Kun koira tuli kotiin

Tämä pieni metsänhenki, palleroporonjäkälä, höpsiäinen, höttönen Nuttu täyttää tänään jo kaksi vuotta! <3 Kahdessa vuodessa siitä on kasvanut ihana höpsö kissakoira, joka rakastaa kiipeillä ja pussailla. Mielellään yhtä aikaa. Nuttu on oma koiramaailman Peter Pan, joka ei selvästi aio koskaan kasvaa aikuiseksi asti. Esim. ylläoleva ( Paimenpartio Photographyn ihanan Jennin ottama) kuva syntyi tilanteessa, jossa Nuttu riemastui elämästään niin paljon, että alkoi kaahottaa mielipuolista ympyrää ensimmäinen eteen tullut käpy suussaan. Riemastuapa itsekin noin ekstempore ja vallattomasti! Paljon onnea rakas Nuttu! Pysy aina pikku-Nötönä, älä koskaan kasva liian aikuiseksi ja tylsäksi <3 (Kaikki postauksen kuvat Paimenpartio Photographyn Jennin ottamia)

Valtakunnallista Koiranpäivää vietetään 24.4.. Tätä Kennelliiton lanseeraamaa päivää on juhlittu jo vuodesta 2007, ja joka vuosi päivään on liittynyt jokin teema. Tänä vuonna teemana on koiran tarina.  Kennelliiton sivuilla tämän vuoden teemaa kuvataan näin: " Miten sinä valmistauduit koiran tuloon? Mitä ajattelit nähdessäsi oman pentusi ensimmäisen kerran? Millaista arkenne on nykyään? Miten koira on muuttanut elämääsi?" Koiranpäivän teeman innoittamana vuorossa nyt katsaus elämäni koiriin, myös niihin ennen shelttejä olleisiin :) ELLA   Ella oli perheemme ensimmäinen koira. Se oli rodultaan hovawart ja se tuli meille sinä kesänä, kun täytin viisi vuotta. Ella oli pienen ihmisen ensimmäinen kosketus koiriin, ja voi hitsi miten pysyvän jäljen se jättikään. Junnuikäisenä Ellan lempipuuhia oli juosta pitkin pihaa minun tai siskoni rukkanen hampaissaan; yhtä lailla se tosin malttoi leikkiä meidän kanssa hiekkalaatikolla. Isokokoisena koirana se oli juuri sopiva osal...

Tänään ajeltiin koirien kanssa Masalaan kraniosakraalihoitoon piiiiiiiitkän piiiiitkän tauon jälkeen. Noppahan on käynyt Marilla hoidettavana muutaman kerran keväällä 2015, minkä jälkeen on käyty pari kertaa fyssarilla ja hiukan sitä aktiivisemmin hierojalla. Reilu viikko sitten olin Nutun kanssa hyppytekniikkakurssilla, jossa tämä lihashuoltoasia nousi taas esiin ja päätin vihdosta viimein ryhdistäytyä ja järjestää sille aktiivisemman roolin meidän elämässä. Nuttu oli kiero kuin pieni korkkiruuvi. Ilmeisesti ottanut jäisillä lenkkipoluilla liukastellessaan sen verran osumaa jäähän ja jäkittänyt lihaksiaan, että koko koira oli kierossa ja oikeaan päin kallellaan. Hyvin kuitenkin avautui! Noppa-paralla olikin vähän enemmän huolia: koko takapää oli aikamoisessa juntturassa. Ei ihme, ettei esimerkiksi autoon hyppääminen ole viime aikoina oikein maistunut. Todennäköisesti Nopalla on joskus hypätessään lipsahtanut ponnistava jalka alta pois, jolloin selkä, lanne ja takajalat on päässee...

Rakas rakas rakas Noppa täytti 27.2. jo kuusi vuotta! Meidän pieni eskarilainen! Noppa on rakas, pehmeä, älykäs, lempeä, kainaloonkäpertyvä, pussaileva, iloinen. Se on muotoutunut vuosien saatossa omaan käteen sopivaksi tyypiksi, joka lukee ajatuksia ja elää täysillä. Se ei ole helpoin kaveri, mutta kun haasteet on hyväksynyt ja oppinut elämään niiden kanssa, niin arki ja juhla sujuvat hienosti. Noppa rakastaa paitsi laumaansa, myös ruokaa yli kaiken. Siitä on kuoriutumassa pikkuinen porsas, jolla ei ole käytöstapoja, kun puhutaan ruuasta. Viimeksi tänään se karkasi avonaiselle ruokasäkille lappamaan nappuloita ääntä kohti niin, että korvatkin lukkiutuivat. Muutama viikko sitten se varasi pöydältä kanankoiven. Paljon onnea, ikioma supersankarini Noppa Hoppa Norpatti Höbyliböö-Pöppis! <3

Postaustauko saa nyt luvan katketa Nöttiksen aksakuulumisten muodossa! :) Agilitytreenit on jatkuneet maanantai-iltaisin, ja erityisesti ollaan keskitytty Nutun kanssa estefokuksen kasvattamiseen. Nuttu kun on vähän sitä mieltä, että hypyt on hyvin turhia esteitä, joiden kiertäminen kannattaa aina. Ollaan jatkettu myös juoksariprojektia ja aloiteltu keinua sekä tehty vähäsen hyppytekniikkaa. Olen varmaan ennenkin sanonut, mutta sanonpa uudelleen: Nutusta on tullut hurjasti rohkeampi ja itsenäisempi koira agilitytreenien myötä. Se on aikamoinen rääväsuu ja rrrrrakastaa aksaa. Nyt pitäisi sitten saada vähän aivojakin mukaan kuvioon, ettei tekeminen olisi vaan hulvatonta räiskimistä. Olen aiemmin ollut sitä mieltä, että Nuttu on aika tyhmä koira, mutta alan pikkuhiljaa kallistua kuitenkin sille kannalle, että se on vähän turhankin fiksu. Se ei opi samalla tavalla suoraviivaisesti kuin Noppa. Nuttu ajattelee paljon ja sen mieli kulkee mutkikkaita polkuja. Mun pitäisi vaan päästä sen...

Kukastunturilla tammikuussa 2019 Onnekasta tätä vuotta! Nyt vuorossa meidän alkuvuoden retkimeininkejä. Vuosi vaihtui tälläkin kertaa Äkäslompolossa, jossa meillä oli vuokrattuna tosi kiva ja kotoisa mökki aivan Kuertunturin kupeessa. Suoraan mökin ovelta pääsi lumikenkäpolkua aina Kuerin huipulle saakka, joten mikäs siinä lenkkeillessä! Pakkasmittari pysyi lähes koko viikon varsin inhimillisissä lukemissa, mutta yhtenä päivänä mittari painui lähemmäs kolmea- kuin kahtakymmentä astetta. Silloin käytiin hikoilemassa Kukastunturilla, jonne pääsi lumikenkäreittiä patikoimaan. Ja osuttiinpa huipun tienoille juuri oikeaan aikaan, kuten kuvastakin näkee! :) Koirat pärjäsivät tälläkin reissulla supermainiosti. Ihanaa, kun ovat kuin kotonaan missä tahansa! (Nuttu tosin liiankin hyvin: nakerteluvimma ei jäänyt kotiin, vaan tällä reissulla piti nakertaa tuhannen päreiksi panta ja hihna. Onneksi on Jounin Kauppa!) Pakkasen laskiessa turhan vilpoisaksi molemmat lenkkeilivät takkien kanssa...

Riemullista joulua ja onnekasta vuotta 2019 kaikille blogin lukijoille, ihmis- ja koiraystäville, toivovat Saimi, Noppa ja Nuttu