Vapaapäivien puuhasteluja

Mulla on ollut koko tämä arkiviikko vapaa, ja ennen vappuakin osui monta vapaapäivää. Ollaan siis puuhasteltu vaikka ja mitä! (huomisesta alkaen työtkin sitten starttaa kunnolla; hyvä puuhastella etukäteen noin niinkuin varastoon...)


Vapun tienoilla Hamppu vietti meillä päivän hoitolapsena. Aloitettiin päivä virkeinä aamulenkillä Hampun ja Saran kanssa -olipa kiva, kun saatiin välillä aamulenkillekin seuraa!


Maanantaina suuntasimme kohti Tuomarinkartanon vinttikoirakeskusta, missä ohjelmassa oli Helsingin Seudun kennelpiirin näyttelytreenit. Muillekin pääkaupunkiseutulaisille vinkiksi siis: joka toukokuun maanantai klo 18, maksu 1 euro per kerta. Ei paha investointi näin opiskelijankaan lompakon näkökulmasta ;) Myös Mysi-sisko pääsi paikalle, mikä oli kiva juttu!

Treeneissä koirat jaettiin isoihin ja pöydällä esitettäviin. Meidän pikkukoiraryhmän rotuvalikoimasta löytyi beaglea, shelttiä, karkeakarvaista mäyräkoiraa ja jotain terrieriäkin, joten monen näköistä koiraa oli lähtenyt mukaan treenailemaan. Treenattiin aluksi yhdessä kehän kiertämistä, jolloin kouluttaja joutui suurimmalle osalle sanomaan, että nami/lelu pois omasta kädestä, kun koira silloin kulkee ihan vinossa... Helpommin sanottu kuin tehty! Treenilistalle tämäkin siis.

Päästiin myös jokainen koirakko ihan ajan kanssa pöydälle, ja viimeistään tässä vaiheessa lämpenin kouluttajalle ihan täysin. Niin ymmärtäväinen tyyppi tällaisen arkajalan kanssa! Jutusteltiin niitä näitä, hän rauhalliseen tahtiin syötti Nopalle nameja ja kävi hitaasti koko koiran kropan läpi. Noppa antoi ihan muitta mutkitta katsoa hampaat ja kopeloida pallit -ihan ihmeellistä käytöstä pikkukoiralta. Vähän se yritti mun käteen nojailla, mutta sekin oli tosi pientä. Harmi, kun meiltä jää ainakin kahdet seuraavat treenit väliin -toivottavasti päästäisiin edes toukokuun vikoihin treeneihin!

Maanantaina vielä paistoi aurinko. Etälauma Karjalan kunnailla tarpoi sen sijaan lumihangessa.
Tiistaiaamuna suuntasin itse kulkuni kohti Keski-Suomen mummolaa, ja kyllä taas valkeni, miten terveellistä on välillä olla ihan itsekseen ilman koiraa! Aamulla käytiin toki pitkä lenkki Kalkkikalliolla, mutta sitten perheen miesväki saikin selvitä keskenään melkein puolitoista vuorokautta. Huh! Noppa on alkanut taas pelätä Jaakkoa, mikä ei ole ollenkaan kiva homma. :/ Tai pelätä ja pelätä, ollaan kovasti mietitty, onko kyseessä pelko Jaakkoa kohtaan vai ahdistus siitä, että mä en ole kotona. Mutta yhtä kaikki, Noppa kuulemma järkyttyneen näköisenä korvat luimussa kyhjöttää sohvalla, jos Jaakko tekee kotona ylipäänsä mitään. Lenkille Noppa kumminkin lähtee ihan mielellään ja käyttäytyy siellä ihan normaalisti. Oon miettinyt, pitäisikö taas ostaa feromonipanta, koska ainakin viimeeksi se tuntui edes hiukan auttavan.

Pieni ystäväni Kalkkikalliolla
Keskiviikkoiltana tokoiltiin hiukan keskenämme, aiheena maassa pysyminen. Ongelmana on siis ollut se, että N nousee turhan herkästi takaisin perusasentoon, kun palaan sen rinnalle. Muutaman toistokerran ja koiran ympärillä kävelyn jälkeen homma alkoikin sujua jo paremmin. Treenailtiin myös hiukan seuraamisen yhteydessä etäpalkkaa, eli vapautin Nopan jossain vaiheessa seuraamista namipurkille. Nopeasti pieni mies sen hoksasikin.

Torstaina koitti ilon päivä, kun iltalenkin suunnaksi otettiin Haltiala, ja lenkkikaverina oli ihana ja rakas PP. Vaikka oli sateista ja märkää, ei se menoa haitannut. Päin vastoin, oli luksusta, kun missään ei kulkenut ketään muuta! Elämänsä ekan kerran veljekset ottivat myös yhteen, kun Noppa ilmeisesti ylikierroksilla käydessään alkoi puolustaa leluaan (tai sitten Paavo yllätti Nopan takaapäin tai tapahtui jotain muuta, ei me sitä ehditty näkemään). Muutaman sekunnin ärinöitten jälkeen matka jatkui kuin aiemminkin, eli toivottavasti tämä jäi ainutkertaiseksi kokemukseksi. :)




Lenkin jälkeen suunnattiin täydentämään pakastimia lihapötköillä, ja samaan syssyyn päätettiin punnita pojat. Vaaka näytti Nopan kohdalla 7,9 kg, mitä en kyllä ikinä usko. Koskaan se ei ole yli 7,2 kiloa painanut, enkä usko sen edelleenkään painavan. Pitänee tehdä tarkistuspunnitus jollain hiukan luotettavammalla vaa'alla ;)

Jakomäessä
Tänään oli varsin sporttipainotteinen päivä vesisateesta huolimatta. Alkuiltapäivästä päästiin vihdoin lenkille ystäväni ja hänen suomenlapinkoiransa Auran kanssa. Tätä kimppalenkkiä on jo viime syksystä asti suunniteltu, mutta nyt vasta onnistui. Aura lukeutuu ihan mun suosikkilappalaisiin, se on niin kovin samantyyppinen kuin Siiri-mummo. Lenkkeiltiin Jakomäen hiekkakuoppien huudeilla ja metsikössä. Hiukan koirat painiskelivat ja juoksivat, mutta suureksi osaksi keskityttiin ihan lenkkeilyyn koirien kulkiessa mukana. Kerran meinasi Noppis livistää melko lähellä kulkevalle tielle bongattuaan siellä ihmisen, mutta kipitti pikaisesti takaisin. Tosi mukavasti pysyy tyyppi nykyään lenkillä messissä (koputan puuta tässä vaiheessa...), palaa tasaisin väliajoin tarkastamaan tilanteen ja hakemaan namia, jota kyllä reilusti sateleekin.

Auran kanssa lenkkeiltyämme lähdettiin vielä Paloheinään lenkille Saran ja Hampun kanssa. Ei oikein ehkä osuttu parhaille lenkkihuudeille, kun jouduimme loppujen lopuksi kulkemaan samaa reittiä takaisin, mutta mukavaa oli (vaikka kaatosade alkoikin...)


Kommentit

  1. Teidät on haastettu :) http://thezoolandia.blogspot.fi/2014/05/haaste-paiva-kuvina-15.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BAT

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Alkuvuoden seikkailuja