Sillisalaatti

No huhhuh, jopa on vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Ei oteta tätä tavaksi ;) Nytpä siis pikakelauksella kuluneen reilun kuukauden kuulumiset!

Nutun kanssa pentukursseiltiin siis ESSien järkkäämällä pentukurssilla syys-lokakuussa neljä kertaa. Ihan hirveästi ei opittu mitään, mitä muille esitellä (koska kurssin ulkopuolinen treenaaminen meinasi aikatauluhaasteiden takia unhoittua), mutta paljon opittiin silti: yhdessä tekemisen meininkiä, treenifiilistä ja leikkimistä. Hyvä kurssi siis kaikin puolin! :)

Oppia on ammennettu myös marraskuussa Taitoa tassuihin -koirakoulun arkitottiskurssilta. Kyllä se vaan niin on, että haastavissa aikatauluasioissa omatoimitreenaaminen meinaa jäädä tyystin pois päiväjärjestyksestä, joten erilaiset kurssit tekevät meille tosi hyvää. Kalenterissa lukee, että tuolloin treenataan, ja silloin myös treenataan :) (Toki ne omatoimitreenitkin voisi kalenteriin kirjoittaa...)

Treenailut alkavat Nöttösen kanssa tuottaa tulosta! Se on jo aika taitava tyttö odottamaan vapautuskäskyä irti päästessään ja lenkiltä tullessaan, ja luopuminen on kanssa toimiva juttu. Lisäksi se on ihan tosissaan keksinyt, että mamman kanssa on aikamoisen kivaa touhuta yhdessä <3 Pieni puuhkahäntäinen otukseni.


Nötö kävi myös elämänsä ekassa, muttei suinkaan vikassa näytelmäkerhossa Messukeskuksessa isänpäivänä. Se esitti shelttikehässä pääroolia (koska muut kaksi ilmoitettua shelttiä eivät olleet paikalla) kuin vanha tekijä: pöydällä oli ihan ok olla ja tuomaria vähän pusuttaa, ja kehässä kipittely näyttelyhihnassa (jonka kanssa treenattiin ehkä 30 sekuntia) sujui lunkisti. Seisoakin se pikku-mokoma yhtäkkiä osasi - kukahan sen oli opettanut...

Tuomari Elina Haapaniemi saneli Nötöskästä seuraavia:
6,5 kk vanha blue merle, suloinen luonne. Vielä kevyt kokonaisuus ja 
luuston tulisi olla vahvempi. Hyvä purenta. Hyvä kallo mutta turhan kevyt kuono-osa. 
Kookkaat, hyvin kannetut korvat. Liian niukasti kulmautunut edestä ja takaa, 
mistä johtuen kovin lyhyt liikerata.

Kehäkettuilun jälkeen kierrettiin pikaisesti vielä Lemmikkimessut, missä Nuttu söi jokaisesta kojusta kaikki mahdolliset namipalat ja kerjäsi vielä vähän lisääkin. Vitsi mikä pikkutyyppi, ihan huikea ja reipas ja täydellinen lapsonen! <3


Mutta hei entäs Noppa? Onhan hänkin täällä, ihanana ja pörheänä kainalokaverina. Noppa-raukka on ollut vähän hunningolla, kun Nutun menot ovat täyttäneet kalenteria. Mutta Noppapa sopeutuu kaikkeen, onnea on aikuinen koira!

Nopan kanssa käytiin lokakuun lopussa Ojangossa kisailemassa rallyn merkeissä, tuloksena komea ALO0. Haukku alkoi toiselta kyltiltä ja jatkui maaliin saakka, puuuh. Jotain tarttis varmaan tehdä (vaikka treenata?). Mutta eipä olleet olosuhteet tuossa kisassa kyllä mistään kotoisin: odottelu-/lämppäilyaluetta ei nimeksikään, eikä myöskään lähtö- ja maalialuetta oltu mitenkään rauhoitettu. Käytännössä siis jouduin hakemaan Nopan suoraan autosta halliin, pujottelemaan varsin tuttavallisten kilpakumppaneiden ohi lähtöalueelle (jossa meillä oli ehkä 30x30 cm tila kaikkien muiden koirien ja ihmisten keskellä) ja siirtymään kehään ihan ylikuuma koira matkassani. No mutta, treenin kannalta! :)

Nopan kanssa päästiin eilen vihdoin ja viimein starttaamaan myös Sporttiksen agilitytreenit! <3 Piiiiiitkän tauon jälkeen ounastelin jälleen kerran, että mukana saattaa olla melkoinen aikapommi, mutta ehei. Milloinhan opin. Noppa oli niiiiiin hyvä ja hieno, taitava ja osaavainen sporttikaveri! <3 Tehtiin melkomoisen kiemuraista rataa, joka alkukankeuden jälkeen saatiin vietyä hienosti maaliin saakka. Lisäksi tehtiin muutama yksittäinen puomi, ja sekin muistui pikkumustan mieleen hyvin. Lopputreeniaika käytettiin keppeihin, joissa ollaan nyt siinä pisteessä, että kahdessa ekassa ja kahdessa vikassa keppivälissä on ohjurit. Itse saan juosta jo aika kovaa edellä, jolloin Nopan pujotteluvauhtikin on jo tosi kivaa.


Nutulla on vielä yksi arkitottiskerta edessään, ja sitten pikkulikka onkin loppuvuoden ihan ilman treenejä. Ehkäpä me kuitenkin aktivoidutaan treenailemaan kotosalla ja katsotaan keväälle taas joku kiva kurssi :) Noppa pääsee nyt toteuttamaan itseään agilityn parissa aina lauantaisin ihan jouluun saakka, mikä on varmasti hänestä oikein mainiota. Rallykisat jätetään loppuvuoden osalta unholaan ja keskitytään haukkuhaasteen selättämiseen.

Nyt taidetaan taas olla kuulumisten suhteen ajan tasalla. Jospa seuraava blogipäivitys syntyisi vähän tiiviimmällä aikataululla ;D 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

BAT

Se tunne, kun ei vaan nappaa