Pelkotiloja

Ainahan Noppa on ollut lapintyttöjä arempi ja pidättyväisempi. Se ei suin päin ryntää ventovieraan luo hakemaan rapsutuksia, ja moni arkipäivän asia on siitä vähän jännä juttu. Esimerkiksi imuri. Ja hevoset. Ja pikkupentuna autot (joita se nykyään kuvittelee voivansa jahdata miten sattuu). Ja nyt lumen tultua luistelijat ja mäenlaskijat ovat maatajärisyttävän kummia tyyppejä. Eipä siinä mitään, on ehkä ihan tervettäkin, ettei luota kaikkiin ihmisiin ensinäkemältä, ja onhan se nyt hyvä vähän väistää pelottavia juttuja, ettei vaan pääse käymään mitään.

Mutta että on olemassa koira, jonka mielestä oma perheenjäsen kuuluu näihin pelottaviin juttuihin. Sellaisesta en ole ennen kuullut. Nopan ollessa vähän nuorempi sillä oli vaihe, jolloin se väisti perheen miespuolista ihmishenkilöä. Se ei välttämättä syönyt mieshenkilön sille tarjoamaa ruokaa, leikkinyt tämän kanssa tai halunnut lähteä mieshenkilön kanssa ulos. Ajateltiin, että nyt on kyseessä johtajuusongelma, ja mieshenkilö sai täyden vastuun mm. Nopan ruokkimisesta, ja koko perheen kimppalenkeillä mieshenkilö kulki hihnan toisessa päässä. Kaksikolle keksittiin myös yhteistä puuhaa -temppujen opettelu-, mistä molemmat tykkäsivät ja tykkäävät vissiin edelleenkin.

Nyt mieshenkilö on kuitenkin muuttunut uudestaan sangen peloittavaksi, uhkaavaksi kerta kaikkiaan. Hän on jo jonkin aikaa valittanut, ettei Noppa minun poissaollessani tee kotona muuta kuin makaa. Ei leiki, ei syö luita. Ja armoton leikki ja luidensyönti ja touhuaminen alkaa heti tullessani kotiin. En aluksi uskonut. Nyt Nopan käytös on kuitenkin alkanut antaa osviittaa siitä, ettei mieshenkilö ehkä olekaan kuvitellut asiaa.

Eilisiltana rupesin oikein todenteolla kiinnittämään asiaan huomiota. Mies ja Noppa treenasivat uutta temppuaan. Noppa otti herkkupalkat iloisesti vastaan, mutta kun vuorossa oli loppuleikki, se juoksi pelokkaan näköisenä kyhjöttämään työpöydän alle, mun jalkoihin. Eikä kuulemma ollut ensimmäinen kerta, kun Noppa ei halua leikkiä. Tuli uloslähdön aika, enkä itse tukka vastapestynä halunnut lähteä kylmettymään. Mieshenkilö pukeutui eteisessä ja kutsui Noppaa lenkille. Eikä koira hievahtanutkaan sohvalta mun vierestä. Lopulta taisin kantaa sen eteiseen.

Yleensä Noppa unohtaa moiset pelkohölmöilyt yön aikana, joten aamulla mieshenkilö oli varsin luottavaisin mielin lähdössä ulos sen kanssa. Vaan mitä teki Noppa. Parkkeerasi itsensä sänkyyn vatsani päälle tärisemään. Eikä hievahtanutkaan miehen kutsuista ja minun patisteluistani huolimatta. Kannoin sen taas eteiseen, ja ovesta ulos taisimme miehen kanssa nostaa sen. Ulkona se kulkee niin kaukana miehestä, kuin vain hihna antaa periksi. Ja sisällä syöksyy mun jalkoihin. Aamupalatarjoiluna oli broiskusiipeä, varsinaista herkkua siis. Mies antoi Nopalle ruuan, Noppa kuikuili sitä Hyvin Kaukaa, kunnes lopulta uskalsi syöksähtää kupille.

Jos pelkää imuria, on yöpöytä hyvä piilopaikka.
Ymmärrätte varmaan, että tällainen tilanne on sekä miehen että minun kannaltani tosi kiusallinen, harmittava ja ärsyttävä. Ja pahinta tietysti on se, ettei meillä ole aavistustakaan, miksi Noppa käyttäytyy miten käyttäytyy. Mies ei nimittäin ihan varmasti ole tehnyt mitään, mikä moisen pelon saisi aikaan. Tarkoitan siis sellaisia normaaleja juttuja, jotka yleensä pelottavat koiria, kuten huutaminen tai lyöminen tai muu sellainen. Ehkä Nopan kummalliset aivoradat ovat joskus tulkinneet jonkun tavallisen kädenheilautuksen syyksi, joka kelpaa elinikäiseen pelkoon miestä kohtaan. Kuka tietää.

Arvannette varmaan myös sen, että meillä ei ole aavistustakaan, mitä nyt pitäisi tehdä. Jääkausi kenties? Mies (vai kumpikaan meistä?) ei huomioi Noppaa yhtään ylimääräistä kertaa? Koko koiranhoitovastuu miehelle minun jäädessäni statistin hommiin? Minun ja Nopan tokon väliaikainen lopettaminen? Se, että jos Noppa ei kutsuista huolimatta tule syömään tai lähde ulos, niin lenkkiä ja ruokaa ei tipu (raukkaparka, sehän nääntyy)? Olemme täällä ihan sormi suussa.

Loppuhuomautuksena mainittakoon, että tämän kirjoituksen näennäiskoomillinen sävy yrittää epätoivoisesti peittää sitä tosiseikkaa, että mielipaha on ruudun tällä puolella melkoisen suuri. Vitsin Noppa. Pääsisipä sen pään sisään.

Kommentit

  1. Kuulostaa aika erikoiselta tilanteelta. Ilmeisesti Noppa kuitenkin yhdistää miehen johonkin epämukavaan asiaan. Herkkä koira voi tosiaan ottaa nokkiinsa aivan pikkuasiastakin. Ymmärrän, että tilanne hermostuttaa ja ärsyttääkin, mutta varmasti paras yrittää olla näyttämättä turhautumista koiralle.

    En lopettaisi tokoa tai aloittaisi jääkautta, enkä pakottaisi koiraa miehen seuraan. Tietysti on tilanteita, joissa koiran on oltava kahdenkesken miehen kanssa, mutta niissäkin tilanteissa lähtisin kokeilemaan miehen puolelta sitä huomioimattomuutta. Voihan olla, että nuo tempputuokiotkin vain paineistaa koiraa, vaikka tavoitteena on suhteen syventäminen. Ruuan antamisen jättäisin täysin miehen kontolle, mutta sekin niin, ettei ruuan saamiseen liity mitään painostavaa/temppuja tms.

    Eli miehen puolelta huomioimattomuutta, ellei koira itse tule hakemaan kontaktia. Sinuna jatkaisin muuten normaalia arkea koiran kanssa, mutta en huomioisi mitenkään noita sen pelkotiloja/antaisi erikoishuomiota niissä tilanteissa. Lenkillä voisitte käyttää koiraa yhdessä, jos se vain onnistuu.

    Näillä lähtisin itse kokeilemaan tilanteen muuttamista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos kaikista vinkeistä Elina! Yritetään.

      Poista
  2. Voi Noppista, ja voi teitä. Turhauttaa ja harmittaa ihan varmasti. Mullakaan ei ole mitään vinkkejä antaa, mutta olisiko mitään ideaa kääntyä asiassa ammattilaisen puoleen? En tiedä, miten niihin yleensä suhtaudut, mutta itse lähtisin mielummin ratkomaan asiaa ammattilaisen kanssa kuin itse testaamalla, kun ei tiedä millä saa haittaa aikaan hyödyn sijaan. Heiluvan Hännään Miira on ihan loistava kouluttaja, varmasti asiansa osaava ja positiivisia menetelmiä käyttävä. Siellä ollaan Sannin kanssa käyty koko sen elämän ajan milloin milläkin kursseilla, eikä mulla ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Jääkausi ja tokon lopettaminen ei omaan korvaan kuulosta oikeilta ratkaisuilta, mutta en tiedä vaikka toimisivatkin. Hurjasti tsemppiä teille ikävään tilanteeseen, toivottavasti lukot alkaa aukeamaan mahdollisimman pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ideasta Saana. Ajattelinkin, että jos tilanne ei tästä ala esim. Elinan yllä antamilla vinkeillä paranemaan, lienee fiksua ottaa yhteyttä johonkin ammatti-ihmiseen. Heiluvan Hännän sivuja jo vähän katselinkin :) Jääkausi ja tokon lopettaminen (varsinkin jälkimmäinen) tuntuvat musta kamalan ikäviltä jutuilta, joten yritetään nyt ainakin aluksi selvitä ilman niitä.

      Poista
  3. Tosi tylsää... Mäkin olen yrittänyt miettiä pentuaikaa (ensimmäisiä 7 viikkoa), oisko ollu jotain erikoista, mutta en kertakaikkiaan keksi! Noppahan oli sosiaalinen pentu ja paljon miestenkin kanssa tekemisissä. Mites teidän eläinlääkärikäynnit, löytyiskö sieltä mitään mistä Noppa vois yhdistää että mies ei ole kiva asia tms? Voi kun saisitte asiaan ratkaisun, tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mun pitikin laittaa sulle mailia tänään tän asian tiimoilta, mutta ehditkin eka tätä kautta kuulemaan uusimmat kuulumiset. Eläinlääkärissä meillä on aina ollut naislääkärit ja -hoitsut, ja kun Noppa ei tosiaan muita tuttuja miehiä pelkää. Ainut asia, mikä ollaan keksitty tähän mennessä on se, että Jaakko on meillä se joka imuroi, ja Noppa kammoaa imuria yli kaiken. Huoh, mun on varmaan astuttava imurin varteen...Mutta se, että Noppa aina välillä unohtaa pelkonsa ja sit pelko taas palaa, on tosi kummaa.

      Poista
    2. Tuolla imurilla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa, kerta Noppa sitä pelkää. N:n äidin koira pelkää N:n isoäitiä kun on vahingossa säikäyttänyt koiran tulemalla taloon sisään koiran nukkuessa aika syvässä unessa. Samoin Seti pelkää vanhoja miehiä kun joskus yksi humalainen vanhus käyttäytyi uhkaavasti lenkillä joskus Setin teiniaikoina.

      Tsemppiä! Kokeilee noita neuvoja ja jatkaa positiivista vahvistamista, ainakin jossain Stilwellin ohjelmassa koiran pelkoa tiettyä ihmistä kohtaan hoidettiin juuri ignooraamalla pelkoreaktiot ja heittelemällä nameja koiralle kauempaa. Lopulta koira kävi hakemassa jo niitä itse tältä pelätyltä henkilöltä. :)

      Poista
  4. Meilläkään Ansa ei alkuun tykännyt imurista. Naksuttimen avulla asiasta tehtiin kiva. Imuri lojui eteisessä ja pienestä vilkaisusta naksutus, kriteeriä nostettiin kokoajan. Nykyään meidän molemmat koirat imuroidaan. Homma siinä mallissa, että halutessani imuroida nopeasti on koirat heitettävä pihalle. Molemmat heittäytyy imurin eteen ja tunkee kuonoaan/tassuaan imurin alle makupalan toivossa.

    Sun tilanteessa imuri on pieni ongelma :-( Myös Ansa hetkittäin heittäytyy pelkäämään töistä tulevaa miestä. Noi kyllä liittyy pitkiin yölityöputkiin tai uusiin vaatteisiin. Luulen, ettei se vaan tunnista tyyppiä heti. Mä kääntyisin ammattilaisen puoleen, kyse voi olla jostain meidän vinkkelistä pienestä asiasta joka Noppikselle on suuri mörkö. Muutoin Noppa on aina tavatessa vaikuttanut tosi reippaalle ja rohkealle tapaukselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noppahan on reipas ja rohkea minimies! Hyvä kun puhuit tuosta imurista naksuttelusta, pitääkin ottaa se iltapuhteeksi kunhan nykyinen tilanne vähän helpottaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BAT

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Alkuvuoden seikkailuja