Viittä vaille yks vee


11-kuinen Nopandeerus: 40 cm ja 6,8 kg.

Maanantaina Nopan ikämittarin viisari heilahti taas yhden pykälän eteenpäin, kun 11 kuukauden ikä täyttyi. Tänään ehdittiin ottaa virallinen posekuva (lupaan, että kuukauden kuluttua vastaava kuva otetaan huomattavasti huolellisemmin ja kauniimmassa miljöössä...) ja suorittaa kuukausittaiset mittaukset (jotka kyllä jäivät esim. viime kuussa väliin, hups). Korkeutta ei Noppa selvästikään enää kasva: 40 cm on ja pysyy. Sen sijaan paino oli pudonnut kahden kuukauden takaisesta peräti 400 grammaa. Mitään erityisiä muutoksia ruokinnassa ei tänä aikana olla tehty, joten minkäköhän piikkiin tämä laihtuminen pistettäisiin... Varmasti ainakin talvi ja kylmyys vaikuttavat asiaan. Lisätään siis ruokamäärää hitusen!


Noppa syö edelleen 50/50-mallin mukaisesti. Yleensä aamuruoka koostuu lihasta ja iltaruoka nappuloista. Lihoista ollaan syötetty sikaa, nautaa, kalkkunaa ja lohta sekä broilerin sydäntä, jonka lasken mieluummin lihaksi kuin sisäelimeksi. Näiden lisäksi Noppa on syönyt broilerin sisäelinseosta ja broilerin siipiä. Nappulamerkkinä toimii edelleen Canagan Country Game. Tämän päivän kauppareissulta mukaan lähti uusiksi kokeiltaviksi jutuiksi jauhettu sian sydän (koska broilerin sydän oli loppu) ja broilerin kaulat (koska niitä on mun mielestä helpompi käsitellä jäisinä kuin broilerin siipiä). Lihojen ja nappulan lisäksi Nopan ruokavalioon kuuluu kananmuna kuorineen n. kerran viikossa sekä vaihtelevan useasti raejuustoa, kermaviiliä, piimää tai jugurttia. Kasviksia ei siis juurikaan.


Lihaa Noppa saa ~100 grammaa kerrallaan, nappulaa hiukan kukkurallisen desin. Omaan korvaan kuulostaa aika paljolta, ja onkin joihinkin tuttuihin, samankokoisiin koiriin verrattuna aika runsas. Mutta näköjään silti hiukan liian vähän. Jospa lihan määrän pitäisi ennallaan ja lisäisi päivittäisen nappulamäärän puoleentoista desiin ja katsoisi sitten uudelleen painotilannetta?

Illalla on ohjelmassa pikaiset leikkisessiot Paavon kanssa ja reissu koirauimalaan Mysin ja Paavon kanssa uiskentelemaan. Kun tähän komboon lisätään vielä aamun Musti&Mirri-reissu kävelyineen ja matkanvarren koirapuistoiluineen eli kaikkiaan n. parin tunnin reissu, niin päivän päättyessä täällä on luultavasti aika väsynyt koira!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BAT

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Alkuvuoden seikkailuja