Joko tämä voisi riittää?

Yhdestä asiasta en pidä. Nimittäin siitä, että niin monet koiraharrastajat (vai pitäisikö sanoa tässä yhteydessä jopa "koiraharrastajat") eivät tunnu näkevän koiraa yksilönä, vaan ainoastaan rotunsa/sukupuolensa edustajana. Mua lievästi sanottuna alkaa jo rasittaa vastailla seuraaviin päivittelyihin:
  • "Ai se on uros! No mulla on tässä narttukoira. Onpa jännä, että toi sun uros rähähti tälle, kun tää nyt kumminkin on narttu."
  • "Ai se on leikattu! Kyllä pitäis tommosen toisille koirille rähinöimisen loppua, kun uros leikataan."
  • "Ai se on sheltti! Onpa söpö. Ai se ei tule juttuun toisten aikuisten urosten kanssa? Onpa jännä, en oo koskaan tavannut shelttiä, joka ei tulisi."
  • "Ai shetlanninlammaskoira! Kyllä on todella omituista, että tuo tuolla tavalla ihmisiä pelkää. Tiesitkö, että shetlanninlammaskoiran tulisi rotumääritelmän mukaan olla vieraita kohtaan ainoastaan varautunut, ei pelokas? En ole aiemmin tavannut tuolla tavalla käyttäytyvää shetlanninlammaskoiraa. Kylläpä se käyttäytyykin omituisesti."
  • "Onpa söpö nallenaamainen koira! Sitä varmaan saa silittää, kun se on niin kiltin näköinen."
  • "Kyllä sulla on sitten vaikea koira. Pointsit siitä, että jaksat. Itse en kyllä mitenkään jaksaisi tommosen kanssa."

Jne. Jne. Jne. Voisin vaikka jatkaakin tuota listaa, mutta jätetään se nyt tähän. 


Voisitteko te hyvät ihmiset ymmärtää, että jokainen koira on yksilö? Ihan samalla tavalla kuin ihmisetkin ovat yksilöitä.

Kommentit

  1. Siis varsinkin noi kaksi ekaa. Siis voeee vitura. :D Varsinkin kastraatio taikakeinona about mihin vaivaan tahansa. Joo, voihan se viedä jostain kusien lipomisesta pahimman terän, mutta jos käytös on saanut vahvistua, kuten mikä tahansa muu käytös, se tuskin katoaa. Sitten odotellaan, että taikakeino alkaisi toimia ja kouluttaminen aloitetaan muutaman kuukauden päästä, kun pallivarkaus ei toiminutkaan ja käytös on sillä välin toteuttanut itseään taas vähän lisää.

    Sit vielä noi sukupuolijutut. Mun vanhempi narttu puolustaa kyllä resurssejaan keltä vaan, ei se hirveästi pyllyä siinä kurki. Resurssiriidathan taitaa olla yleisimpiä rähinöiden syitä, ei suinkaan mitkään dominanssipeeloilut tai muut. Ugh. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoitat varmaankin mun kanssa sen mielipiteen, että suurin osa koiranomistajista on urpoja kuin mitkä? :D

      Poista
  2. Niin tuttua! "Ai sheltti. Mä ajattelin, että se on sekarotuinen, kun se on noin iso ja lyhytkarvainen.", "Onpa se iso sheltiksi!", "Eikös shelteillä ole yleensä paljon komeampi turkki?!", "Tää ei oo kyllä yhtään arka niinku sheltit yleensä.", "Miten tää voi olla niin nuori, kun tää on niin rauhallinen." tai "Ei näin suloinen koira voi olla uros."

    Pahinta on kuitenkin ehkä sellanen vähättely, jota tulee muilta koiraharrastajilta. En voi tietää mitään koiran kouluttamisesta, koska mulla on VAAN sheltti. Suurin lohdutus oli se, kun Pörrin veli meni kokeneelle saksanpaimenkoiraharrastajalle ja kyseinen henkilö oli ihan hätää kärsimässä, kun ko. koira olikin niin hankala kouluttaa verratuna saksanpaimenkoiriin. Olen todennut, että monesti koirien yksilökohtaiset luonne-erot suuremmat kuin rotujen väliset luonne-erot. Jokaisen rodun sisällä enemmistöä populaatiosta leimaa tietty samankaltaisuus, mutta lisäksi löytyy näitä ääripäitä, jotka ovat hyvinkin kaukana siitä rodun keskivertoedustajasta monessakin mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, onpa kurjaa, että ootte saaneet Pörrin kanssa kokea vähättelyä :/ Toivottavasti Pörri häikäisee kaikki vähättelijät hienolla osaamisellaan! :)

      On se kumma, kun ihmiset ei voi uskoa, että kyllä omistaja parhaiten tietää oman koiransa rodun. Tuon toisen oman rodun piirissä kuulee välillä aikamoisia jutttuja siitä, että omistaja on ihan tosissaan joutunut vakuuttamaan vastaantulijan koiransa rodusta, kun vastaantulija on ehdottoman varma siitä, että "ei tuo kyllä lapinkoira ole, kyllä minä tiedän, minulla on lapinkoirista pitkä kokemus!" Siis haloo?!

      Poista
  3. Tsemppiä!
    Itsekin painiskelen vähän samantyyppisten ajatusten parissa, vaikkei ääneen mulle olekaan taidettu aiheesta sanoa. Tai sitten osaan vain vältellä tämmöisiä tilanteita :D Itse rodun sisällä on yksilöiden välillä huimiakin eroja, kuten on tullut itsekin havaittua, kun nuorin sesseni ei sittenkään taida olla ihan rotumääritelmän mukainen luonteensa puolesta. Omana oppimiskokemuksena tämän otan, ja koiran ehdoilla mennään, vaikka harrastaa olisikin kiva täysillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, oppimiskokemuksenahan tämä on mitä huikein :) Erityisesti sen suhteen juuri, että koiran ehdoilla mennään, ja tehdään sitä, mikä sille parhaiten sopii.

      En tiennytkään, ettei Kero lukeudu lappalaiskoiran rotumääritelmään luonteensa puolesta. Haluaisitko kertoa, millä tavalla se poikkeaa siitä? :)

      Poista
  4. Täysin sama nousi mieleen kun lueskelin legendaarisia turkinajelukeskusteluja siellä facen shelttiryhmässä. Kuinka ei ole yhtään sheltin näköinen, häpeäksi rodulleen jne. Tuli niitä lukiessa mieleen, että olenko ainoa, jonka mielestä mulla ei nimenomaan ole suuri ja kunniallinen sheltti, vaan koira, koira, joka on oma yksilönsä. Jos se pärjää kesällä, olkoon, jos sille tulee kuuma, teen mitä täytyy olon helpottamiseksi. Tarviiko sitä ajatella shelttinä niin, että kaikki sen varmasti sheltiksi myös tunnistavat... Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, facen shelttiryhmä on ihan hirveä :D Sitä myötähäpeän ja ärsytyksen ja huvittuneisuuden määrää sitä lukiessa... Kyllä ihmetyttää, miten ihmiset kokeekaan oikeudekseen laukoa toisen koirasta ihan mitä sattuu. Ja just toi, että "jos ajelet sheltin, niin se ei enää edusta ihmisille komeaa ja rotumääritelmän mukaista shelttiä!" No hälläkö väliä, ei kai kukaan sitä koiraa sen takia pidä, että muut ihmiset voisi tunnistella sen rotua?

      Poista
  5. Täytyy kyllä todeta, että tätä sun blogia on helpottava lukea. Koen sen helpottavaksi, että muillakin on vähän ongelmia. Täältä löytyy runsaalla energialla varustettu sheltti uros, joka ei oikein osaa mitenkään käyttäytyä muiden koirien tai ihmisten kanssa. Poika on vielä nuori (1 v.), mutta silti muut olettavat hyvin käyttäytyvää koiraa, koska hän on sheltti. Noelille temppujen opettaminen on helppoa, mutta käytöstavat ei. Kenties pahinta ovat ihmisten kommentit Noelista. Monet päivittelee, miten voi olla noin rähjäävä sheltti ja kuinka minä olen onnistunut sheltistä saamaan remmirähjän. Tai ystäväni ääneen toteama:"onneksi toi hirviö lähtee", kun olimme lähdössä. Toki minäkää en täydellinen koiran omistaja ole, mutta parhaani teen. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Hone! Mukava kuulla, jos olet kokenut mun höpötykset jotenkin helpottavaksi :)

      Kamalia juttuja olet kyllä saanut kuulla... Mulle on kerran lenkillä kahisevaan sadepukuun pukeutunut täti sanonut että "sirkukseen tuo koira kuuluisi, kun tuolla tavalla rähjää!" Tuli kieltämättä vähän paha mieli.

      Jos kaipaat vertaistukea, niin saimi.muhonen@gmail.com tavoittaa! :)

      Poista
  6. Meillä on Setin kanssa vähän samanlaista, Seti tosin rakastaa ujoja narttuja. Muille pitää ihan varmuuden vuoksi esitellä pepsodent-hymyä. Parhain tapaus oli ehkä eräs keski-ikäinen mies koiransa kanssa, joka halusi tulla moikkaamaan. Sanoin, että tää ei pidä toisista uroksista, saattaa tulla hammasta. Vastaus oli, että "Ei se haittaa, tää on leikattu!". En oikein tiennyt, että miten päin olisi pitänyt olla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, noita urpoja kyllä riittää... Mä olen ottanut taktiikaksi vetää hiukan överiksi ja kertoa näille ihmisille, mitä tapahtuu, jos he koiransa mun koiran luo päästävät. Paras tilanne oli sellainen, kun olin lähdössä lenkille kolmen intoa puhkuvan sessen kanssa, eikä päästy pihasta pois kun portilla seisoi vieras mies koiransa kanssa. Omat hurtat rääkyi kuin viimeistä päivää ja mies huhuili että "päästä vaan kun ne noin kovasti haluaa moikata, tää on kyllä tosi kiltti". Vastasin, että "juu nää ei oo kilttejä, nää syö sun fifin", käännyin kannoillani ja suuntasin lenkille takapihan umpihangen kautta :D (Tosin oon kuullut sellaisistakin koiranomistajista, jotka vielä tuossa tilanteessa olisi seuranneet sinne umpihankeen, "kun tää niin kovasti tahtoo moikata"...)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

BAT

Sillisalaatti