Zen-kurssi vol.1


Tänään alkoi meillä zen-kurssi Heiluvassa Hännässä. Se on eräänlainen jatkokurssi keväiselle rähjäkurssille, ja sen aikana on tarkoitus treenata koiran itsehillintää ja häiriönsietokykyä. Jouluun asti siis mennään zen-meiningillä (eli Jaakon mukaan joogataan ;D)! Meitä on kurssilla vain kaksi koirakkoa, eli aikaa per koira on ihan ruhtinaallisesti.

Tämän päivän kurssikerta aloitettiin rinnakkainkävelylenkillä kouluttajan kanssa. Noppa muisti paikan ja treenimoodi napsahti välittömästi päälle. Jatkettiin rähjäkurssilla alkunsa saaneita juttuja, eli käsikohdennusta, liikkuvan käden seuraamista, lähellä pysymistä ja nopeita poispäinkäännöksiä. Hirween, hirween, hirWEEN kivaa oli Nopan mielestä nämä temput, ihan meinasi mopo lähteä keulimaan, ja treenikaveri sai hyvää haukkuharjoitusta :D

Uutena juttuna opiskeltiin pitkäkestoista käsikohdennusta, eli sitä, että koira pitää leukaansa ihmisen kämmenellä vaikka maailman tappiin saakka. Aluksi Noppa tarjoili innokkaasti tassun antamista avoimelle kämmenelle, mutta nopeasti hoksasi, mitä siltä haluttiin, ja päästiin hyvään naksutteluvaiheeseen. Nyt vaan kestoa pidentämään pikkuhiljaa. Hirvittävän käyttökelpoinen temppu mielestäni!

Jatkettiin myös LATtia eli Look at That -peliä eli rauhassa katsomista, jota aloiteltiin jo rähjäkurssilla, mutta jonka olin autuaallisesti unohtanut. Ideana siis se, että asioita voi katsoa rauhassa ilman kiihtymistä, ja rauhassa katselemisesta sataa namia taivaalta. Ensimmäisenä triggerinä meillä oli kouluttajan perässään vetämä hiirilelu, ja sitten päästiinkin kokeilemaan oikealla koirahäiriöllä. Yllättävän hyvin Noppa hanskasi homman.

Kotiläksyksi LATin yleistäminen eri tilanteisiin ja pitkän käsikohdennuksen jatkaminen. Jospa me tällä kertaa oltaisiin reippaita koululaisia ja muistettaisiin jopa tehdäkin ne läksyt... :)

Hyvää yötä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

BAT

Se tunne, kun ei vaan nappaa