Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

Joulu!

Kuva

Vuoden vikat

Kuva
Tänään oli ohjelmassa meidän tämän vuoden vikat agitreenit Sporttiksella. Ja ne meni... hmmm... pikkujoulutunnelmissa, ainakin koirien osalta! Jokainen koira pöllöili omalla tavallaan minkä kerkesi, ja Nopan tapahan on tietysti kaahata kauhealla vauhdilla ilman korvia. Mutta ihmeiden aika ei ole ohi: mulla ei kertaakaan mennyt hermot korvattomaan kaveriini, vaan mulla oli ihan sairaan hauskaa sen kanssa! Jokunen onnistuminenkin toki saatiin aikaan, mm. oikein kivat keppitoistot (2 toistoa per puoli). Vauhtia alkaa löytyä, mutta edelleenkin eteneminen on hiukan haparoivaa, ja Nopan päässä raksuttaa kovasti. Kehua sitä ei keppien aikana saa kuin hyvin lakonisesti, muuten menee överiksi. Ratapätkiä tehtiin kahta erilaista. Ekalla pätkällä (ylempi kuvataiteellinen helmi) olisi ollut ideana ohjata koira kakkosputkeen pakkovalssin kautta ja ehtiä kolmoshypyn taakse kutsumaan koiraa, mutta Nopan kanssa ei noita "epäloogiseen" suuntaan putkesta kääntymisiä olla tehty, jo

Yllätyyys!

Kuva
Nopsutti on näemmä ollut kilttiä poikaa tänä vuonna, kun Faunatar otti ja muisti sitä yllätyspaketilla. Kuvittelin löytäväni postipaketista vain ennaltasovitun öljyuutuuden , mutta sieltä paljastuikin lisäksi valikoima Rouskis-herkkupaloja. Kuivatut naudansydämet, naudan ruokatorvet, possuspagetit (possun suolistoa) ja possun korvasimpukat pääsevät mukaan joululoman viettoon (ja ehkä Noppa tarjoaa kohteliaasti myös mummokoirille maistiaisia). Uudesta öljystä lisää alkuvuodesta, kun ollaan saatu sitä testailtua. Tänään alkoi joululoma, ja huomenna lähdetään maalle loman viettoon. Muutama postaus vielä tämän vuoden puolella kuitenkin tulossa :)

Touhuviikonloppu

Kuva
Taakse jäänyt viikonloppu oli täynnä touhua ja tohinaa. Perjantaiaamuna alkoi menojalka vipattaa, ja vasta sunnuntai-iltana rauhoituttiin huilaamaan. Perjantai aloitettiin Purinalla omatoimiaksailun merkeissä. Aloitin kontaktiprojektin hiukan uusilla tuulilla, pitäen selvästi omassa mielessäni palkkauskriteerit. Käskysanan jätin kokonaan pois ja ainoastaan naksuttelin oikeasta asennosta, vapautus sitten etupalkalle. Noppa ryhtyi heti tarjoamaan asentoa aiempaa paremmin, ilmeisesti käskysanan merkitys on ollut sille hiukan epäselvä. Tästä eteenpäin vahvistan naksuttimella oikeaa asentoa ja pikkuhiljaa ryhdyn liittämään käskysanaa mukaan. Kontaktitreenin lisäksi tehtiin allaolevaa rataa. Noppa haki hienosti hyppyjä vaikeammista hyppykulmista ja oli muutenkin hyvin itsenäinen radansuorittaja. Perjantai-iltana käytiin Animagi Apexissa, josta olin varannut Nopalle ajan viralliseen silmätarkkiin. Ell Elina Pietilä syynäsi Nopan lautasen kokoiset silmät ja totesi ne kaikinpuolin p

Zeniä x 2

Kuva
Kaksi zen-kurssikertaa on taas takana ja raportit kirjoittamatta. Viime viikolla treenattiin sisällä Heiluvan Hännän tiloissa ja keskityttiin petitreeniin. Hyvin Noppa hoksasi alkaa tarjoamaan haluttua käytöstä ja suoritusmoodi jäi päälle tauollakin, kun se itsepintaisesti halusi mennä makaamaan samaan paikkaan, missä peti oli hetki sitten ollut :D On mulla pätevä sankari! Pedistä = pyyhkeestä on tarkoitus tulla Nopalle rauhoittumis- ja odottamispaikka. Siihen menosta haluan tehdä kannattavan jutun, niin että pedille menosta seuraa aina jotain hyvää: milloin pääsee vapauduttuaan hyppäämään pari agihyppyä tai juoksemaan putken, milloin saalistamaan nameja lattialta. Pediltä ei myöskään pääse pois, ennenkuin ottaa lunkisti, eikä kiihkoile poispääsyä. Tänään treenattiin rauhassakatsomista sekä ihmis- että koirahäiriöllä. Vihjesanaksi on meille valikoitunut titta , ja sitä täytyy nyt arjessa muistaa viljellä. Noppa on oppinut tämän(kin) homman nopeasti ja hienosti (miten mull

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kuva
Tämän sinivalkoisempaa kuvaa ei löytynyt. Tässä kumminkin ikuistettuna tämän "talven" ensimmäinen ja ainut lumipäivä, ja aurinkokin vielä sattui paistamaan :)

Kärryille taas

Kuva
Nimittäin kärryille kuulumisten päivityksessä. Sitten edellispostauksen ollaan ehditty zeneillä kertaalleen, aksailla kertaalleen ja viettää pitkä viikonloppu landellakin. Eräät meistä ottavat valokuvattavana olemisen hyvin vakavasti. Viime viikon zen-kerta oli oikeastaan terapiakerta mulle. Käveltiin kouluttajan kanssa lenkki, juttelin Nopasta ja lopuksi treenattiin sitä, että vieras ihminen tuli juttelemaan mulle. Treenipaikkana meillä oli Etelä-Haagan Shelli, jossa tohinaa ja porukkaa riitti tavallisena arki-iltanakin. Niin ja se terapeuttinen osuus: selvästikään en itse meinaa tajuta sitä työmäärää, mitä olen Nopan kanssa tehnyt. Olin taas kerran ihan hämmästynyt siitä, kun minulle sanottiin, että olen tehnyt hyvää työtä ja osaan toimia koirani kanssa luontevasti ja hyvin. Jäipä hyvä mieli, kunnon tsemppi pitkästä aikaa! Viikko sitten torstaina muistin ja ehdin pitkästä aikaa käydä Purinalla treenailemassa Nopsukan kanssa. Toinen sisäkentistä oli varattu, joten me suu

Zen vol3, aksaa, irtokoira ja onnistumisia

Kuva
Siinäpä nuo tämän viikon pääpointit tulivatkin otsikossa mainituiksi. Maanantaina zen-kurssilla treenailtiin Munkkivuoren ostarilla ihmisille puhumista ja sitä, että se on ihan ok. Jouduin siis itse varsinaiseen tulikokeeseen, kun piti vieraille ihmisille käydä juttelemassa :D Käytiin teoriatasolla läpi myös rauhoittumismakuun ideaa, ja aionkin sitä ruveta kotona työstämään. Perjantaina treenailtiin itseksemme kontaktitreeniä, ja sitten perjantain iltapissatuksella koitti meillekin se hetki, josta olen kuullut lähes jokaisen koiratuttavani valituksia: irtokoira! Iso saksanpaimenkoirauros äkkiä Nopan hännässä kiinni. Mitään ei ehtinyt käydä, mutta ärsytti silti melkoisesti. Juuri kun meidän koiraohitukset alkaa sujua kivasti! Tänään olenkin sitten palkkaillut Noppaa ahkerasti kaikista näkemistämme koirista, ja onneksionneksionneksi ei mitään sen suurempaa takapakkia koiraohituksissa ole tullut tuon typerän kohtaamisen takia. Tänään käytiin taas aksaamassa. Tiina oli miettinyt eri

Yhteistyössä Faunatar: uudet Focus-valjaat

Kuva
 Kun minuun oltiin lokakuun loppupuolella yhteydessä Faunattaresta ja tiedusteltiin halukkuutta ottaa tammikuussa 2016 lanseerattavat Focus-merkkiset valjaat kokeiluun, ei tosiaankaan pitänyt kahta kertaa miettiä. Valjasta kuvailtiin erityisen ergonomiseksi ja koiran päällä hyvin istuvaksi, ja koska valjas on meidän huushollissa jokapäiväinen käyttökapine, hain innolla uutuuden testiin. Valjaat ovat nyt olleet meillä kaksi viikkoa päivittäisessä käytössä. Niitä on kokeiltu tavallisen hihnan ja fleksin kaverina, vapaana juostessa, treeneissä, frisbeehommissa, juoksulenkillä, pimeällä ja valoisalla. Kaikessa siinä käytössä, missä sen pitääkin toimia. Ja kyllä, minun mielestäni kyseessä on varsin toimiva valjas. Se istuu koiran päälle hyvin, vaikkakin Nopalle muuten tosi hyvin sopivaa kokoa xs joutui kiinnityskohdasta lyhentämään aika kovasti. Tykkään itse tuosta mustasta väristä. Se on hillitty ja miellyttää silmää, ja yllättävän hyvin sopii mustallekin koiralle. Muutenkin val

Kuulemma jotkut huilaa viikonloppuisin.

Kuva
Perjantai-ilta venyi ihmisväellä ja siis myös Nopalla reilusti lauantain puolelle Nightwishin ja teatterireissun vuoksi, ja lauantai aloitettiin hiukan silmät ristissä. Aamukoomasta toivuttuani kävin kuvailemassa Noppaa tulevaan Faunatar-yhteistyöpostaukseen (kun kerrankin aurinko näyttäytyi hetkellisesti!) ja sitten olikin jo aksatreeneihin lähdön aika. En tiedä mikä oli Nopasta treeneissä kaikista parasta, mutta vahva veikkaus on se, kun Noppa ja Halti pääsivät rälläämään lämppälenkillä. Noppa ei ihan vähään aikaan olekaan päässyt juoksemaan muiden koirien kanssa, joten varsinkin se viiletti kuin heikkopäinen. Itse treenit olivat hyvin tehokkaat: ehdittiin treenata keppejä ja paria erilaista radanpätkää. Nopalla raksuttaa keppien kohdalla. Muutaman yrityksen jälkeen se muisti, mistä viime viikolla oli saanut palkkaa, ja kipitti varsin näppärät kepit. Mutta kun mun pitikin siirtyä toiselle puolelle, vaadittiin taas samanlainen aivomyrsky kuin viikko sitten. Hienoa on se, että Nopp

Päiväunet

Kuva
Keskiviikkona Noppa kävi hammaskivenpoistossa Herttoniemen eläinlääkäriasemalla . Tämä ei ole maksettu mainos, mutta pitää silti mainostaa: Olen nimittäin ehkä vihdoin löytänyt eläinlääkäriaseman, josta mulla ei ole kuin hyvää sanottavaa. Paikka on kokonaan suomalaisomisteinen eikä osa mitään ketjua, ja saamamme palvelu on ollut mitä parhainta. Kiireetöntä, ymmärtävää, asiallista ja ystävällistä. Tuolla käydään jatkossakin, vaikka sinne matkaa vähän onkin. Lääketokkurainen pikkumies. Noppa nukahti jälleen rauhoituspiikistä ihan muutaman minuutin kuluttua ja sain hyvillä mielin jättää sen operoitavaksi. Hammaskiveä oli kertynyt kohtuullisen paljon, minkä lisäksi sillä on erityisesti poskihampaissa vähän värjäymiä. Kotiin sain pikkuystäväni hakea reilun parin tunnin päästä, ja tokkurainen uni maittoikin sitten ihan iltaan saakka. Kamalasti mua jännitti, tuleeko Nopalle tämänkin käynnin seurauksena jäätävä vatsatauti, jollainen sille kastraation jälkeen tuli. Niinpä ollaan tehty kai

Zen-kurssi vol.2: urheiluhenkeä kehiin!

Kuva
Maanantai-iltana oli taas vuorossa zen-kurssia. Tällä kertaa treenattiin Haagassa koulun parkkiksella. Meillä oli vieraileva kouluttaja, jonka kanssa tehtiin ensin perinteinen rinnakkainkävelylenkki. Noppa tietää jo homman nimen ja juoksi saman tien suoraan kouluttajan lapaseen kiinni ja yritti kuikuilla, mitä nameja taskusta löytyisi. Treenattiin ihmisjuttuja. Häiriönä olevien ihmiset kävelivät meidän ohi, pysähtyivät katsomaan Noppaa, me käveltiin suoraan kohti heitä ja heidän ohi. Kaiken kaikkiaan meille helppoa treeniä, mutta tulipa onnistumisen kokemuksia. Hyvänä muistutuksena itselle tuli se, että pysähdytään ja palkataan Noppaa sopivan välimatkan päässä, kun se pystyy vielä olemaan rento. Jos rupeaa jännittämään, niin tehdään esim. käsikosketusta mun käteen, mikä selvästi rentouttaa. Jäätiin vielä oman treenin jälkeen toiselle kurssilaiselle häiriökoirakoksi. Enpä olisi vielä puoli vuotta sitten uskonut, että Nopalta sellainenkin touhu onnistuisi! Mutta kyllä tää marr

Naps naps!

Kuva
Viime lauantain agilitytreeneissä aloitettiin Nopan kanssa vihdoin keppien opiskelu. Mulla oli kytenyt mielen perukoilla ajatus opettaa Nopalle 2x2-kepit, mutta oma kokemattomuus ja tarjolla oleva ohjuriapu saivat mut vihdoin taipumaan ohjurikeppien opiskeluun. Treenikaveri Tiina on aika pätevä ohjuriopettaja, joten hänen kanssaan sitten aloitettiin kuuden kepin pätkällä. Noppa meni hihnassa ihan jees, mutta itsekseen livisti jokaisesta mahdollisesta välistä pois. Selvästi sillä kuitenkin pääkoppa raksutti, ja yhden onnistuneen itsenäisen suorituksen jälkeen se sai superpalkan ja lopetettiin keppiprojekti siltä erää. Toisena juttuna tehtiin ylläolevaa rataa. Noppa on melkoinen putkibongari, ja yritti muutamaankin otteeseen livistää suoraan ykköshypyltä putkeen. Aika tarkkaan sen sai ohjata, jottei livistystä päässyt tapahtumaan. Niin ja mikä naps naps? Treenikavereiden mukaan kuulemma napsuttelen sormia Noppaa ohjatessani :D Se luultavasti kiihdyttää sitä entisestään, joten pakk

Oman elämänsä taikaviitat...

Kuva
...eikä meitä yhtään edes nolota!

Laiskan haaste

Kuva
Uusi Faunatar-bloggari  mitteli Riia haastoi meidät Liebster Award -haasteella. Kiitos siitä! :) Mukavia, vähän tavallisesta poikkeavia haastekyssäreitä (on meinaan jokuseen jo tullut vastailtuakin 0_0), jotka valottavat hiukan tätä hihnan toistakin päätä. Siispä tiistai-illan väsymyksestä huolimatta tässä meidän vastaukset! Ketään en kuitenkaan rupea eteenpäin haastamaan, koska laiskuus voittaa. 1. Mikä on jännittävin kokemuksesi, mitä olet kokenut eläinten kanssa? No huhhuh, näitähän riittää. Yksi jännittävimmistä taitaa olla eräs muinainen metsälenkki Siirin ja Selman kanssa, kun molemmat kirmailivat vapaina, ja yhtäkkiä polulla neniemme edessä seisoi hevonen. Ratsastaja puhui puhelimessa, hevosella ei ollut satulaa eikä ratsastajalla kypärää, joten aikamoisen vaaranpaikka oli käsillä. Kaikeksi onneksi heppa oli selvästikin tottunut koiriin, ja koirat olivat moisesta ilmestyksestä niin ymmällään, että kipittivät kutsusta kiltisti luokse -ja aivan äänettöminä (kuka Siirin tunt

Zen-kurssi vol.1

Kuva
Tänään alkoi meillä zen-kurssi Heiluvassa Hännässä. Se on eräänlainen jatkokurssi keväiselle rähjäkurssille , ja sen aikana on tarkoitus treenata koiran itsehillintää ja häiriönsietokykyä. Jouluun asti siis mennään zen-meiningillä (eli Jaakon mukaan joogataan ;D)! Meitä on kurssilla vain kaksi koirakkoa, eli aikaa per koira on ihan ruhtinaallisesti. Tämän päivän kurssikerta aloitettiin rinnakkainkävelylenkillä kouluttajan kanssa. Noppa muisti paikan ja treenimoodi napsahti välittömästi päälle. Jatkettiin rähjäkurssilla alkunsa saaneita juttuja, eli käsikohdennusta, liikkuvan käden seuraamista, lähellä pysymistä ja nopeita poispäinkäännöksiä. Hirween, hirween, hirWEEN kivaa oli Nopan mielestä nämä temput, ihan meinasi mopo lähteä keulimaan, ja treenikaveri sai hyvää haukkuharjoitusta :D Uutena juttuna opiskeltiin pitkäkestoista käsikohdennusta, eli sitä, että koira pitää leukaansa ihmisen kämmenellä vaikka maailman tappiin saakka. Aluksi Noppa tarjoili innokkaasti tassun a

Kehonhuoltoa

Kuva
Kuva: Sara Käytin Nopan tiistaina fyssari-Kirstillä tsekattavana. Edellinen käynti oli kesäkuun alussa, ja silloin oli puhetta, että syksyllä tullaan uudestaan. Kaikki kunnossa pienellä miekkosella, huraa! :) Edelleen ihan hitusen pieni puoliero tuntuu takakropassa, mutta ei missään määrin hälyttävä. Jatketaan siis ulkoilua vaihtelevissa maastoissa ja koitetaan tsempata jumppailuissa. 3-4 kertaa viikossa olisi hyvä jumppailla, me jumpataan tällä hetkellä pari kertaa kuussa. Siinä siis ryhtiliike! Muutenkin hoidetaan Nopan kroppaa tässä syksyn aikana. Viikko sitten Noppa pisteli poskeensa matokuurin. Parin viikon päästä vien sen hammaskiven poistoon. Silmätarkki jos vielä saataisiin mahdutettua loppuvuodelle, niin olisi hyvä.

Majatalon väkeä

Kuva
Lokakuussa Nobin majatalon ovet ovat olleet avoinna. Ensin Paavo ja Sanni viihtyivät meillä yhden viikonlopun, sitten Siiri ja Selma kylästelivät heti seuraavalla viikolla kaksi yötä. Ja seuraavalla viikolla Hamlet ilahdutti meitä kokonaisen viikonlopun verran. Noppa on siis saanut leikkiä hyvää isäntää monen monta päivää! Iloista on se, että Noppa on nykyään oikeasti aika hyvä isäntä. Se ei ole Hampullekaan kyräillyt aikoihin. Siiriä piti ensimmäisenä iltana kiertää jonkin aikaa kuin kissa kuumaa puuroa, mutta nopeasti sekin meininki rauhoittui. Sannin ja Paavon kanssa nyt ei koskaan mitään ongelmaa ole ollutkaan. Oli niin ilahduttavaa saada maalaiskoirat pitkästä aikaa kyläilemään! <3 Hienosti molemmat mummelit osasivat täällä olla. Rappukäytävän ääniä ei kuulosteltu, yöt nukuttiin hyvin, lenkeillä ei kiljuttu vastaantuleville koirille kuin satunnaisesti. Selma-paralla meni niin lujaa, että jokaiselta lenkiltä se tuli sisälle alaleuka vaahdon peitossa. Hirvittävän

Aksat 24.10.

Kuva
Taas näitä hienoja piirustelmia. Eilen päästiin ekaa kertaa talvikauden treeneihin Sporttikselle. Odotukset ei mulla olleet kovin korkealla: Noppa-parka on ollut viimeisen kuukauden ajan enemmän ja vähemmän hunningolla, eikä juuri mitään olla tehty. Intoa siis oli, korvia ei niinkään. Uusi paikka, muutama uusi ihminen, eli toiveena mulla oli ainoastaan se, että Noppa ei karkaa tekemään mitään tyhmää. Tehtiin ylläolevaa rataa, jossa mittasuhteet on ylläripylläri aivan miten sattuu. Oikeasti siis mm. kakkoshypyn ja putken välistä mahtui ihan kulkemaankin :D No enivei, miten hirvittävän hieno aksakoira mulla onkaan! <3 Sillä oli intoa kuin pienessä pitäjässä, mutta korvatkin oli mukana. Aikamoista. Tosi tarkastihan mun pitää edelleen se ohjata joka ikiselle esteelle, mutta koko ajan paremmin ja paremmin se irtoaa mun kädestä ja hakee itse esteitä. Paljon epäonnistuneita yritelmiä, mutta paljon myös hienoja onnistumisia :) Toista pätkää en tajunnut edes piirtää, mutta se meni y