Wazzup?

Elokuinen iltalenkki. Ihan kivoja kotihuudeja meillä kyllä <3

Ilmoitusluontoisena asiana vaan se, että mepä ei olla tehty yhtikäs mittään. Laiskoina vaan olla möllötetty. Eilen ja tänään möllötettiin Hamppulassa, johon saatiin yökyläkutsu. Kiitos siitä! <3

Useampi viikko takaperin ehdittiin taas agitreeneihin, ja oli kyllä muikeat treenit. Jonkinnäköistä rataa (siis oikeasti, mehän ollaan maksimissaan neljän esteen pätkiä tehty, nyt vedeltiin kahdeksaa estettä putkeen!) tehtiin. Hyppysuorarallattelua, takaaleikkausta, jotain kummallisia muita ohjauskuvioita, irtoamista. Kaikkea sitä mahtui tuohon viisi hyppyä, kaksi putkea ja pituusesteen sisältävään pätkään. Pieni ensimmäisen esteen kauhu pääsi syntymään, kun Noppa intopiukeissaan täräytti kahdesti ekan riman alas, ja sen jälkeenhän tuota hyppyä ei voinut hypätä. Mutta muuten, hitsin kivaa onnistumista! :)

(Onneksi tämä blogi ei ole agilityblogi: lukijat saattais vaatia hiukan seikkaperäisempää ja asiantuntevampaa selostusta :D)

Eräs toinen iltalenkki ja -aurinko.

Agilityharrastus jatkuu. Syyskuussa treenaillaan vielä lappalaisporukalla, ja ainakin kaksiin treeneihin ollaan varmuudella pääsemässä. Woop woop! Tänään talkoilin myös Purinalla sen verran, että loputkin talkooleimat sain kerättyä, ja näin ollen lunastettua meille vapaavuoro-oikeuden Haulle. Oli kiva huomata tämän päivän ykkösluokkalaisten ratoja seuratessa, että mekin pystyttäisiin hyvin joitakin pätkiä niistä tekemään!

Tokojuttuja ei olla tehty heinäkuisen möllitokon jälkeen ollenkaan. Tai kerran käytiin Viikissä kimppahömppäilemässä, mutta siihen se on ajan (ja motivaation) puutteessa jäänytkin. Tulevana sunnuntaina olisi Herttoniemessä möllitoko, johon ajattelin Pömppiäisen ilmoittaa, mutta saapa nyt nähdä, viitsiikö sitä vapaapäivänä ruveta moiseen matkaan julkisilla reissaamaan.

Jumppari.

Tasapainojuttuja ollaan vähän puuhailtu metsälenkkien yhteydessä. Tasapainottelua ja kropan venytystä kantojen ja puunrunkojen päällä.

Kerran innostuin myös lähtemään juoksulenkille Noppasen kanssa! Se olikin mukava lenkki se. Oli jo pimeää, kuu möllötti taivaalla ja ilma oli raikas. Ei ollut vastaantulijoita, yksi ainut koira ohitettiin vähän kauempaa. Noppa jaksoi alkumatkan hienosti ravata, mutta selvästi väsähtäessään hyppäsi mielummin laukalle/peitsille nopeudesta riippuen. Kerran annoin pikkumiehen päästellä koiraohituksessa syntyneitä höyryjä, ja hitsi miten se veti! Ihan pikkujalkojeni äärirajoilla kipitettiin menemään, ja olipa vaan aikamoinen tunne, kun tiukkaan mutkaan sai oikeasti vauhtia jarrutellakin! Vastaavanlaisia yöjuoksuja ruvetaan ehdottomasti jatkossakin harrastamaan, sen verran leveä kieliposkella-hymy oli meillä molemmilla kotiin palatessa :)

Tavallista arkea siis täällä. Ensi viikolla ehkä jotain jännempääkin!

Tältä näyttää Nobi odottaessaan lupaa tulla tervehtimään kotiin saapunutta isäntää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

BAT

Se tunne, kun ei vaan nappaa