Koiralle kaveri...ja toinenkin.

Mun veli on paras veli!
Saimme Paavon ja Sannin pariksi yöksi kylästelemään. Yhdessä vietetyistä öistä koirakolmikolla on jo kokemusta, kun Noppa vieraili lokakuussa Sannin ja Paavon luona. Osasimme siis jo etukäteen arvailla, millaista meno tulisi olemaan: riehumista, riehumista, riehumista... Siis tähän malliin:



Haimme Paavon ja Sannin niiden kotoa torstai-iltana ja Nopan ilo ja yllätys oli melkoinen, kun tulimme kotiin kahden kaverin kanssa. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! <3 (edellisen kerran Noppa oli tavannut kamunsa edellispäivänä, keskiviikkona, mutta sehän ei tätä riemua yhtään latistanut) Käytiin hihnassa puolen tunnin lenkki, joka poikain osalta kului suurimmaksi osaksi painimisen merkeissä. Kuten myös koko loppuilta sisällä. Mutta ihme ja kumma, yöllä meitä oli sängyssä viisi henkilöä (koska koirathan ovat myös Henkilöitä isolla hoolla!), ja me KAIKKI nukuimme. Voi mikä riemu! Perjantai aloitettiin herätyksellä klo 6.00, reippaalla puolen tunnin hihnalenkillä (piti mennä poikien kanssa koirapuistoon, koska "ei siellä ketään tähän aikaan oo", mutta niinpä vain olikin. Hullua porukkaa.). Perjantaipäivänä pojat malttoivat jo nukkuakin. Kuten myös seuraavana yönä. Luksusta! Paavo kävi molempina aamuina moikkaamassa meitä ihan pirtsakkana hetkeä ennen varsinaista herätystä, mutta kun nappasin sen kainaloon, jatkoi se siinä hetken uniaan ihan sikeästi.

Lepohetki: nukutaan jonossa!
Perjantai-iltana pojat pääsivät vihdoin rallaamaan koirapuistoonkin. Aluksi saimme olla ihan keskenämme (koska "ei siellä ketään puoli yhdeltätoista perjantai-iltana oo"), mutta pian tyypit saivat kaverikseen puolivuotiaan lappari-springeri-sekoituksen, ja lystiä oli. En vaan voi käsittää sitä, miten lujaa nuo juoksevat. Sekarotuinen jäi armotta jälkeen ja kompasteli kääntyessään, kun taas shelttipojat kääntyivät suorastaan ilmassa. Erityisesti Noppa (koska se on sporttisemman turkin omaava) näytti ihan pitkäkarvaiselta vinttikoiralta loikkiessaan.

Ihan hirveen hassu söpö sympaattinen hömelö Sanni

Ollaan kyllä tosi iloisia, että kolmikon yhteiselo sujui niin kivuttomasti ja kätevästi. Ihana juttu! :) Toivottavasti saadaan nämä kyläilijät toistekin ilahduttamaan meitä!

<3

Kommentit

  1. Vielä kerran suurkiitos hyvästä hoidosta! Ei ois meidän karvaturreilla varmaan parempaa hoitopaikkaa voinut ees olla. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kohti parempaa elämää

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Kasvua, leikkitreffejä ja korva-ajatuksia