Maailma matkaa radallaan, päivä nousee uudestaan.

Kiitos kuvasta Sara!
Täällä ollaan! Blogin, treenien ja kaiken muunkin suhteen laiskoina. Mutta ollaanpa kuitenkin! Sitten viime postauksen ollaan mökkeilty pariinkin otteeseen, tavattu koirakamuja (Iitu-corgi, Hamlet, Paavo ja Sanni sekä pitkästä aikaa myös ihana Taika), vierailtu Hampun palveluskunnan farmilla (kuva ylhäällä), uiskenneltu hetkellisesti lämpimässä Saimaassa ja eletty paikoitellen aika kiireistä ja työntäyteistä arkea.



Treeni-into on mun päässä selvästikin kesätauolla. Jotain pientä on tietty välillä puuhasteltu, mutta ilman sen kummempia tavoitteita. Kesälle kaavailtu agilityn alkeiskurssikin meni sivu suun. Epäsäännöllinen vuorotyö hankaloittaa tokon kimppatreeneihin pääsyä, kun mielellään sitä sen viikon ainoan vapaaillan käyttäisi myös johonkin muuhun...


Edellisellä mökkireissulla jokin pieni kärpänen kuitenkin puraisi! Matkalukemisena olleet Canikset sekä pitkästä aikaa useamman vapaaillan sisältävä työvuorokalenteri inspiroivat kutsumaan kokoon kimppatreenit huomiselle! Samaan syssyyn perustin Nopalle pitkään kaavailemani treenivihon (nyt hihnanpää alkaa tosiaan suunnitella treenejä!) ja raapustin suunnitelman huomisen treeneihin. Kyllä nyt kelpaa.

Hamletin kosketuskeppitreeneistä innostuneena kaivoin tänään treenirepun pohjalta esiin Nopan kosketusalustan ja naksuttelin sen koskemisesta tassulla. Jotain pientä ehkä liikahti shelttiäisen päänupissa? Tästä tehdään hyvä, varma ja vahva pohja ruututreenille!


Kesäkuun puolivälin kieppeillä Noppa piipahti eläinlääkärissä saamassa rokotukset. Hyödynnettiin mökkireissulla vanhaa luottoeläinlääkäriä (ja säästettiin rokotusmaksuissa melkoinen määrä Helsingin hintoihin verrattuna...). Samalla reissulla oli mukana myös Mummokoira, jolta varmuuden vuoksi kuunneltiin kontrollin vuoksi keuhkot ja sydän. Terve mummo, joskin jo vähän vanha.

Noppa käyttäytyi odotusten vastaisesti varsin mallikkaasti koko ell-reissun ajan. Siirin eläinlääkäripelko ihmetytti Noppista niin kovasti, ettei se tajunnut edes pyristellä vastaan pöydällä. Pientä huomautettavaa tuli pikkumiehen painosta (jota en enää tietenkään edes muista.. joko 7,5 tai 7,8 kg). Sitä saisi nimittäin olla hiukan lisää. Yhtään liian luikeroinen ei pikkumusta ole, mutta jos se sairastuisi mahatautiin tai aloittaisi muuten syömälakon, paino saattaisi nopeastikin tippua liian alhaiseksi. Noppa onkin siis nautiskellut lääkärireissusta lähtien ylimääräisen puolikkaan desin nappuloita päivässä.


Ja muutama viikko lääkärireissun jälkeen se mahatauti iskikin. Liekö syynä ylenmääräinen ruohonsyönti, sadevesilätäköstä (ja niitähän on ihan näihin päiviin saakka riittänyt...) saastuneen veden juonti vai mikä, mutta yhden päivän oli Noppapoika ihan vesiripulilla. Oli jopa ripuloinut työpäivän aikana sisälle, mitä ei pentuaikojen jälkeen olekaan tapahtunut. Masu tuli onneksi kuntoon naudanmahapullilla ja ruohonsyömisen säännöstelyllä.



Helteistä heinäkuuta blogin lukijapoppoolle! :)

Kommentit

  1. Kuvat on parhautta!

    Kiva, että meidän keppitreeni inspiroi teitä tässä suorassa televisiolähetyksessä! Kerrankin näin päin. ;)

    VastaaPoista
  2. Höh, taas katosi mun kommentti johonkin bittiavaruuteen, kun olin lähettänyt sen.

    Mutta siis kiva kuulla teistäkin pitkästä aikaa, oonkin ehtinyt jo pohtia, mitä teille kuuluu. Ja taitaa tuo treenimotivaation lasku olla aika yleistä näin kesällä. Mullakin sitä ilmassa, mieluummin olen nauttinut Suomen suvesta luonnossa liikkumalla ja uiskentelemalla koirien kanssa. Nansun kantarellikurssista olen kyl ihan fiiliksissä - huomenna se vihdoin alkaa, kun ensimmäinen koulutuskerta peruuntui kouluttajasta johtuvista syistä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BAT

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Alkuvuoden seikkailuja