Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2015.

Hapottaa

Kuva
Tän illan treeneissä ohjaajat joutuivat kovemmalle kuin koirat. Suurimman osan aikaa piskit napottivat seinässä kiinni/häkeissään, kun ohjaajat urakoivat hyppyneliön parissa. Neliössä harjoiteltiin valsseja ja takaakiertoja -ilman koiraa koko lysti. Neliölle juostiin parinkymmenen metrin matka -täysillä- ja ennen lähtöä aina kyykkyhypyn kautta. Olipa yllättävän tehokas treeni (niin reisien ja hapenottokyvyn kuin) mentaalisessa mielessä! Periaatteessa simppelit ohjauskuviot, mutta niin vain pikaspurtin jälkeen kroppa kävi totaalisen ylikierroksilla, ja oli hurjan vaikeaa a) muistaa "rata" ja b) rauhoittaa itsensä selkeään ohjaukseen. Takaakierroissa meinasin juosta esteitä päin, ja erityisesti valssitreenissä sain noottia tuulimyllyn lailla pyörivistä käsistä. Tämmöstä treeniä lisää! Nopankin kannalta kivempi, että ohjaaja osaa ohjata, ettei pikkujätkä pääse turhautumaan.

Toinen treenattava juttu, mihin ehdittiin, oli eteenlähetystreeni neljällä hypyllä. Tehtiin tosin vain k…

Ohjauskuvioita hanskaan

Kuva
Perjantain treeneissä tehtiin kahdella eri pisteellä erilaisia ohjauskuvioharjoituksia: valssia, persjättöä ja peruskäännöstä. Lisäksi pisteinä oli 2on2off itsenäisesti ja keinu kouluttajan kanssa. Keinu me vielä(kin) skipattiin ja 2on2offilla tehtiin ihan pari hassua toistoa. Noppa hakee asentoa ihan kivasti, mutta ei taida vielä oikein hokata käskysanan ja asennon yhteyttä.

Ohjauskuviotreeneissä juoksin itse huomattavan paljon enemmän kuin koira. Treenasin kuviot kuntoon, ja Noppa pääsi tekemään ihan muutaman toiston per kuvio. Hyvin toimi, kierrokset ei kasvaneet liikaa vaan silleen sopivasti. Noppa on nopsajalka, ohjaaja liian hidas ja kömpelö. Noppa vaatii tosi tarkkaa ohjausta, tai se kaahottaa esteen ohi. Ohjaajalle meinaa välillä olla ohjaaminen vähän liian haastavaa, kun pitäis pystyä yhdistämään juokseminen, kova vauhti, kääntyminen, katseen suunta, kropan suunta ja näin pois päin. Ehkä mä vielä joskus opin! Mutta saatiin jokaisesta kuviosta onnistuneita suorituksia aikaan,…

Parhaista parhain Nobus

Kuva
Perjantaiset agilityt starttasivat taas tänään. Lähdettiin treeneihin sillä ajatuksella, että kannattaakohan sinne tämmösen riehupetterin kanssa mennäkään. Mutta meillä oli parhaista parhain treenikokemus! Lämppälenkillä Noppa ei sanonut mitään kimppalenkkeilijöille, ei koirille eikä ihmisille. Syksyllä ryhmässämme treenaava pihakoira nosti Nopalla suuria tunteita esiin, mutta nyt pikkumies moikkasi tätäkin koiraa häntä heiluen ja leikkiin haastaen.

Nopalla oli häkki mukana, mikä osoittautui huippufiksuksi ratkaisuksi. Häkissä pystyy mustalla kankaalla peittämään oviaukon niin, ettei Noppa näe sieltä mitään. Reppu vielä häkin päälle, niin avot. Noppa osasi rauhoittua (ehkä, ainakaan häkki ei heilunut eikä ääntä kuulunut, tiedä sitten mitä tyyppi siellä puuhasi...) häkkiin mukavasti. Treenit hoidettiin niin, että työskentelypisteiden rakentamisen jälkeen jääneellä 1 h 15 min treeniajalla Noppa treenasi kolme kertaa, muun ajan odotti häkissä pientä ulkoilua lukuunottamatta.

Kaksi treen…

Levoton Nobi täällä odottaa!

Kuva
Täällä on Herra Levoton Piski. Noppa on levoton sisällä: hakee meitä koko ajan leikkimään, peuhuaa itsekseen lelujensa kanssa, puhisee ja haukkuu normaalia enemmän rappukäytävän äänille. Noppa on levoton ulkona: tuijottelee kaikki vastaantulijat, ohittaa suurimman osan koirista räksyttäen kuin heikkopäinen (tai sylissä, jos hihnan ylempi pää ei enää jaksa yrittää), sinkoilee fleksissä minne sattuu ja kiskoo tavallisessa hihnassa maha maata viistäen. Tiistaina tuli todistettua, että irvistely kanssakulkijoille loppui vasta kahden tunnin aamulenkin (josta osa vapaana metsässä juosten) ja tunnin metsälenkin (Paavon ja Sannin kanssa rallaten) jälkeen. Huh, moiseen en kyllä joka päivä taida pystyä!


Edellisistä treeneistä on jo kuukausi, ohjatuista treeneistä sitäkin pidempi aika. Alkaa vissiin tekemättömyys pikkuhiljaa näkyä - ainakin toivon kaiken tuon levottomuuden ja ylienergisyyden olevan tylsistymisen merkki.

Huomenna alkaa taas aksa. Hiukkasen verran etukäteen kyllä hirvittää. Ennen…

Paluu arkeen

Kuva
Muutama kuvanen joululomasta.

Nyt ollaan eletty helsinkielämää jo muutama päivä.

"Suuri tavoitepostaus!"

Kuva
Rakastan tehdä listoja ja suunnitella asioita. Lukukauden vaihtumisessa parasta ovat tyhjät kalenterin sivut, joita voi intopiukeana alkaa täytellä, stressata etukäteen pitkistä päivistä ja iloita siellä jossain kaukana häämöttävästä ohjelmattomasta viikonlopusta. Koirahommissakin suunnittelu on parhainta (eikä haittaa, vaikka kaikki suunnitelmat eivät toteutuisikaan). Joulukuussa 2013 listailin meille vuoden 2014 tavoitteita. Katsotaanpa, kuinka tavoitteet täyttyivät.


Tavoite: tokon alokasluokan liikkeiden loppuunvieminen ja kilpailu-uran korkkaaminen tokossa.
Tämä jäi vaiheeseen. Liikkeistä hanskassa ovat kyllä melkein kaikki, paikkista pitäisi vahvistaa vielä aika tavalla. Ja paria muutakin liikettä. Mutta yhdessä möllitokossa käytiin toukokuussa hakemassa ykköstulos!

Tavoite: agilityharrastuksen aloittaminen.
Tämä tavoite täyttyi, kun lokakuussa aloitimme agilityn harrastamisen alkeiskurssilla! :)

Tavoite: juoksuharrastuksen aloittaminen Nopan kanssa. 
Kyllähän me juostiin, niin minä…

Vuosi 2014

Kuva
Uusi vuosi aloitettakoon katsauksella menneeseen vuoteen. Mitä tulikaan tehtyä, millainen vuosi jäi taakse?


Tammikuussa vietettiin sunnuntai-illat Jennin toko-opissa Tattiksella. Harmia tuottivat Nopan pelkokohtaukset Jaakkoa kohtaan. Saatiin Sanni ja Paavo meille ekaa kertaa yökylästelemään, iloa ja vauhtia piisasi! Aloitettiin hiukan säännöllisempi uintiharrastus, kun hommattiin Mysin ja Paavon kanssa sarjakortti Helsingin koirauimalaan. Tammikuussa polskittiin siellä kertaalleen.

Helmikuussa lyhyttäkin lyhyempi talvi loppui. Käytiin kertaalleen maalla, kimppatokoiltiin pariin kertaan, ekaksi Pitan kanssa kotikulmilla ja sitten myös Viikissä. Myös koirauimalassa taidettiin pyörähtää peräti kahteen otteeseen. Hamlet-Hamppu-Pamppulainen oli meillä yökylässä, ja silloin nähtiin ensimmäisiä merkkejä siitä, ettei poikien yhteiselo olekaan aina niin auvoista. Vahvistusta tälle ajatukselle toivat myös lenkkeily yhdessä Luka-veljen kanssa sekä vierailu Pilvimarjalassa sisaruksia tapaamassa. H…