12 viikkoa

Eilen ikämittariin tuli maaginen 12 viikkoa. Ensimmäisten rokotusten aika siis! Matkustimme Nopan kanssa bussilla Malmin eläinklinikka Apexiin. Matka ruuhka-aikaankin sujui hienosti sylissä matkaten. Kovasti haluttaisi kokeilla, miten bussimatkustus onnistuu lattialla istuen, mutta pelkään sen aiheuttavan matkapahoinvointia (loogista, eikö?) Myös olisi kiinnostavaa testata, tulisiko Noppa bussiin ja poistuisi sieltä itse kävellen, mutta vielä en ole uskaltautunut. Kuitenkin kohdallemme sattuisi kuski, joka kaahottaisi pois ennenkuin koira on ehtinyt kunnolla ovien välistä pois...

Eläinlääkärissä kaikki sujui tosi hienosti. Noppa odotti kärsivällisesti omaa vuoroaan, jota ei onneksi tarvinnut odottaa kuin hetkinen. Nostin sen samantien pöydälle, mikä ei Nopasta ollut ollenkaan kummallinen tai paha paikka. Eläinlääkäri oli todella miellyttävä ja Noppa sai rauhassa tutustua häneen herkkujen avustuksella. Aika nopeasti tutustuminen tapahtuikin :) Hampaat kurkattiin, ei ongelmaa, painokin (3600 g) vaikutti hyvältä sekä lukuna että kylkiä kokeiltaessa. Rokotuspiikkiä Noppa ei edes huomannut keskittyessään syömään eläinlääkärin antamia herkkuja, eikä rokote aiheuttanut minkäänlaisia jälkioireita.

Oikea kives on kuitenkin hukassa. Lääkärin mukaan se tuntuu seilailevan jossakin päin nivuskanavaa, joten aika näyttää, löytääkö se koskaan paikalleen. Meille sillä ei suurta väliä ole. Toki muutama näyttelykäynti olisi mukavaa kokea, mutta onhan noita muitakin koirapuuhia olemassa. Kuten vaikkapa:

 
Mytty, jonka alta paljastuu...

...huolella piilotettu luu! (ja tuota luuta piiloteltiinkin sitten ihan koko ilta. Siis Noppa piilotti.)

12 viikkoa vanhana Noppa:
  • tuntee oman nimensä.
  • osaa istua käskystä.
  • osaa istua paikallaan kauemmin kuin sekunnin!
  • tulee kutsusta luokse.
  • ottaa hienosti katsekontaktia. (seuraavaksi pitäisikin yhdistää tähän käskysana)
  • pyytää lupaa saadakseen kädessä olevan herkun. (ruokakupin kanssa onkin vähän toinen juttu vielä...)
  • ei ole lähestulkoonkaan sisäsiisti, mutta nykyään jo lähes jokaisella ulkoilukerralla ulos tehdään ainakin jotain, ja erityisesti meidän ihmisten suureksi helpotukseksi Noppa tekee kakat pääsääntöisesti aina ulos.
  • kävelee hienosti hihnassa. (jos jalkakäytävällä edestakaisin seilaamista ei lasketa)
  • antaa leikata kynnet (tosin vielä siihen tarvitaan kaksi ihmistä)
  • pääsee sohvalle, kääk.
  • syö vaihtelevalla menestyksellä 2-3 kertaa päivässä.
  • matkustaa tottuneesti junalla, bussilla ja autolla.
  • on hieman epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan, mutta tätä yritämme nyt entistä enemmän poistaa eläinlääkärin ohjeiden mukaan. (pyydetään siis vieraita ihmisiä kadulla kulkiessakin antamaan Nopalle herkkuja)
  • ohittaa herkun kanssa hienosti pyöräilijät (joita olisi muuten niin kiva ajaa takaa) ja toiset koirat (jotka olisivat kivoja uusia tuttavuuksia).
  • rakastaa keppejä, käpyjä, ihanmitävaan.
 Astetta suurempi, astetta parempi!

Nopasta on siis kaikin puolin kasvamassa mitä mainioin pieni koira. Kovasti täytyy tehdä nyt töitä tuon arkuuden kanssa, vaikka Noppa onkin jo rohkaistunut aivan valtavasti. Lähinnä vieraat, rapsuttamaan änkevät ihmiset jännittävät, kadulla Nopan huomiotta jättävät taas kiinnostaisivat kovasti. 

Tuolta kuului ÄÄNI.

Seuraavana urakkana olisi Nopan pesu. Ulkona väijyvät tahmaiset tammen(?)siemenet ovat jo jonkin aikaa tehneet yllätyshyökkäyksiä pienen pojan tassuihin ja turkkiin, minkä johdosta erinäisiä keltaisia ja tahmeita kohtia on Nopasta löydettävissä. Pesusaavin olen jo saanut aikaiseksi ostaa, mutta samppoo puuttuu vielä. Noppa on kuitenkin jo kuivaharjoitellut:


Tänään lähden kahdestaan Nopan kanssa minilomalle (neljä päivää, ah <3) maalle ja mökille! Jaakkokin saa neljä nopatonta ja rauhaisaa päivää täällä kotosalla :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

BAT

Se tunne, kun ei vaan nappaa