Haaste: Päivä kuvina 1/5

Saatiin Zoolandian Susulta, Nefer-siskon hihnanjatkeelta, haasteen kuvailla elämäämme viiden päivän ajalta. Tästä siis lähtee! Eilen päivä kului seuraavissa merkeissä:


Jaakko herää kuudelta töihin. Jos mulla alkaa työt vasta myöhemmin, käännämme me Nopan kanssa autuaallisesti kylkeä ja jatkamme koisimista. Kun alan sitten heräillä, ilmestyy viereen salamannopeasti innokkaasti uutta päivää odottava karvanoppa. "Huhuu, ootko jo hereillä?"


Kömmittyämme (minä kömmin, Noppa loikkaa) sängystä ylös, suuntaamme pienelle aamu-ulkoilulle. Aurinkokin poikkeuksellisesti paistoi, aika luksusta! Tämä minilenkki aamuisin on sellainen rutiini, josta pyrin itse pitämään kiinni päivittäin. Vaikka olisi kuinka aikainen herätys, haluan silti itse käyttää Nopan aamulla ulkona, koska silloin päivä yksinkertaisesti vain alkaa paremmin.

Kun tullaan sisälle, on vuorossa aamupala, joka eilen koostui Nopalla naudanmahasta ja Fixodida-yrttivalmisteesta. Aamupalaa syödessäni mulla on tapana lueskella blogeja, ja tämän ajan Noppa käyttää aamunokosiin tai puruluiden kaluamiseen.

Huomatkaa häkellyttävä mielikuvituksen käyttö näissä ulkoilukuvissa!
Eilen kiikutin pyykit pyykkitupaan, kun olin saanut aamupalan syötyä, ja koneen pyöriessä lähdimme Nopan kanssa sille oikealle aamulenkille. Tällä kertaa reippailimme 50 min lenkin melko läkähdyttävässä auringonpaisteessa. Loppulenkistä Noppakin jo läähätti melko kunnioitettavasti.


Pyykit kuivumaan (Nopan suosiollisella avustuksella luonnollisesti) ja kohti keskustaa. Pitkästä aikaa käväisin omalla koulullani (kuvassa), tällä kertaa tosin vain lounaalla opiskelukaverin kanssa. Seuraavan kerran noissa maisemissa pyöritäänkin sitten vasta syksyllä! Lähtiessäni Noppa jäi syömään lampaankorvaa, josta on tullut sen uusi ykkössuosikki. Raukkaparka heittää lähestulkoon voltteja takaperin, jos luvassa on kyseistä herkkua.


Kotimatkalla pyörähdin Mustissa ja Mirrissä, koska Nopan tällä hetkellä syömä nappula oli siellä -50% tarjouksessa. Mukaan tarttui myös pötkö Maukkaan kana mixiä, paketti natures:menun kaniini-kana -märkäruoka-ateria sekä Pure naturalin kana-märkäruokapötkö. Kaksi jälkimmäistä siis testiin ensi viikolla häämöttävää shelttileiriä varten.


Vapaapäivän ratoksi järjestelin myös pakastimen ja sain kuin sainkin Nopan omaisuuden mahtumaan siihen yhteen, Nopalle varattuun lokeroon! Laskeskelin, että tuo lokero syö suunnilleen kolme kiloa lihaa, eli ihan joka viikko ei tarvitse siihen hakea täydennystä. Pakastimesta löytyy tällä hetkellä naudanmahaa, poroa, lohta, kanaa, broilerin kivipiiraa, broilerin kauloja, luista broilerin jauhelihaa ja luista kalkkunaa.


Järjestelyvimma laajeni myös koskemaan Nopan tavaroille omistettua kaappia, joka olikin melkoisen kaaoksen vallassa. Nappulat, avaamattomat märkäruuat, herkut, dentsut, hammasharjat, turkinhoitovälineet, kynsisakset, puruluut, tehobaktit, aktivointilelut ja Fixodida pitävät majaa Nopan omassa kaapissa.


Kun kerran turkinhoitovälineet osuivat siivotessa silmään, pääsi Noppa käsittelyynkin. Kynnet napsaistiin lyhyeksi ja koko poika harjattiin.


Alkuillasta lähdettiin junalla Hampun perheen luokse hakemaan autoa ilta-ajelulle. Näin iisisti Noppa osaa matkustaa junassa!


Perillä haettiin auton avaimet ja pakattiin Noppa autoon. Määränpääksi otettiin Espoon Friisilä ja eläinklinikka Remedium. Nopalle oli sinne varattu hieronta-aika Mari Hyytiäiselle, koska Sirpa-kasviksella oli hänestä paljon hyvää sanottavaa. Sirpakin pääsi paikalle kuuntelemaan, kiitos siitä! Noppa ensimmäistä kertaa elämässään tervehti Sirpaa yhtä avoimesti ja iloisesti kuin perheenjäseniään, huippua!

Itse hierontakerta olikin sitten hyvin valaiseva ja mielenkiintoinen. Mari ei hieronut perinteisesti, vaan työskenteli lihaskalvojen parissa. Maallikon silmin juuri mitään ei näkynyt tapahtuvan, mutta selvästi kuitenkin Nopan kropassa tapahtui vaikka ja sun mitä! Kun mentiin vastaanottohuoneeseen, Noppa käveli hetken siellä ja nostin sen pöydälle. Sitten Mari jo kysyikin, että onko Nopalla käynyt vasempaan takajalkaan jotain. Ensimmäinen kerta, kun multa meinasi totaalisesti lähteä jalat alta. Kyllähän sille just vasempaan jalkaan on käynyt, sieltähän se varvas viisikuisena vaurioitui. Toinen kerta, kun meinasin kupsahtaa, oli, kun Mari jonkun selkänikaman kohdalla kysyi, onko Noppa hermostunut tai levoton. Juu, kyllähän se on. Vaikeaa sen on välillä rauhoittua. Juuri kyseinen selkänikama oli jotenkin vinksallaan niin, että se vaikutti pallean toimintaan ja sai aikaan hermostuneisuutta. (Anteeksi hyvin tökerö ja epäammattimainen termien käyttö: en vaan yksinkertaisesti muista näitä hienoja termejä ja osaa selittää asioita! :D)

Syy, miksi me Marin luokse mentiin, oli se, että hän on onnistunut ratkomaan hieronnan avulla monia käytöshäiriöitä koirilta. Kaikki keinot on käytettävä. Käynnin aikana selvisikin, että Nopan varvas-äksidentin myötä koiran takakroppa on ollut vähän vino (toinen puoli ylempänä kuin toinen) ja lihakset kiristyneet. Äkkinäiset (väistö-)liikkeet esim.vieraita miehiä kohdatessa on saaneet aikaan vihlovan kivun, minkä Noppis on tietysti yhdistänyt näkemäänsä asiaan. Nyt vain toivotaan, että kun kivun aiheuttaja on saatu korjattua, käytöskin alkaisi pikkuhiljaa muuttua. Tietysti on aina mahdollista, että käyttäytymismalli on niin muodostunut Nopan päässä niin vahvaksi, ettei kivun loppuminenkaan sitä poista, mutta tärkeintä on nyt se, ettei Noppaan enää satu. Käydään Marin luona vielä uusintakäynnillä kuukauden-parin kuluttua.


Paluumatkalla autossa oli melko uupunut ystävä. Hampun luokse päästyämme saimme siellä vielä syömistä, ja Noppaa pidettiin koiraportin takana keittiössä, jotta se ei jumittaisi kroppaansa heti uudestaan leikkiessään Hampun kanssa. Tänään on vielä pidettävä iisimpi päivä, sitten voi alkaa taas puuhailla entiseen malliin.


Kotimatkalle Hamppulasta lähdettiin hieman ennen kymmentä, ja hienosti Noppa jaksoi melkein kotiin asti. Omalla juna-asemalla vastaan tuli yllättäen eräs tuttu, ja Noppa oli taas nopeampi kuin minä -juoksi suoraan päin hampaat irvessä. Taisi siinä joku naarmukin tulla. Onneksi tuttu on tottunut koiriin, niin ei kovasti päässyt säikähtämään, mutta silti nukkumaan mentiin tippa silmäkulmassa ja hammasta purren. Nyt aamulla fiilis on jo parempi, tulta päin vaan!

Haaste lähtee meiltä Saralle ja Hamletille! :)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BAT

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Alkuvuoden seikkailuja