Noppa 16 viikkoa

Mittarissa neljä kuukautta! Tuo maagiset 16 viikkoa, jolloin tehosterokotteetkin on saatu pistettyä ja pentu ei olekaan enää pentu vaan Nuori Koira. Not. Ollaanhan me tätä hetkeä odotettu, lähinnä että päästään testailemaan koirapuistoilua. On käynyt selväksi, että sitä helpommin Nopalla karkaa mopo lapasesta, mitä harvemmin se pääsee kirmailemaan vapaana. Ja nyt sitä pian pääsee harjoittamaan ihan sallitusti aidatulla alueella! Ollaan me aiemminkin lenkkeilty koira irti, lähes päivittäin. On vain ollut pakko etsiä jokin pieni nurmialue, jossa herran voi laskea vapaaksi päästelemään höyryjä.


Vielä tosin olisi ilmeisesti maltettava pari viikkoa ennen koirapuistoilua, sillä sen verran kuulemma rabiespiikillä varoaikaa olisi syytä olla. Vai miten olette te lukijat toimineet? Varoaikoja vaiko eikö?

Eilen kävimme Malmin Apexilla hakemassa tehosterokotuksen sekä rabiespiikin. Rabieksen jälkeen Nopan oli vähän nyyhkäistävä ja kieltäydyttävä nameilla herkuttelusta, mutta ulos päästyämme tästä traumaattisesta kokemuksesta ei ollut enää merkkiäkään.

 Reipas poika odottamassa.

 Nopan osaamisjuttuja 16 viikon iässä (12 viikon osaamisia, jotka toivoakseni pätevät edelleenkin, löytyy täältä):
  • osaa mennä maahan käsiavun kanssa.
  • ottaa pyöräilijät ohittaessamme itse katsekontaktia ja odottaa herkkua, eikä enää vaadi herkulla houkuttelua pois pyörän luota.
  • on huomattavasti parantanut sisäsiisteyttään. Moni yö menee jo täysin siististi, kakat tehdään 99% aina ulos, pisuja sen sijaan lirahtelee edelleen myös sisälle.
  • syö 3 kertaa päivässä joko broilerinsiipiä, Musch-pakasteita tai Golden Eaglen puppy-nappulaa hyvällä ruokahalulla.
  • on edelleen hieman epäluuloinen joitakin vieraita ihmisiä kohtaan. Meille on täysi mysteeri, miksi Noppa ryntää joidenkin silittelijöiden päälle painimaan, kun taas toisessa täysin vastaavassa tilanteessa se ei uskalla mennä haistelemaankaan.
Sellainen Nopandeerus. Alan koko ajan olla yhä enemmän ja enemmän vakuuttuneempi siitä, että on meillä kuitenkin niin kovin helppo pentu. Ja ah niin kovin edustava:


Ja ainiin, päivitin hiukan edellistä mökkireissupostausta, sillä huomasin unohtaneeni siitä Nopan jälkikoirauran alkamisen!

Kommentit

  1. Mä olen ollut aina niitä "jannuhuolettomia" tautien ja muiden suhteen. Elämään kuuluu pieniä ja isoja riskejä. Isoja pyritään välttämään. Koiran sosiaalistaminen meni meillä edelle varoaikojen. Katselin kyllä, etten tuntemattomien kanssa päästä olemaan. Ansa suhtautuu vieraisiin edelleen Nopan tyylillä. En vieläkkään ymmärrä sen logiikkaa :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BAT

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Alkuvuoden seikkailuja