maanantai 26. kesäkuuta 2017

Sekalaista


Nopan viimeinen ilta huolettomana poikamiehenä ja vastuuttomana kakarana oli viime keskiviikkona. Silloin käytiin vielä kertaalleen rallytreeneissä, ja kotimatkalla poikettiin tekemään vielä lyhyt puomitreeni.

Rally oli taas kerran hauskaa! <3 Tehtiin alokasluokan rataa, jossa mukana oli myös avoimen luokan houkutus. Noppa tekee hienosti, kun vaan kierrokset pysyy sopivan alhaalla ja kun muistan tarpeeksi selvästi kertoa, mitä ollaan tekemässä. Parin viikon päästä edessä on peräti kahdet rallymöllit, tiistaina 11.7. Kivikossa ja sunnuntaina 16.7. Konalassa. Kiva päästä niihin näkemään rallyn kisatunnelmia ja luomaan ehkäpä jotain omia kisarutiinejakin!

Agikentällä totesin, että Noppa taitaa osata puomin. Huraa! Toki erehdyksiä sattuu ja alastulon pysähtyminen saattaa liian kovassa kiireessä unohtua, mutta ideasta on saatu kiinni.


Nuttu tuli tosiaan kotiin torstai-iltana. Automatkasta hän puolet volisi ja puolet nukkui, ja kotipihalla tepasteli reippaasti moikkaamaan Noppaa. Muutaman päivän tutustelun aikana Nutusta on selvinnyt jo seuraavaa:
  • Hän pitää omasta äänestään. Volisee ja piippaa ja ulvoo, jos asiat eivät mene niinkuin neiti tahtoo. 
  • Hän on supertaitava sisäsiisteysasiassa. Öisin ei tule sisälle mitään (koska hän herättää, kun on hätä, ja sitten mennään ulos), ja päivisinkin on sattunut vahinkoja vain n. kerran päivässä. 
  • Hän osaa tulla luokse ja tuntee oman nimensä. Ehkä ymmärtää naksuttimenkin päälle jo jotakin.
  • Hän on rohkea, reipas, sosiaalinen ja itsenäinen. Jo ensimmäisenä iltana veteli rallia pitkin pihaa, ja välillä superrallin ollessa käynnissä tuntuu siltä, että korvat ovat enemmänkin koristeena. Ei haittaa, vaikka muu lauma häviääkin näköpiiristä!
  • Hän unohtaa monta kertaa päivässä, että hihnassa voi kävellä. Kesken ulkoilunkin se voi unohtua, kunnes matka taas hetken kummastelun jälkeen jatkuu häntä kohti taivasta.

Nutun kanssa ohjelmassa tulevina päivinä ja viikkoina onkin ahkeraa luoksetulon ja lähellä pysymisen vahvistamista, muiden koiran taitojen opettelun ohella. Liian totiseksi ei touhu kumminkaan mene, vaan kalenteriin alkaa pikkuhiljaa ilmestyä pentutreffejä! :)

Noppa ei varsinaisesti arvosta kotiinsa ilmestynyttä pikkupossua (kuulemma nuo mustat laikut kyljessä saavat Nutun näyttämään minipossulta...). Onkin jännää, miten Noppa, joka on tunnettu pentukoirien rakkaana leikkisetänä, käyttäytyy nyt oman pennun kanssa ihan eri tavalla. Mistä se tiesi heti alusta asti, että tämä on tullut jäädäkseen? Noppa suhtautuu Nuttuun melko välinpitämättömästi, mutta on silti koko ajan tietoinen sen liikkeistä ja yrittää pitää huolta Nutun käyttäytymisestä. Jos Nuttua komentaa, on Noppa välittömästi paikalla. Vieraat pennut ovat saaneet tehdä Nopalle ja Nopan omaisuudelle mitä tahansa, mutta Nutulle se on jo pari kertaa murahtanut, kun on ollut ruoka kyseessä.

Nuttu kyllä rakastaisi Noppaa ja tekee päivittäin useita liehakoivia lähestymisyrityksiä. Noppa haistaa Nuttua ja yleensä lähtee tilanteesta pois. Elämme siis tällä hetkellä melkoisen rauhallista rinnakkaiseloa ja aika näyttää, millaiseksi shelttilaumaksi Noppa ja Nuttu hioutuvat!




sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Nuttu


Tässä on Nuttu, Pilvimarjan Peto On Irti. Nuttu muuttaa meille tulevana torstaina. Innolla odotamme, että pääsemme tutustumaan tähän varsin valloittavaan ja hyväntuuliseen pikkutyttöön <3

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Reissurapsa: Äkäslompolo 12.-16.6.

Taas on viime vuonna perinteeksi muodostettu kesälomareissu Äkäslompoloon tehty! Matkassa mukana viime vuotisen kokoonpanon (minä + äitini + Noppa) lisäksi oli myös Ainu-Vainunen :)

Reissu aloitettiin tällä kertaa viettämällä viikonloppu Solkein mökillä, josta sitten maanantaiaamuna klo 4.10 kömmittiin autoon ja suunnattiin nokka kohti pohjoista. Pienen lisäjännityksen matkaan toi Ainun matkapahoinvointi, joka kuitenkin kaikeksi onneksi rajoittui tällä reissulla vain kuolaamiseen.

Ensimmäinen stoppi tehtiin Jyväskylässä, jossa koirat pääsivät aamulenkille ja ihmiset aamupalalle. Toisen kerran stopattiin Ylitorniossa (koska kahvia oli saatava), ja perille Äkäslompoloon saavuttiin kivasti jo klo 15.00.

Ihan semikivat näkymät mökin ikkunasta!

Ensimmäisenä päivänä tehtiin ruokahankinnat Jounin Kaupasta ja käytiin kävelemässä viime reissun perusteella suosikkipaikaksi muodostuneessa Kellostapulinkurussa. Uni korjasi niin ihmiset kuin koiratkin jo hyvissä ajoin, ja tiistaipäivänä oltiin taas virkeitä kuin paikalliset kyläporot (joita koirien suureksi riemuksi nähtiinkin ihan lähietäisyydeltä päivittäin)!

Tiistaiaamu aloitettiin issikkamaastolla koirien jatkaessa mökissä aamu-uniaan, ja pikaisen lounaan jälkeen lähdettiin kohti Kukas-tunturia. Matkaa Kukaksen huipulle ja alas kertyi vajaat 14 kilometriä, ja koirat pääsivät rallaamaan vapainakin. Suurta hupia tuottivat lumikasat ja sulamisvesistä muodostuneet lätäköt, joista osa oli niin isoja, että Noppa pystyi uimaan niissä.

Uimahommia!
Lumiriemua!
Maisemia!
Huipulla!
Kaverikuva!

Keskiviikkona ihmisväki pääsi taas issikoimaan, ja iltapäivällä suunnaksi otettiin Ylläksen ala-asema, josta lähdimme kiertämään Kiirunankieppiä. Ko. reitti nousee ensin Ylläksen rinnettä Keskisenlaen päälle, kulkee siellä pitkät pätkät, laskee Ylläsjärven puolelle ja päätyy lopulta tuttuun Kellostapulinkuruun. Reitin pituus on kymmenisen kilometriä. Koirat pääsivät jälleen kerran rallailemaan tunturin laella, ja leikit olivat hyvät myös siellä! Matkan varrelle osui tulviva tunturipuro, joka piti ylittää paljain varpain. Hyytävän kylmää vettä, joka sai jalat pakottamaan saman tien, mutta koirat olisivat tarenneet puljata siinä vaikka kuinka pitkään! :D

Ylläksen rinteeltäkin löytyi sitä lunta!

Torstaina ajettiin parinkymmenen kilometrin päähän Pakasaivo-nimiselle järvelle (nippelitietona tähän väliin itselle uusi asia: se ei ole pakasAivo, vaan pakaSaivo!)

Aamukahvit Pakasaivolla
Korvakaverit
Matkalta löytyi myös ihan oikea uimajärvi

Torstain iltalenkki suunnattiin Seitapolulle, jota ei oltukaan aiemmin kierretty. Seitapolku on vajaat 10 km pitkä lenkki, joka kiertää Kellostapulin. Polku menee pitkät pätkät Varkaankurun vuolaan puron vieressä pitkospuita ja lopuksi kiivetään jälleen kerran Kellostapulinkuruun.


 Perjantaiaamuna lähdettiin takaisin etelään, ja lopulta 15 tunnin ja kolmen pysähdyksen jälkeen klo 00.55 saavuttiin Nopan kanssa Helsinkiin. Kotimatkalle mahtui hevosten ihmettelyä Oulussa, Siirin ja Selman moikkaamista Solkeissa ja iltalenkki Korialla.

Niin oli hyvä reissu, seuraavaa odotellessa! <3

Keskinenlaki ja kaksi kirmaajaa

maanantai 22. toukokuuta 2017

Voi toukokuu!

Toukokuu on vihdoin ollut se kuukausi, kun koiratouhut ovat heränneet eloon! Täydellistä, on ollut niin kivaa taas puuhata karvanopan kanssa vaikka ja mitä :)


Ollaan käyty jo kahdesti agihommissa ihan itseksemme, ja rallytokon alkeiskurssiakin on takana jo kaksi kertaa (plus yksi, joka jouduttiin työkiireiden vuoksi skippaamaan). Varsinkin rallysta olen itse innostunut ihan kunnolla. Vaikka se tuntuukin vähän höpöhöpöjutulta ja säännöt varsin oudoilta, niin meillä on ollut treeneissä tosi mukavaa. Itse olen kyllä niin tokoihminen kuin olla ja voi (ja Noppa vastaavasti aikamoinen tokokoira, koska SÄÄNNÖT on Nopalle tärkeitä), ja rallyileminen onkin vaatinut totuttelua meiltä molemmilta. Minä saan kehua koiraa! Ja Noppa on joutunut opettelemaan ihan uusia juttuja (mm. sivulletulon takakautta, vaikka tokossa Noppa tulee suoraan sivulle, ja tämäkös on vaatinut herra Sääntöjennoudattajalta aivojumppaa! :D).

Tokotaustalla rallyn alkeisluokan jutut ovat tosi simppeleitä, ja meillä alkaakin olla jo kaikki kyltit hallussa (säännöt sen sijaan eivät :D). Olen miettinyt, että kesän aikana olisi kiva käydä rallattelemassa epiksissä ja ehkäpä ihan virallisissakin rally-kilpailuissa, ja hakea sitä kautta kisavarmuutta ja yhdessätekemisen meininkiä, joita voi sitten perinteisenkin tokon puolella hyödyntää.


Agilityn puolella ollaan kuumasta kelistä johtuen tehty ratatreeniä (menty kentälle, katsottu siellä valmiina oleva rata ja tehty se hiukan modaten --> pyritty "kisamaiseen" suoritukseen, eli kerrasta puhtaasti, ja tarvittaessa treenattu jotain tiettyä kohtaa tai kuviota) ja keskitytty puomin 2on2off-kontaktiin, ja pyritty pitämään treenit mahdollisimman lyhyenä. Nyt alkaa tuntua siltä, että palaset loksahtaa puomin osalta kohdalleen, sillä niin nättejä kontakteja on alkanut näkyä!


maanantai 1. toukokuuta 2017

Kevään sankarittaret

Ainu (ja kieli), Siiri ja Selma

Vihdoin "lappalaisyhdyskunnalle", kuten Siirin kasvattaja osuvasti ilmaisi, omistettu kokonainen postaus! <3

Kevät on meidän perheessä varsinaista juhla-aikaa, kun kuukauden sisään vietetään kolmen koiran ja kahden ihmisen synttärijuhlia. Koiraosastosta kevään juhlaputken aloitti Selma, kun hän täytti 29.4. jo yksitoista vuotta! Heti seuraavana päivänä, 30.4., vietettiin Siirin 14-vuotissynttäriä! Hännänhuippuna perässä tulee pian myös Ainu, joka saavuttaa yhden vuoden virstanpylvään 13.5.

Ainu ja Siiri

Nyt on siis juhlittu jo mustia vappupalloja, Siiriä ja Selmaa, jotka alkavat olla jo todellista ikäneito-osastoa. Vanhan koiran kohdalla jokainen synttäripäivä tuntuu merkitykselliseltä, voihan se olla jo viimeinen kaikista. Siirin kohdalla olemme jo ainakin kerran arvelleet, ettei seuraavaa synttäripäivää/joulua/juhannusta/uuttavuotta tule, mutta niin vaan on mummokoira mennä porskuttanut!

Tammikuussa 2016 olen näköjään jo kirjaillut ensimmäisiä luopumisajatuksia Siirin kohdalla, mutta onneksi ne jäivät silloin vielä ajatuksiksi. Pidetään peukkuja ja toivotaan kovasti meille ihania yhteisiä ja arvokkaita hetkiä Siirin kanssa! <3

Selma ja ylhäinen yksinäisyys
Ainu-Vainulainen

























Selmalla kaikki on paremmin kuin hyvin. Se rakastaa ystäväänsä Ainua ja viilettää Ainun kanssa menemään tuhatta ja sataa, 11 ikävuotta eivät tosiaankaan näy mihinkään. Selma on myös oikein terve tapaus, joten siitä ei ole tarvinnut kantaa minkäänlaista huolta tai murhetta. Selma tyytyy vähään ja jää kieltämättä hiukan itseään hyvin ilmaisevan Siirin taustajoukkoihin :D Toisaalta Selma ei kyllä kaipaakaan mitään jatkuvaa huomiota, toisin kuin Siiri... Erakkoluonteessa on puolensa!

Ja Ainu. No Ainu on Ainu. Päivänä eräänä mulle tuli mieleen, että jos Selma elää omassa menninkäiskuplassaan ja Siiri puolestaan on sisimmässään ihminen, niin Ainu taitaa elää yksisarvisten maassa. Yksisarvisten maassa kaikki (siis ihan kaikki) on ihanaa ja ihmeellistä, tavallinen arkikin on täynnä taikapölyä, kaikilla on hempeän väriset siivet, joilla lennellä huolettomasti, kellään ei ole murheita ja kaikki ovat iloisia kuin pienet yksisarvislapset. Saatteko juonesta kiinni? :D

Sankarit kerjuulla. Kaikki kuvat (C) koirien ykköshuoltaja eli äiti

Paljon onnea rakas etälaumatrio, olette edelleen kovin rakkaita ja mielessä päivittäin! Siirille toivon hyviä ja tärkeitä hetkiä omien ihmisten kanssa niin kauan kuin hyvältä tuntuu; Selmalle puolestaan nopeita jalkoja ja iloista mieltä, joiden ylläpidosta Ainu on hyvin ottanut vastuunsa. Ja Ainu-Vaikkukorvalle monia iloisia vuosia, onhan ihmeellinen elämä vasta ihan alkumetreillä!

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen


Pääsiäiskuulumisia: kiirastorstain iltana junailtiin Nopan kanssa itsemme Lappeenrantaan. Junan lemmikkiosasto oli täpötäynnä, ja käytävällä seilasi pari isoa koiraa, jotka saivat tehdä ihan mitä halusivat. Siis ihan. Mitä. Halusivat. "Kivasti" molemmat koirat olivat meidän takana, ja vaikka ystävällisesti sanoin, ettei niitä saa päästää moikkaamaan, niin tottakai molemmat suorastaan vyöryivät Nopan luokse. Noppa tietysti irvisti ja ärähti (kai nyt, kun ahtaassa paikassa vieraat tunkevat naamalle; olin oikeastaan iloinen, miten iisisti se tilanteen otti!), minkä jälkeen sain paheksuvia katseita osakseni ja Noppa matkasi koko kaksituntisen matkan sylissä. Ja seilorikoirat jatkoivat seilaustaan :D 

Kotikotona ehdittiin kolmen ja puolen päivän aikana tehdä monta pitkää metsälenkkiä, ja Noppa ja Ainu saivat rällätä niin paljon kuin ikinä jaksoivat. Selmakin osallistui leikkiin kiitettävän aktiivisesti (se kuulemma nykyään leikkii Aipin kanssa tosi paljon!). Noppa on vähän huono leikkijä, kun leikissä on mukana yhtään enempää koiria; kun se ei enää pysty kontrolloimaan tilannetta, se alkaa huutaa ja yrittää parhaansa mukaan säntäillä toisten perässä ja pitää hommaa hanskassa. Selma ja Ainu ovat molemmat sitä nopeampia, vaikka pikkulassie tikkaakin menemään minkä käpälistä lähtee :D


Lappalaistriolla menee elämä varsin mallikkaasti. Ainu on osoittautunut äärettömän aktiiviseksi koiralapseksi, joka puuhailee ihan jatkuvasti. Se viihtyy ulkona tosi hyvin ja puuhaa siellä omiaan. Sisällä se ei ole vielä(kään) oppinut, ettei tavaroita saa ottaa pöydältä, ja ennen pääsiäistä sen vatsaan olikin kadonnut kokonainen suklaamunapussi, joka oli ollut keskellä keittiön pöytää. Superkoira kun on, ei Ainu ollut saanut suklaamaisteluistaan edes vatsaansa sekaisin. Silmät on Ainun kohdalla pieni murheenkryyni, kun niissä tuntuu jatkuvasti olevan jotain tulehdusta. Eläinlääkärissä Ainu on maailman asiallisin pieni koira; se istua pönöttää tutkittavana mallikelpoisesti, ja kerran se oli jopa nukahtanut lääkärin pöydälle. :D 

Selma elelee edelleen omassa kuplassaan, mutta Ainun olemassaolo on selvästi tehnyt Selmalle tosi hyvää. Ne ovat ihan ylimmät ystävykset, mikä on tosi liikkistä! Selman elämässä isoimpia asioita ovat naapurin Olga-koiran kyttääminen, ikkunasta ulos tuijottelu ja oma rauha. 


Siiri täyttää vappuaattona neljätoista vuotta, eikä ikä näy kuin numeroissa. Se on tosi pirteä ja aina valmis lenkille, vaikka lenkit sen kohdalla ovatkin jo vähän lyhentyneet. Ruoka on Siirin elämässä edelleen prioriteettilistan kärjessä: valikoiva kuulo kuulee edelleen juustopaketin rapinan! Kuulo on kuitenkin selkeästi huonontunut Siirillä, sillä iltaisin sen torkkuessa iltauniaan se ei oikeasti kuule, kun sitä huhuilee lähtemään vielä pihaan iltapissalle. Sen luokse saa mennä ihan viereen huhuilemaan, eikä se silti reagoi kutsuun mitenkään. Muuten se tuntuu olevan elämänsä kunnossa; saa tosin nähdä, millainen tilanne on kesällä, kun on kuumempi ilma.



Kuten ylläolevista kuvista näkee, ei paikallaan pysyminen ole ihan vielä Ainun suuri vahvuus :D Noppa sen sijaan huvittaa poseeraustaidoillaan muuta perhettä jatkuvasti!

Tässä Ainu keskittyy paikallaoloon niin paljon, ettei tosikaan! :D