Synttärisankareita

Etälaumassa juhlitaan! Tänään Selma saavuttaa veteraani-iän ja täyttää kahdeksan vuotta. Huomenna Siirin ikämittari heilahtaa yhteentoista vuoteen. Onnea rakkaat mustat muruset! <3

Selman uusi elämäntehtävä on jo jonkin aikaa ollut päivystää keittiön ikkunan alla olevalla sohvalla, mitä kaikkea ulkona tapahtuukaan. Se istuu siinä lähes koko sen ajan, mitä se sisällä viettää. Välillä on ulkoakin kamala kiire sisälle, katsomaan ikkunasta ulos... Hömelö piski! Useammin kuin pari kertaa Selma on aamuyöstä herättänyt koko talon kumealla vahtihaukullaan, kun yöllisellä pihalla hiippailee ties mitä otuksia. Kerran äiti yllätti Selman ja rusakon tuijotuskilpailusta. Selma tärisi sohvalla kiihtymyksestä ja piti kummallista urinaa, ikkunan toisella puolella istui rusakko ties kuinka pitkään. Semmosta aktiivielämää Selmalla! (ei kuulkaa pahemmin muita aktiviteetteja kaivatakaan, kun on tommonen 24/7-vahtivuoro käynnissä!)

Siiri sai pääsiäisenä uuden pehmolelun Nopan tuhoamien tilalle. Kotoa on kantautunut sellaista viestiä, että uusi lelu on Siirille hyvin rakas. Se kuulemma joka aamu hölköttää arvokkaasti ympäri taloa lelu suussaan, pysähtyy välillä tappamaan sitä hyvin äänekkäästi ja jatkaa taas kunniakulkuettaan lelun kanssa. Aika pienestä se mummokoirakin ilahtuu! Mummokoira jaksaa myös edelleen lenkkeillä pitkiäkin lenkkejä, tosin hihnanpäässä kulkeminen on aika tylsää, ja silloin täytyy hidastella. Mutta kun vapaaksi pääsee, nuortuu Siirikin monella vuodella. Se on ruvennut lenkeillä puuskuttamaan välillä melkoisen äänekkäästi, mutta sydän on kuunneltu ja keuhkotkin terveiksi todettu. Muita vanhuuden merkkejä ovat satunnainen aamujäykkyys ja hiukan leveämpi ja tukevampi seisomisasento (jalat kauempana toisistaan kuin aiemmin). Näitä lukuunottamatta Siiri on terve kuin peipponen ja varsin iloinen tyttönen edelleen. Kunpa se pysyisi vielä kauan sellaisena.