Hiihtolomalla...

... ei tosiaankaan hiihdetty, mutta puuhattiin vaikka mitä muuta mukavaa. Suunnattiin reiluksi viikoksi maalle Taipalsaarelle muun perheen & Siirin ja Selman hoiviin. Siellä ohjelmassa oli rentoutumista, lenkkeilyä, leikkimistä, herkuttelua, vähän treenailuakin, kauneudenhoitoa (kynsien leikkuuta ja harjailua) ja vaikka mitä muuta.


Kevät tuli toden teolla loman aikana. Bongattiin vuoden ensimmäiset laulujoutsenet, kuunneltiin jäiden pauketta (mutta uskaltauduttiin silti sinne myös käppäilemään, kerran jotkut hurjapäät siellä autoilivatkin), haisteltiin keväisen maan tuoksua ja ammennettiin aurinkoenergiaa oikein olan takaa. Lenkkeiltiin paitsi siellä jäällä, niin myös metsässä, pelloilla ja luhdalla -Noppa ja välillä ässäkoiratkin vapaana rallatellen. Voi sitä iloa ja onnea, kun pikkujätkä sai kirmailla niin paljon kuin lystäsi! <3 Iltaisin ja öisin sitten onneksi väsyttikin melkoisesti.



Edelliskertaisella maaseutureissullahan Noppa singahti kertaalleen tosi kaukana ajavan auton perään. Sitä yritettiin tällä reissulla vältellä viimeiseen asti. Pääosa autokohtaamisista saatiinkin hoidettua riittävän välimatkan päästä; naksuttelin Nopalle vastaehdollistamisen keinoin aina, kun jätkä jaksoi rauhassa katsoa ohiajavaa autoa. Tänään kuitenkin lenkkeiltiin poikkeuksellisesti myös tietä pitkin, ja tietysti autoja tuli vastaan enemmän kuin koskaan. No, välillä pitää kai ottaa vähän takapakkiakin?


Pääsin vihdoin testaamaan myös sitä, mitä mieltä Noppis on metsissä juoksentelevista eläimistä. Kotipihan oravat ja ne bongaamamme kovaääniset joutsenet ovat olleet tosi mielenkiintoisia. Jänöjusseihin ei olla törmätty, mutta eräällä metsälenkillä meidät pääsi yllättämään pari hirveä, jotka rytisten ja ryskyen lähtivät tiheässä taimikkometsikössä tosi läheltä liikkeelle. Noppa oli tietty irti, ja hirvien peräänhän se tietysti singahti. Olisipa jännä tavata koira, joka ei tuolloinkaan korvaansa lotkauttaisi! Joka tapauksessa, kadotettuaan hirvet näkyvistä (eli ihan muutaman sekunnin kuluttua) Noppa rynnisti takaisin mun luokse naama iloisessa virneessä. Ajattelin luottavaisesti, että jospa me käännytäänkin toiseen suuntaan, niin mun ei tarvitse ottaa Noppaa kiinni. Vielä mitä, sen verran täpinöissään pikkumusta oli, että singahti saman tien metsikköön näkymättömiin. Ja viipyi siellä parisen minuuttia. Iloinen yllätys olikin, että tyyppi palasi mun luo! Ässäkoirat omaavat sen verran voimakkaan riistavietin, että ne jahtaisivat hirviä vaikka kuinka kauan, joten olin tosi positiivisesti yllättynyt Nopan tullessa takaisin niinkin nopeasti :)


Ja hei, tokoiltiinhan me myös pariinkin otteeseen! :) Mun lapsuuskodin lähellä on Lappeenrannan Palveluskoirayhdistyksen leirikeskus ja -maastoja, ja sieltä löytyy mukavasti metsän keskeltä iso kenttäkin. Yksi meidän vakkarilenkeistä kulkee noiden huudien ohitse, ja parilla lenkkikerralla pysähdyttiinkin sitten treenailemaan. Mun suureksi ilokseni kentällä oli myös minikokoinen pk-hyppyeste, joten ei muuta kuin tokohyppyä treenaamaan!

Noppa ekaksi vähän jännitti uudenlaista hyppyestettä. Niinpä aluksi keskityttiinkin ihan vain esteeseen tutusteluun, ja pian Noppis liihottelikin sen yli suuntaan ja toiseen. Tehtiin muutama toisto ihan iloisia hyppyjä lelun perään. Sitten Noppa alkoi kuumua lelusta vähän turhan kovasti, joten siirryttiin namipalkkaan. Käsiavulla Noppa hyppäsi perusasennosta hypyn yli, ja kun se automaattisesti kääntyi mua kohti ihmettelemään, että missä se palkka viipyy, naksautin ja palkkasin siitä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin hyppytreenejä!


Luoksaria treenailtiin hiukkasen myös, mutta pääpaino molemmilla treenikerroilla oli seuraaminen. Koska uskokaa tai älkää, mulla välähti! Tähän asti ollaan enemmän ja vähemmän tahkottu ja tuskailtu juuri tuon seuraamisen kanssa, koska se ei vain ole ottanut sujuakseen. Kunnes nyt, kun ymmärsin vaihtaa käskysanaa. Nopan perusasento on todella, todella vahva, joten miksei samaa käskyä voisi hyödyntää seuraamisessakin. Periaatteessahan sekin on perusasennossa pysymistä. Joten käyttöön sivu-käsky, ja kappas -shelttiäinenhän seuraa. Jes!

Sisällä treenattiin myös jonkinverran paikkamakuuta. Tässä olen myös viisastunut, kiitos Paavo-veikan paikkamakuu-workshopin. Ideanahan siis olisi, että siitä paikalla makaamisesta tehdään koiralle se superjuttu, ei niinkään siitä vapauttamisesta. Aiemmin ollaan treenattu takapalkalla, jolloin koira tavallaan palkkautuu siitä, että se vapautetaan tehtävästä. Nyt treenattiin paikkista niin, että käskin Nopan maahan paikalle ja syöttelin sille iltanappulat siinä samalla. Käsky paikka ja nappulaa naamariin. Vapautuksen jälkeen vain hienoinen sanallinen kehu.























Lomalla ehti myös suunnitella vaikka ja sun mitä. Tuohon oikealle sivupalkkiin kirjailinkin kaikki koirat.comista/muualta löytyneet mätsärit (ja yhden möllitokonkin!! :o). Toivottavasti edes osaan päästäisiin mukaan :) Mulla alkaa työt huhtikuun lopulla, mikä osaltaan ikävästi rajoittaa erityisesti viikonloppumenoja.... Mutta Imatran KV-näyttelyyn pääsiäisenä ollaan nyt oikeasti menossa, koska muistin kuin muistinkin ilmoittaa Nopan!

Opiskelujeni personal trainer
Tänään palattiin takaisin Helsinkiin, ja Nopan korvat pistettiin heti vauvaöljyyn :D Facebookin shelttiryhmässä joku oli onnistuneesti saanut ihan pystyt korvat nätisti taittoon pelkästään hieromalla korvia vauvaöljyllä. Tämä olkoon meidän viimeinen oljenkortemme Nopan korvien suhteen. Jos tämäkään ei pelitä, niin anti olla sitten :)

Tälle viikolle onkin täällä Helsingin päässäkin hiukkasen ohjelmaa. Huomenna tulee käymään koirien käytösneuvoja ja eläintenkouluttaja, jonka kanssa rupeamme ratkomaan Nopan pelko-ongelmaa. Sunnuntaina puolestaan päästään ESS:n tokoworkshoppiin vähän treenailemaan!


Paluu arkeen alkaa siis varsin mukavasti :) Innolla odotan erityisesti huomista!!

Kauniita unia <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BAT

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Alkuvuoden seikkailuja