Vuoden vikat



Tänään oli ohjelmassa meidän tämän vuoden vikat agitreenit Sporttiksella. Ja ne meni... hmmm... pikkujoulutunnelmissa, ainakin koirien osalta! Jokainen koira pöllöili omalla tavallaan minkä kerkesi, ja Nopan tapahan on tietysti kaahata kauhealla vauhdilla ilman korvia. Mutta ihmeiden aika ei ole ohi: mulla ei kertaakaan mennyt hermot korvattomaan kaveriini, vaan mulla oli ihan sairaan hauskaa sen kanssa!

Jokunen onnistuminenkin toki saatiin aikaan, mm. oikein kivat keppitoistot (2 toistoa per puoli). Vauhtia alkaa löytyä, mutta edelleenkin eteneminen on hiukan haparoivaa, ja Nopan päässä raksuttaa kovasti. Kehua sitä ei keppien aikana saa kuin hyvin lakonisesti, muuten menee överiksi.


Ratapätkiä tehtiin kahta erilaista. Ekalla pätkällä (ylempi kuvataiteellinen helmi) olisi ollut ideana ohjata koira kakkosputkeen pakkovalssin kautta ja ehtiä kolmoshypyn taakse kutsumaan koiraa, mutta Nopan kanssa ei noita "epäloogiseen" suuntaan putkesta kääntymisiä olla tehty, joten eipä se toki tänäänkään onnistunut. Treenikaveri vinkkasi, että voitais joskus tehdä targetin avulla tuota, ja otetaankin se ensi vuonna omatoimitreeneihin mukaan. Joka tapauksessa, me varioitiin rata niin, että lähetin Nopan putkeen kauempaa ja juoksin itse sitä "vastaan" ohjaamaan oikeaan suuntaan.

Toisella ratapätkällä Nopalla meni LUJAA. Murheenkryyniksi muodostui aluksi kakkoshyppy, jota Noppa kaikista ohjausyrityksistä huolimatta vaan kaahasi ympäri iloinen virne naamallaan, korvat totaalisen kadoksissa ja äänijänteet paukkuen. Ei muuta kuin kaveri tauolle ja hetken päästä uusi yritys. Silloin mentiin esteet oikein päin ja oikeassa järjestyksessä, mutta ei sitä nätiksi voinut millään sanoa. Noppa meni lujaa ja kaarrokset plösähti valtaviksi. Mutta hauskaa oli! Ja hei, se hakee itse esteitä! Ei tarvinnut enää kädestäpitäen viedä tyyppiä kolmoshypylle, vaan sain juosta omia polkujani ja tökätä sitä oikeaan suuntaan ;)

Näillä fiiliksillä hyvä jäädä joulutauolle agipuuhistakin. Kahden tunnin päästä lähtee juna kohti Lappeenrantaa, ja koko meidän pikkuperhe valtavine pakaaseinemme hypätään kyytiin. Se on moimoi Helsinki, nähdään ensi vuonna!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kohti parempaa elämää

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Kasvua, leikkitreffejä ja korva-ajatuksia