Agilityn ihmemaa

Pitkästä aikaa agilitykuulumisia! Postauksen kuvat on tämän vuoden viimeisistä ulkotreeneistä lokakuun alusta, jolloin Jaakko lähti ekaa kertaa katsomaan meidän treenejä :)


Vaikka itse sanonkin, niin näillä treenimäärillä me on kyllä kehitytty ihan huimasti siitä, mistä aikanaan on liikkeelle lähdetty. Okei, esteosaaminen on pysynyt samana hurjan kauan: pussi, putki, hypyt ja rengas kuuluvat edelleenkin repertuaariin, ja lisäksi keppejä on työstetty nyt jo pitkään (vuosi?). Kontaktit on satunnaisen metsälenkkien 2on2off-treenihetkien varassa, eli aika kehnossa jamassa kokonaisina esteinä. Mutta mihin meillä kiire on. Ennen kaikkea agility on pysynyt meille mukavana höntsälajina, niinkuin oli tarkoituskin, eikä haittaa, vaikka välillä tulee useampikin viikko treenitaukoa.

Tammi-helmikuu pystytään vielä treenaamaan suht säännöllisesti Sporttiksen lauantaivuorolla, mutta maaliskuusta eteenpäin työkiireet painottuvat viikonloppuihin, eli treenit jäävät väliin pidemmäksi aikaa. Kesäksi en edes ajatellut treenipaikkaa ottaa, kun matka Koivikseen on muuton jälkeen pidentynyt. Sen sijaan taidamme käyttää HAU:n kentistä ilon irti, kun kesäkaudella niillä saa maksutta käydä treenailemassa :)



Kaikkein parasta meidän agilitytaipaleella on ollut se, miten olen itse oppinut harrastamaan nimenomaan Nopan kanssa, enkä harmistu sen edesottamuksista. Tänäänkin treeneissä pikkujoulukauden kunniaksi Nopalla oli päällä huuto ja räiskintä -moodi, jolloin se ei ihan aina ehdi ihan kauhean hyvin kuuntelemaan. Mutta mitäpä siitä, hauskaa oli kuitenkin!

Välillä Noppa tosiaan keskittyy enemmän radalla huutamiseen ja suorittaa esteitä nenän eteen sattuvassa järjestyksessä, vaikka kartturilla olisi ihan toiset suunnitelmat. Selvästi tämä tuntuu olevan yhteydessä siihen, missä Noppa taukoilee. Kun kolme kertaa pääsimme käymään treeneissä laina-autolla ja Noppa sai viettää tauot autossa, se malttoi tehdä hommia järkevämmin. Nyt, kun se odottelee vuoroaan häkissä hallin reunalla ja kuulee koko ajan muiden tekevän rataa, se ei samalla tavalla pysty rauhoittumaan taukojen ajaksi, ja kierrokset pysyvät korkeina koko hallissa vietetyn ajan.


Mutta mitäpä näistä. Hauska harrastelukoira Noppa, on sen kanssa vaan opettavaista puuhata! Nyt jäädään hyvillä mielin joulutauolle (agilityn suhteen; tokoa on vuorossa Tiinan ja Kurun kanssa vielä maanantai-iltana, ja sitten voi huilata vähän tokonkin osalta) ja jatketaan ensi vuonna uudella draivilla!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

BAT

Se tunne, kun ei vaan nappaa