Nutun agilityuran alkutaipaleet


Agilityn alkeiskurssia on nyt takana neljä kertaa, joista ensimmäisestä ehdin jopa kirjoitella oman postauksensa. Meillä on ollut niin kivaa, ettei tosikaan! <3

Ekojen treenikertojen aikana ollaan haettu draivia, intoa ja vauhtia, vaivattu hiukan aivonystyröitä ja tehty yhdessä. Ohjelmassa on ollut ensimmäisen kerran kahden pallon leikin ja kuolleelle lelulle juoksemisen lisäksi mm:
  • loppusuorakiihdytyksiä. On ihan ok juosta ohjaajan ohi täpöllä!
  • lelulle juoksemista häiriössä (taputtava ja hurraava ihmiskuja).
  • hypyn tarjoamista (Nutusta hauskaa; ikävästi tulee vaan aina se rima tielle, kun Nuttu katselee muualle!)
  • vauhdikasta putkea (putkeen juostaan täysiiiii ja se on superiiiiiii ja siitä saa PALLON!)
  • putken hakemista eri kulmista (vähän täytyy ajatella, mutta siitä saa palkaksi PALLON!; meidän kulma ei toistaiseksi ole kovin merkittävän suuri.)
  • hyppytekniikkaa (vähän outoa juosta lelulle, kun eteen laitetaan jotain random rimoja, mutta alkushokin jälkeen hauskaa!)
Ollaan reippaina muistettu käydä myös omatoimitreenaamassa hallilla, mutta nyt pitäisi ottaa ohjelmaan myös kotitreenejä. Läksylistalla on tällä hetkellä em. treenien lisäksi:
  • targettimaton opettaminen 
  • jalkojen väliin tulemisen opettaminen
  • eteenlähetyksen valmistelujutut (koiran ryhti kuntoon ja oikeat lihakset käyttöön)

Huh, toivottavasti Nuttu muistaa kaikki läksynsä. Se on ollut kyllä hurjan kiva treenikaveri, ja -jälleen kerran- omistajan olisi syytä katsoa peiliin ja opetella luottamaan koiraansa. Siinä missä en vieläkään oikein luota siihen, että Nopalla pysyy pakka kasassa, en myöskään näemmä usko siihen, että Nuttu on oikeasti ihan fiksu ja potentiaalinen tyyppi. Olen ollut syvästi hämmentynyt siitä, että a) Nuttu leikkii mun kanssa ihan kunnolla, b) Nutulla pysyy treenatessa tosi hyvin fokus itse asiassa, eikä se kuikuile turhia, c) Nuttu oikeasti taitaa tykätä sekä agilitystä että mun kanssa tekemisestä ja d) Nuttu ei olekaan niin pellossa kasvanut tonttu kuin luulin, vaan se osaa ja oppii ja haluaa tehdä. Hauskoista treeneistä päällimmäisenä mieleen ovat jääneet se, kun Nuttu sai omatoimitreeneissa hillittömän hepulikohtauksen ja juoksi ilorallia ympäri hallia ja se, kun se tänään oli putkitreenistä niin tohkeissaan, että se haukkua räksytti mulle.


Noppakin on Nutun aktiivisen harrastuneisuuden myötä päässyt treenaamaan siivellä, ja sekös häntä naurattaa. Nopan omat treenit lappalaiskoiraryhmässä taitavat meidän osalta startata vasta marraskuussa, koska työkiireet, joten onkin ollut ihan paikallaan ottaa sekin messiin omatoimitreeneihin. Viimeksi Noppa treenasi putken ja puomin erottelua (putki meinaa vetää puoleensa ylimaallisen paljon, eikä korvia ihan aina löydy, mutta saatiin ihan kivojakin toistoja aikaiseksi) sekä keppejä, joissa saatiin tosi monta tosi puhdasta ja hienoa suoritusta!

Olen myös itse vihdoin tainnut oppia treenaamaan itsekseni, kun kahden koiran (ja kännykän herätyksen) ansiosta yhden treenipätkä ei pääse venymään liian pitkäksi!

Lauantaina Nutulla on ohjelmassa superHAUkut, joissa perehdytään keinun ja juoksarin saloihin. Jännää!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BAT

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Alkuvuoden seikkailuja