Syvistä vesistä

Huhhuh, täällä sitä taas ollaan. Parin viikon blogihiljaisuus takana, nyt uusin voimin ja fiiliksin eteenpäin. On meinaan ollut nyt hetken sellainen olo, ettei yhtään vähempää voisi mitkään koiratouhut ja oikeastaan edes koiran omistaminen napata.

Pienistä puroista kasvaa iso virta, näin tässäkin tapauksessa. Paljon pieniä ärsytystä aiheuttavia juttuja vähän turhan samanaikaisesti: jälleen poissa pelistä oleva Jaakko (tällä kertaa ei onneksionneksionneksi mitään niin vakavaa kuin vuosi sitten! :)); töissä tapahtuneet muutokset; yhtäkkiä taas ihmisiä kyttäilevä ja aiempaa rähjäherkempi Noppa; pään pyörittely Nopan terveysasioissa (yhtenä iltana huomasin Nopan takapään haisevan ihan tajuttoman pahalta. Ei muutoksia ruokavaliossa, ei mitään mikä olisi tuon voinut selittää. Jätettiin tuolloin kesken ollut Pepcid-kuuri kesken, ja varmuuden vuoksi tiputin ruokavaliosta myös paria viikkoa aiemmin aloitetun uuden Barking heads -nappulan. Pikkuhiljaa haju väheni ja poistui lopulta kokonaan.)


Höpsö piski kiipesi puuhun.

Summa summarum: liikaa juttuja meikämandoliinin pikkuruiseen päähän. Mutta kyllä, tässä oli monen monta päivää, kun lenkille ei tehnyt yhtään mieli. Kun oli paljon helpompi ärähtää koiralle kuin kehua sitä. Kun käänsin lauantaiaamuna herätyksen pois päältä, vaikka aksatreenit olisi kutsuneet. Kun iloitsin siitä, että töissä vähän venähti, eikä ehditty tokotreeneihin.

Pikkuhiljaa aletaan kuitenkin taas kohota kohti pintaa tuolta mielen syvyyksien uppeluksista. Tänään esimerkiksi oli ihan hitsin pätevä pikkuorava tokotreeneissä! (Varsinaisesti tuo meidän kurssi loppui jo viime viikolla, mutta saatiin mahdollisuus tulla korvaamaan vielä tänään uudelle alkavalle kurssille tuo viime viikon väliin jäänyt kerta.)

Tallinnan tuliaiset!

Treenikerta alkoi, kun uusi alo/avo-kurssi oli kyseessä, lyhyellä katsauksella uusiin sääntöihin. Noppa oli hieno mies! Niin. Hieno. Mies. Loikoili mun vieressä (tällaista loikoilua varten on käsky pötkö :D) vaan.

Tehtiin paljon sellaista, mitä ei aikaisemmin olla tehty: oltiin paikkamakuurivissä, jossa koiran piti pysyä perusasennossa, kun koutsi huuteli kaikenmaailman käskysanoja. Sama juttu koirat makaamassa. Noppa pysyi hienosti. Yhden maahanmenon se meinasi varastaa, mutta jäi epäröimään, niin sain kehuttua ja palkattua oikeasta toiminnasta. Sitten yksitellen käskytys koirat maahan ja taas sivulle. Lopuksi vielä se minuutin paikkis, kukin haluamallaan etäisyydellä. Jäin  suosiolla hihnanmitan päähän Nopasta, kun ei olla aikoihin tehty paikkista koiraporukassa. Kahdesti taisin käydä palkkaamassa. Noppa pysyi hienosti. Vähän kuikuili ympäriinsä, mutta nyt se ei ollut sellaista levotonta kuikuilua, mitä se joskus on ollut. Joskus on tuntunut siltä, että se väkisin yrittää bongailla jotain, johon reagoida, mutta nyt se tuntuu enemmänkin katselevan rennosti ympärilleen.

Tehtiin myös pitkästä aikaa (siis oikeasti. En edes muista, koska viimeksi.) liikkuroitu seuraamiskaavio, joka sisälsi kaikki käännökset + juoksupätkän. NOPPA OLI HIENO!!!! Se hiukan reagoi liikkurin käskyihin ja mukanakulkemiseen, joten tätä treeniä on tehtävä ehdottomasti enemmän. Mutta se seuraaminen (tähän tuhat sydäntä)! Todella reipasta, todella tiivistä, mieletön katsekontakti, juoksussa ei keulinut, lopussa teki täydellisen perusasennon. Ei syönyt ruohoa (ikuisuusongelma nurmikentällä...). Saatiin hienoa palautettakin. Kuulemma tosi makea seuraaminen, koira pysyy koko ajan hienosti messissä. Esim. juoksupätkässä se on messissä heti ensimmäisestä askeleesta. Täyskäännöksessä jään kuulemma hiukan odottamaan koiraa, ja käännökset yleensäkin saisi olla tiiviimpiä. Täytyy siis seuraamistreeneissä kiinnittää nyt erityishuomiota noihin liikkurointeihin sekä käännöksistä palkkaamiseen. Mutta SE OLI HIENO PISKI!!!

Uimamaisteri ja rantaruovikko.

Väliajalla harjoiteltiin hengailua. Kerran Noppa pääsi rähjäämään, kun toinen koira meinasi tulla sen luo. Loppuajan se seurasikin tämän koiran liikkeitä erityisen tarkasti, mutta pystyi myös relaamaan ja kiinnittämään hommiin ja muhun huomiota. Tehtiin itseksemme myös hiukkasen targetille lähetystä sekä noutohommia. Kapulan pitoa sekä itse noutoa. Nouto on Nopasta kivaa! Niin kivaa, että olisi kiva keulia sille kapulalle heti kun se lentää... Niinpä treenailtiin jonkin verran sitä, että heiluttelin kapulaa toisessa kädessä ja palkkailin Noppaa siinä samalla.

Nyt mulla alkaa taas olla ihan toiveikas ja onnellinen olo tuon luppakorvan kanssa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

BAT

Se tunne, kun ei vaan nappaa