Jos sull Lysti on


Ja Lystihän on! Tämä pieni, pippurinen paimensukuinen lapinkoiratyttönen muutti juhannuksen jälkeen maalle Ainun uudeksi ystäväksi ja pikkusiskoksi. Viimein mekin tällä viikolla ehdittiin häntä käydä moikkaamassa!

Lysti, Nereaneidon Ilmassa Pieni Sydän, on kuin väriään (riistanvärinen vaalein merkein) lukuunottamatta kuin pieni kopio elämäni koirasta Siiristä. Niinpä se tuntuukin ihan ällistyttävän hienolta pieneltä tyypiltä. Lysti on hyvin voimakastahtoinen, todella ihmis- ja koirasosiaalinen, eritttäin kova käyttämään suurta ääntään, hurjan rohkea ja peloton vauhtimimmi.


Kun kohdattiin sen kanssa ensimmäistä kertaa, se juoksi täyttä häkää suoraan syliini ja puraisi huulestani. Ja saman se on tehnyt myös muille tapaamilleen ihmisille (tuota puremisjuttua lukuunottamatta, onneksi :D). Se rakastaa Ainua yli kaiken (ja Ainu sitä), mutta se tutustui rohkeasti myös Noppaan ja Nuttuun. Nopasta on tainnut tulla vanha setämies, koska sitä ällötti koko pentu, ja pariin otteeseen se myös rähähti Lystille. Nuttu puolestaan ei yhtään ymmärtänyt, mikä on koiranpentu. Lystin lähestymisyritykset eivät juuri sitä hetkauttaneet, mutta se ei myöskään ymmärtänyt sitä, miksei Lystiä kiinnostanut, kun Nuttu tuli haukkumaan rumaa varishaukkuaan nenä kiinni Lystin naamaan. Huoh. Rauhallista rinnakkaiseloa pikkukoirilla kyllä pääpiirteissään oli, ja ne olivat hupaisan näköisiä, kun kokoluokka oli heillä prikulleen sama. Nuttukin kyllä pari kertaa kyllästyessään lennätti Lystin kauemmas, mutta Lypy ei näitä lennätysyrityksiä ottanut kuuleviin korviinsakaan.



Ainu on Lystistä vähän mustasukkainen. Kun Lysti yritti leikkiä muiden kanssa, se kävi hakemassa Lystin aina pois ja vei sille leluja leikittäväksi. Kerran se väläytti Nopalle hampaita, kun Noppa haisteli Lystiä. Pitääkin siis olla Nopan ja Ainun kanssa vähän varovainen, ettei pääse syntymään mitään rähinöitä, sillä jännitteitä heidän välillään valitettavasti riittää.


Mutta voi Lysti! Hän on niin kaunis nöpönenä, etten ehkä kestä! Onneksi hänen salamannopeat ja terävät naskalihampaat, joita hän käyttää piraijan lailla, ja loppumaton tarmo touhuamiseen hiukan verottavat ihastuspisteitä. Ei meinaan ole yhtään pentukuumetta :D


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BAT

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Alkuvuoden seikkailuja