Viimeistä vietiin

Marraskuun viimeisenä maanantaina hiukan jännityksensekaisin tuntein taas Lahteen. Ärsytti vähän jo valmiiksi: mitä jos me ei päästä ollenkaan treenaamaan, vaan kaikki aika menee käytösharjoituksiin. Tottahan käyttäytyminen on tärkeää, mutta luulin, että ollaan jo päästy siitä eteenpäin ja siirrytty treenaamaan lajitaitoja...

Mutta annas olla! Noppa porskutti kuin vanha tekijä, ilman mitään näkyvää muistijälkeä edelliskerran toilailuista. Kävi nuuskimassa O:n taskuja ja vähän yritti aloittaa murmuttamisen, mutta palautin tyypin maan pinnalle ja muistutin, minkä takia oltiin paikalle tultu. Sitten kaikki sujui kuin leikki.

Ruutu ja nouto sujuivat tosi mallikkaasti. Noppa alkaa hiffata ruudun idean ja juoksee sinne pitkästäkin matkasta. Nouto on ihan älyttömän hienossa jamassa - vielä kun opettelen itse heittämään... :D

Uutena asiana merkin kierto. Todettiin, että ei käytetä samaa käskyä kuin agin takaakierrossa ja että palkkaan tästä liikkeestä namilla, jotta kierrokset ei nouse liian korkeiksi. Namia suuhun, käsky ja käsimerkki, ja jo vain alkoi pikkukaveri ymmärtää, mistä on kyse. Jes! :)

Kaukokäskyissä luulin, että ollaan hyvällä mallilla. Mutta O huomasi, että Noppa vähän liikkuu, mitä en itse koiran edestä huomaa ollenkaan. Todettiin, että koiran fysiikan pitäisi riittää nätimpiinkin kaukoihin, joten rupean opettamaan Noppaa kurre-asennon kautta hommaan uudestaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

BAT

Se tunne, kun ei vaan nappaa