitytä pitkälti retkeilyyn ja uusien polkujen tutkimiseen! :)


sunnuntai 27. elokuuta 2017

Lomalla viimeinkin!

Kulunut viikko vietettiin koko perheen voimin mökillä. Melkein koko ajan satoi, eikä lämpömittari tainnut kiivetä +15 asteen yläpuolelle, mutta asenteestahan se loma riippuu, eikä säästä ;) Urheasti sinniteltiin mökkitunnelmissa, lämmitettiin takkaa ja saunaa ahkerasti ja tehtiin lomajuttuja.

Ensimmäisenä iltana oli mielettömän kaunis auringonlasku!

Ja heti seuraavana aamuna sellainen hernerokkasumu, ettei eteensä nähnyt :D

Nuttu suoritti uimamaisterin tutkinnon useampaankin otteeseen, kun se päätti käydä pulahtamassa vilpoisessa Saimaassa. Ihan omaehtoista moinen uiskentelu ei luonnollisestikaan ollut, vaan Nöttis päätyi uimasille sählättyään laiturilla vähän turhan innokkaasti ja huolimattomasti. Koska keli oli mitä oli, niin uimareissujen jälkeen tehtiin nuttukääryle, joka kannettiin pyyhkeen sisällä toviksi saunaan kuivattelemaan ja lämmittelemään. Myös toisenlaisia lämmittelysysteemeitä testattiin:

Maailman onnellisin pikkukoira <3 Ei ollut hänellä mikään kiire pois!

Nopan kanssa kävin kertaalleen juoksemassa, ja olipa siitä aika siistiä päästä hetkeksi aikuisten hommiin ilman Nöttöstä!



Mustikkametsässäkin käytiin (ja sienimetsässä ja viinimarjapuskissa!), ja Noppa opetti Nutullekin marjojen syömisen salat. Tehokkaasti Nuttu ottikin oppia: ketään koirista ei ole niin tiuhaan tarvinnut häätää pois samalta mättäältä! Toki marjaämpäristä olisi ollut kaikkein kätevintä napsia mustikat suuhunsa.


Mökillä meitä ilahduttivat päivittäin myös Siiri, Selma ja Ainu, ja vaihteleva määrä ihmislaumankin jäseniä. Leikit sujuivat edelleen hirvittävän hyvin, tosin Nopan mielestä on hiukan haastavaa pitää kaikki kurissa ja nuhteessa :D Rinnakkaiselo oli kuitenkin lähes poikkeuksetta rauhanomaista, yhden kerran taisi Nopalle ja Ainulle tulla rähinä namien äärellä. Nopan ja Nutun varsin tiivis shelttilauma sujahti oikein mallikkaasti osaksi lappalaislaumaa, minkä onnistumista olin etukäteen vähän jännittänyt. (Noppa on nimittäin Nutun tulon jälkeen ärhennellyt sekä Hugolle että Paavolle, kun laumadynamiikka on mennyt ihan uusiksi.)

Koko lauma aamulenkillä <3 Noppa (4,5 v), Nuttu (4 kk), Selma (11 v), Siiri (14 v) ja Ainu (15 kk)

Viimeisenä iltana saatiin mökkivieraiksi myös Hugo ja Hamlet, joiden tapaaminen oli Nutusta I-HA-NAA, Ainusta vähän pelottavaa ja Nopasta ihan jees. Kukaan ei ärissyt kenellekään, ja kaikki viisi koiraa (mustat tytöt olivat kotona) mahtuivat hyvin mökkiin pitämään sadetta :)

Meillä oli paras loma toivoo Noppa!!

Pitänee taas pian päivittää meidän arkikuulumisiakin, jotka ovat jääneet ihan retuperälle! On Nöttösen toista rokotusreissua, Nopan kesän ainoita aksatreenejä, ensimmäisen rallytokokokeen ja Nutun pentukurssin odotusta... Niitä sitten seuraavasaa postauksessa! :)