Miniloma landella

Oivoi, mä kyllä inhoan kaikenlaisia slangisanoihin vivahtaviakin sanoja. Nyt ihan viime aikoina olen kuitenkin alkanut puhua kodin ja kotikodin erottaakseni kodista ja landesta (koti ja maa on vähän hölmön kuuloista :D). Joten landellapa landella, siellä vietin Nopan kanssa aikaa torstai-illasta maanantai-iltapäivään. Matkasimme torstaina illan pimetessä poikkeuksellisesti autolla vajaan kolmen tunnin matkan. Noppa on osoittautunut päteväksi automatkustajaksi; se on sisäistänyt hyvin sen, että autossa nukutaan. Viikonlopun aikana teimme monta lyhyempää autoreissua mm. mökille, ja Noppa ehti jo viiden minuutin ajomatkankin aikana käpertyä kerälle ja suunnitella nukkumista. Fiksu mies :)

Perjantaina kävimme taas tallilla heppahommissa. Noppa oli luonnollisesti messissä. Hevoset eivät olleet enää ihan niin jännittäviä kuin viimeksi. Tallitöitä tehdessämme laitoin Nopan pitkästä riimunnarusta kiinni seinään, ja hienosti sujui kytkettynä oleminen, vaikka me ihmiset olimme välillä poissa näkyvistä! Noppa keskittyi tuijotteluun ja heinän syömiseen. Noppa pääsi myös kentän laidalle seuraamaan, kun äiti liikutteli siellä Sharo-hevostamme. Ohi ravaava ja laukkaava Sharo oli aluksi hurrrrjan pelottava juttu, mutta loppujen lopuksi päädyimme siihen pisteeseen, että kentällä kiitävää hevosta olisi ollut ihan mukavaa päästä juoksemaan kiinni... :D

Mökkeilimme pariinkin otteeseen -perjantaina ja sunnuntaina. Perjantaina Noppa toteutti jälleen kerran itseään vesielementin parissa ja tipahti laiturilta järveen. Raukkaparka astui tyhjän päälle tohottaessaan saunaan kannettavien vesiämpäreiden kanssa... Se lähti kuitenkin uimaan heti rantaa kohti eikä seilannut kohti järvenselkää. Aikamoisen matkan pikkumies joutui kuitenkin uimaan (itsehän rätkätin naurusta vieressä enkä a) tajunnut ottaa kuvaa saatikka b) auttaa pientä uimaria...). Uinnin jälkeinen kuivatushepuli oli jälleen kerran näkemisen arvoinen. Sunnuntaina Noppa vietti mökillä aikaa äitini sekä Siirin ja Selman kanssa. Se oli kuulemma aiheuttanut lapintytöille silmienpyöritystä sännätessään ylinopeutta järveen ja taas pois, lukemattomia kertoja edestakaisin.

Kuivatushepulin hieron-itseäni-maahan -vaihe.

Kuivatushepulin keppi-on-oiva-apu-hepulointiin -vaihe käynnistyy.

Jospa hyppäisin uudestaan?

Tapasimme viikonlopun aikana monia Nopalle vieraita ihmisiä niin syntymäpäiväjuhlissa, lenkkipolulla, junassa kuin autokorjaamollakin. Kaikkia Noppa uskalsi mennä haistelemaan, tosin varovaisesti. Joidenkin kanssa yritettiin myös hammastelua. Junassa Noppaa ihasteltiin valtavasti, ja eräs nainen sanoikin Nopasta näkyvän jo nyt, että siitä on tulossa upea koira. Tiedä häntä sitten, itse oli kissan omistaja, joten sillä asiantuntijuudella sitten... ;) Mutta onhan Noppa hieno!

Siirin ja Selman lisäksi Noppa tapasi kolme uutta koiraa. Syntymäpäiväjuhlissa tutustuimme hivenen verran ronskiin ja reippaaseen vuoden ikäiseen Kaapo-samojediin, johon Noppa ymmärrettävistä syistä tutustui vain sylistä käsin (Kaapo olisi halunnut vain leikkiä ja leikkiä, eikä ihan ymmärtänyt, että Nopan läpsäiseminen voimakkaalla tassulla päähän ei ehkä olisi ollut Nopasta niin mukavaa). Naapuriemme schipperkeuros Niilo kävi pikaisesti meillä kylässä, mutta ei osoittanut pentukoiraa kohtaan minkäänlaista mielenkiintoa. Paluumatkalla junassa Noppa pääsi haistelemaan norfolkinterrieriä (minä en kyllä olisi päästänyt -tästä aiheesta varmaan laajempikin postaus tulossa- mutta vieras koira vain tuli, oho). Enivei, tästä koirasta olisi varmaan syntynyt ihan hyväkin leikkikaveri.

Leikitysvuorossa Selma-armas.

Ässäkoirien kanssa Nopan leikit eivät ihan vielä sujuneet yksiin. Siiri ja Selma kyllä molemmat vuorollaan yrittivät leikkiä, mutta Noppa ei ymmärtänyt... :D Hännässä ja perässä se kuitenkin härkki ihan jatkuvasti.

Hermolepoa meille aikuisille -lenkki ilman riiviötä. Lapinkauniitkoirat Saimaan rannalla.

Loistokas reissu jälleen kerran takana :) Tällä viikolla Nopan aktiivinen elämä jatkuu, sillä se pääsee leikkimään muiden koirien kanssa -toivottavasti- kolme kertaa! Muuten on vähän sääli tulla takaisin kaupunkiin, sillä maalla ollessamme Noppa saa juosta lähes joka paikassa vapaana. Ja sitä se tekikin, paljon!

Olen ottanut joskus Siiristä tosi kauniin voikukkapeltokuvan,ja olihan samaa yritettävä Nobandeeruksestakin. Kuten näkyy, kauneus, eteerisyys ja poseeraustaito ovat vielä vähän hakusessa... :D