Tämän viikon kuulumisia

... tylsääkin tylsempi otsikko, mutta yrittäkää kestää.


Piti oikein kaivaa kalenteri esiin, kun rupesin kelailemaan tätä viikkoa taaksepäin. Tuntui, ettei me olla tehty yhtikäs yhtään mitään. Mutta onpa ollut sen verran ohjelmallinen viikko, että koiramaisiakin touhuja on mukaan mahtunut -tuntuu vain siltä, että niistä olisi aikaa jo monta viikkoa...

Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa Viikissä kimppatokoilemassa. Mitään en luonnollisestikaan treeneistä muista, paitsi sen tärkeimmän: luoksepäästävyyden. Olen jotenkin onnistunut tuudittautumaan siihen onnelliseen uskoon, että luoksepäästävyys olisi jotenkin ihan läpihuutojuttu. No way! Kun tehtiin sitä tutun ihmisen kanssa, Noppa olisi halunnut mennä vastaan. Toisaalta myös saattoi vähän kummastellen väistää, tyyliin "mitä sä tuut siihen lääppimään kun mä olen hommissa?!?". Ihan ventovieraan "tuomarin" kanssa Noppa sai sellaiset pelkorähinät päälle että oksat pois. Toisaalta -tämän päivän tapahtumien valossa, niistä lisää myöhemmin- en ole enää niin huolissani. Tuossa vaiheessa oli jo suhteellisen pitkät treenit takana ja pikku-Pöppis väsynyt. Joka tapauksessa, luoksepäästävyyttä on ruvettava työstämään. Haluan olla siitä ihan 110%-varma, koska ikävä sitten joskus kokeeseen mennessä jännittää kuolemaksi asti jo sitä ihan ekaa liikettä...


Torstaina nähtiin piiiiitkästä aikaa Paavo-veikkaa ja Sannia. Ylhäällä todella kehno kuva kolmikosta, mutta se vaan jaksaa naurattaa mua. Noppa on niin vajaaälyisen näköinen siinä :D Lujaa meni, melkein tunnin jaksoivat pojat rällätä ulkona, ja sama meno vain jatkui sisälle mennessä.

Tänään oli varsin ohjelmallinen päivä vuorossa: aamulla Nopan (ja meidänkin) ilona olivat meillä yökyläilleet etälauman ihmisjäsenet, innostuttiin lenkkeilemään tunnin reipas aamulenkki osittain uusissa maisemissa. Iltapäivällä suunnattiin vähän ex tempore Hampun ja palveluskunnan luokse. Sunnuntaipizzoja pizzerian ulkopuolella odotellessa treenailtiin hiukkasen liikkeestä seisomista ja otettiin pari lyhyttä paikkamakuupätkää. Hampun kanssa lenkkeiltiin tunnin verran ja liitettiin lenkin yhteyteen myös koirapuistoilua. Mahat täynnä pizzaa ja benkkua junailtiin kotiin, kerättiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin Noppiksen kanssa ESSien tämäniltaista tokoworkshoppia, jonka aiheena oli leikki ja motivaatio.


Aluksi Jenni ja Satu pitivät vajaan tunnin mittaisen teoriaosuuden, minkä aikana koirien olisi ollut ihan suotavaa odotella autossa. Koska meidän taloudessa ei sellaista ole eikä lähiaikoina tule, sai Noppis aimo annoksen odottelu- ja hengailutreeniä keikkuessaan mun mukana kuuntelemassa teoriaa. Ja hyvin jätkä malttoikin olla, ihan vasta loppumetreillä alkoi äänekäs huokailu ja kurina.

Teoriaa tuli valtaisasti, olisi pitänyt tajuta varata muistiinpanovälineet mukaan. Tässä jotain mielestäni tärkeää, mitä ehdin puhelimeen kirjoitella muistiin:
  • palkkaushierarkia: kaikki palkat (sosiaalinen, leikki, nami...) eivät ole samanarvoisia koiran mielestä. Siksi jostain perushyvästä suorituksesta ei voi palkata samalla tavalla kuin jostain aivan fantastisen mielettömästä ja pilviähipovan täydellisestä suorituksesta.
  • palkan spesifisyys: koiralle tennispallo, kumipallo, rapiseva pallo, narupallo eivät ole yksi ja sama pallo. Jos sanoo, että koira palkkautuu pallosta parhaiten, on mietittävä, mitä palloa tarkoitetaan. Koira saattaa arvottaa erilaisia palloja eri tavalla (kuten myös erilaisia vetoleluja, nameja yms).
  • pihistele niitä megasuperüberhyviä palkkoja megasuperüberhyviin suorituksiin.
  • yhdenkin treenin aikana pitäisi olla kattava valikoima erilaisia palkkaustapoja, jottei koira ehdollistu liikaa yhteen palkkaustapaan tai leluun.

Mua pohditutti etukäteen se, mitä muita palkkaustapoja voisi olla kuin se nami, vetoleikki tai pallo. Satu ohjeisti treenaamaan palkkatemppua, eli mitä tahansa koiran tekemää juttua, mikä on tehty sille niin siistiksi jutuksi, että se palkkautuu jo pelkästään siitä. Palkkatemppu on siinä mielessä hyvä juttu, että sillä voi palkata koiraa myös virallisessa kokeessa. Sheltille jokin toiminnallinen temppu kuulemma sopii pääsääntöisesti hyvin, koska se on niin touhukas koira. Me lähdettiin Nopan kanssa opettelemaan pyöri-käskyä (koira pyörähtää itsensä ympäri), joka tosin meillä opetellaan käsimerkillä. Tosi nopeasti Noppa hiffasi jutun idean, ja kun palkkasin sitä kunnon leikillä, niin se alkoi tosi pian odottaa käsimerkkiä, jotta pääsisi tekemään taas sen tosi fantsun jutun, josta seuraa mielettömästi kivaa.

Moni koira kuulemma syttyy turkisleluille, jollaista Nopankin kanssa kokeiltiin. Tässä vaiheessa oltiin istuttu tunti hiljaa ja kuunneltu teoriaosuus, treenattu pyörimistä, leikitty, kuunneltu agipuolen meteliä ja oltu muutenkin pitkä päivä menossa. Noppa vinksahti ja alkoi haukkua Satua, joka yritti leikittää Noppaa turkiksella, eikä suostunut ottamaan herkkuja Satulta vastaan. Tuijotti vain ja haukkui. Aika samankaltainen aivopieru, mitä keskiviikon luoksepäästävyystreeneissäkin kävi -ja nyt osaan yhdistää siihen koiran väsymyksen. Tämän päivän workshopin lopussa Satu namitti Noppaa vielä ulkona, ja Noppa ei ollut muistavinaankaan rähinöitään.

Rähinöitten jälkeen otettiin aika iisisti, koska selvästi Noppiainen oli jo väsynyt mies. Jennin kanssa jutskailtiin paikkamakuusta (mahdollisesti vois kokeilla etupalkkaa --> toimii usein paimenilla, koska on se tuijotettava kohde) ja muuten vain höntsäiltiin. Siinä vaiheessa huomasin pikkumieheni olevan ihan umpiväsynyt, kun käskiessäni sitä maahan se ei normaaliin tapaansa iskenyt etujalkojaan lattiaan, vaan vaati pari-kolme käskyä ja valui sitten hi-taas-ti pitkäkseen. Paluumatkalla bussissa se vetelikin hirsiä.

Mutta oli kyllä antoisa ja hyödyllinen workshop tänään! Treenilelukokoelmamme sisältää tällä hetkellä vaihtelevan määrän rikkinäisistä sukista tehtyjä vetoleluja, narusolmun ja narupallon. Tämän päivän perusteella aion kasvattaa kokoelmaa runsain mitoin :D


Kommentit

  1. Mä olen myös käynyt pari leikkimiseen, motivointiin ja palkkaukseen liittyvää koulutusta ja saanut niistä paljon uusia oivalluksia. Että sitä voikin itse välillä olla yksinkertainen. Ja onpa hienoa, että Nopan rähähtelyihin löytyi syy, niin jatkossa ei edes tarvitse yrittää treenata luoksepäästävyyttä, jos Noppa on kovin väsy.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BAT

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Alkuvuoden seikkailuja