Jatkotoko 1/5

Yökyläkamut Haltialan aamussa

Aloitettiin tänään jatkotokokurssi Tikkurilan nurtseilla. Aika ankea keli, tosi kova puuskittainen tuuli ja puolivälissä alkanut jäätävä kaatosade... Meitä oli paikalla seitsemän koirakkoa ja nurmialue oli mukavan iso, joten pystyttiin tarvittaessa ottamaan etäisyyttäkin. Noppa oli aluksi kova tuijottelija, eikä oikein meinannut keskittyä, mutta nopeasti haahuilimoodi vaihtui treenimoodiin. Hyvä minimies!

Aluksi treenattiin targetille lähettämistä. Noppa menee kivasti jo ilman namiakin tökkimään targettia, joten rupean nyt keskittymään tassukosketukseen ja kosketuksen keston pidentämiseen. (Siinä vaiheessa, kun Noppa rynnisti targetille, nappasi sen suuhunsa ja alkoi peuhata sillä, olin yhtä hymyä, kun se niin näpäkästi pystyi vieraassa paikassa alkuhämmennyksen jälkeen pelleilemään!)

Targetin jälkeen aloitettiin merkinkiertoa. Targetti laitettiin merkin taakse, koira lähetettiin targetille ja kutsuttiin merkin toiselta puolelta takaisin. Hieno Noppa rynnisti takaisin aina valtavalla pompulla suoraan mua vasten :D Huumorimiehiä näköjään.

Ohjelmassa oli lisäksi kapulan pitoa, jossa meillä ei sen suurempaa ongelmaa ole. Saatiin ohje, että tehdään liike Noppa mun edessä eikä sivulla, koska sivulla ollessaan se on sen verran vinossa, että niskat rasittuu, plus että kapula uhkaa valua suusta pois, koska Noppa ei pidä siitä mitenkään kovin tiukasti kiinni. Pitää miettiä, josko ostaisi tätä liikettä varten ohjatun noudon kapulan, kun siinä on isommat laipat.

Pipipäät <3

Sitten alkoikin kaatosade, ja Noppaa alkoi samantien ihan kirjaimellisesti vituttaa :D Kuuliaisesti se alkuun kyllä suoritti, mutta koko ajan oli sellainen "et oo tosissas kun tommosta käsket" -ilme, ja loppua kohti alkoi se vähäinenkin tekeminen loppua kokonaan. Kaukoja tehtiin näytösluontoisesti, ja myös liikkeestä maahanmeno näytettiin, että missä vaiheessa ollaan. Jo ihan treenien alussa Noppa bongasi suomenlapinkoiran, joka oli sen mielestä melko epäilyttävä, ja kun vapautin sen maahanmenosta, se aivan yllättäen ampaisikin lappalaisen luokse. Mutta tuli takaisin kutsusta, eikä ärhennellyt toiselle koiralle yhtään, vaikka lähtikin äristen sen luo. Taisi haluta kertoa sillekin mielipiteensä treenisäästä :D Ihan loppuvaiheessa Noppa ei suostunut enää tulemaan edes sivulle, kun sade vain yltyi ja yltyi. Namin avulla sain sen kuitenkin ihan näppärään perusasentoon, josta sitten kunnon leikit nahkarukkasella (leikkimään näemmä onneksi pystyi...) ja lähtö kotiin. Onnistunut päätös siis!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

BAT

Sillisalaatti