Siiri 30.4.2003-25.1.2018

Maailman kaunein katse

Niin tuli Siirinkin aika lähteä kohti ikuista metsäretkeä, 
jonne mukaan otetut eväät eivät koskaan lopu. 

Siiri, elämäni Koira. Siiri oli mun ensimmäinen oma koira, joka tomerana johdatti ja upotti omistajansa koiramaailman syövereihin. Yhdessä treenattiin agilityt ja tokot, tokossa kisattiinkin. Koiranäyttelyt ja junior handler -kehät tulivat tutuiksi. Eihän me siellä useinkaan pärjätty, näyttelyfifien joukossa alkukantaisina, mutta hauskaa oli aina ja yhdessä tehtiin ja oltiin joka kerta.

Ensimmäinen JH-kisa koskaan, ja heti sijoituttiin kolmansiksi!

Siiri ei ollut helpoin mahdollinen koira, vaan nuori koiranomistaja sai hakata päätään seinään kerran jos toisenkin. Oppi haettiin kantapään kautta, mutta hyvä niin: parhaitenhan sitä oppii yrityksen ja erehdyksen kautta. Kun yhteinen sävel sitten löytyi, oli Siiri maailman paras, helpoin ja kiltein ystävä, ikioma varjoni.

Agilityn alkeiskurssilla vuonna nakki (2005?)

Kiitos Siirin, minusta tuli koiraihminen. Ilman Siiriä ei varmasti olisi Selmaa eikä Ainua, enkä varmasti olisi myöskään kahden shelttiäisen omistaja. Siiri oli alkusysäys kaikelle.

(C): Minna Rummukainen

Possunenistä parhain <3

Siiri oli mukana läpi teini-iän ja sen myrskyjen; yhdessä juhlittiin niin ripillepääsyt kuin ylioppilasjuhlatkin. Siirin kanssa kasvoin aikuiseksi yhtä matkaa, käsi tassussa ja tassu kädessä. Siiri oli mukana, kun tapasin Jaakon, ja varmasti osasyyllinen siihen, että hänestäkin tuli koiraihminen. Siiri valloitti avoimella ja vilpittömällä olemuksellaan jokaisen.

12-vuotiaana

Siiri oli koira, joka on ollut olemassa aina. 
Siksi tuntuukin nyt niin tyhjältä, kun sitä ei yhtäkkiä olekaan.

(C): Outi Uusitalo

Siiri sai lähteä saappaat jalassa, tassuhapsut metsäpolkua samoten, juuri niinkuin toivoimmekin. Viimeisenä aamuna se ei enää halunnut lähteä lenkille eikä syödä, ja maailman ahneimman syömärin ja intomielisimmän lenkkeilijän omistajille se oli selvä merkki. Autoon asti Siiri ei enää jaksanut kävellä, mutta eläinlääkärin odotushuoneessa se kurkisteli silti ikkunasta ulos ja oli tapansa mukaan ympäröivästä maailmasta vilpittömän kiinnostunut, kunnes uni lopulta korjasi ja kuljetti koiramme mukanaan.

Yhteisiä seikkailuja Kolilla

Ensimmäinen ja parhain agilitykoirani <3

Vielä muutama viikko ennen lähtöään Siiri reissasi mukanamme Ylläkselle, jossa se nautti saadessaan loikoilla pehmeällä sohvalla. Reissunainen Siiri kiipesi uudenvuodenaattona 2017 Kuer-tunturin laelle joukon etunenässä, iloisena pitkästä yhteisestä lenkistä ihmis- ja koiraperheen kanssa. Entinen paukkuarka koiramme kuorsasi vuoden vaihtuessa ja rakettien paukkuessa, kuulon menetyksen ansiosta vietimme rennoimman vuodenvaihteen aikoihin.

Kukkaiskoira

Kiitos, Siiri, ihan kaikesta. Olen pahoillani siitä, etten ehtinyt mukaan viimeiselle matkallesi, vaan myöhästyin siitä vain muutaman tunnin. En ehtinyt silittää silkinpehmeitä korviasi enkä suukottaa possunpunaista raitaa nenässäsi. Olen surullinen siitä, etten ehtinyt kanssasi viimeiselle yhteiselle lenkille - vain sinä ja minä. 

Menimme Jaakon kanssa naimisiin kaksi päivää Siirin poismenon jälkeen, ja olin etukäteen odottanut, että saisin viettää viimeiset päiväni neiti-ihmisenä Siirin, ensimmäisen parhaan ystäväni ja kasvukumppanini kanssa, mutta elämä ei aina mene niinkuin suunnitelmissa. 

Maailman viisain katse

Onneksi jäljellä on kuitenkin lukematon määrä muistoja. Muistan Siirin aina lempeänä, omanarvontuntoisena, iloisena liehkuhäntänä, laumansa kiistattomana kuningattarena, hellyydenkipeänä halinallena, väsymättömänä retkeilijänä ja parhaana koirasiskona, jollainen jokaisella teinitytöllä pitäisi elämässään olla. Kiitos Siiri, olet rakas.

(C): Juho Niemistö

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

BAT

Sillisalaatti