Heipparallaa helmikuu!

Helsingissä kevät yrittää taas tehdä tuloaan. Joka paikassa on peilikirkasta jäätä ja taivaalta vihmoo vettä. Toivottavasti tämä talvi ei ihan vielä ole taputeltu, vaan mittari laskisi vielä pakkasen puolelle pitkäksi aikaa! Kurjan ulkoilukelin inspiroimana kaivelin tähän postaukseen kuvia tämän vuoden alkupäiviltä landelta: kun oli pakkasta yli 20 astetta ja luhdalla ja jäällä pääsi kulkemaan kastelematta jalkojaan.



Tällä viikolla ollaan keleistä huolimatta otettu ilo irti elämästä. Tammikuun loppupuolella Nopalla oli nimittäin viikon kestävä ripulitauti, joka aiheutti harmaita hiuksia ja väsymystä meille kaikille. Ei mitään ymmärrystä tällä(kään) kertaa, mikä homman aiheutti: samoja pöperöitä se on edelleen syönyt, eikä omaan silmään ole osunut mitään luvattomia ulkoherkuttelujakaan. Ehkäpä tassujen mukana sisään kantautuneessa lumessa (joka toki on syötävä) oli jotain? Nopan yleisvointi oli kuitenkin lähes ok, toki hiukan normaalia vaisumpi energiaköyhästä kaurapuuroruokailusta johtuen (?), joten monta päivää arvoin eläinlääkärille menon kanssa. Lopulta tauti talttui itsekseen, mutta jos jotain vastaavaa vielä tulee, niin on varmaan asialle vihdoin jotain tehtävä.

Mutta niin. Se ilo irti elämästä. On ollut niin huojentavaa, kun koira on terve, että ulkoilu ja puuhailu on maistuneet keleistä huolimatta. Tiistaina käytiin Paavon ja Sannin kanssa metsälenkkeilemässä. Keskiviikkona puolestaan saatiin lenkki- ja treenikavereiksi lähistöllä asuva työkaverini K ja Flinga-mudi. Flinkku ja Noppa ovat tokossa hyvin samalla tasolla, ja sekä mulla että K:lla on vahva aikomus lähteä virallisiin tokokokeisiin tämän vuoden (kevään) aikana. Molempien koirat vaan tarvitsee sitä häiriötreeniä, ja aikani asiaa pähkäiltyäni keksin ehdottaa kimppatreenejä. Hyvä minä!

Ensimmäinen kimppatreenikerta treenailtiin molemmat omia juttujamme, sillä molemmilla oli päässyt vierähtämään pidempi tovi edellisestä tokottelutuokiosta. Me tehtiin alkuun Nopan kanssa Sportti Shelttien blogista bongaamaani ja hiukan varioimaani "suolapatsastreeniä", joka lyhykäisyydessään toimii niin, että napataan koira messiin ja riehutetaan ja fiilistellään että "jee nyt tehään hommia, mitä hommia Noppa tehtäis" ja sitten jähmetytäänkin itse suolapatsaaksi. Fiilistely, riekkuminen ja koiran innostaminen jatkui heti, kun koira tuli perusasentoon. Muutaman haparoivan yrityksen jälkeen Noppa hiffasi, ja olipa meillä vaan hitsin hauskat riekkujaiset!


Alkuvirittelyn jälkeen pieniä pätkiä seuraamista lentävällä/kuolleella lelupalkalla sekä yksi paikkamakuu. Paikkiksella matkaa ehkä 10-15 metriä ja aikaa puolisen minuuttia. Hitsin taitavasti Noppa makoili ja tuijotti mua, vaikka K & F touhuili omiaan aika lähellä.

Varsin mainiot treenit siis, ja itselle jäi tosi hyvä mieli! Treenihommia päästiin jatkamaan lauantaina, kun suunnattiin parin taukoviikon (oma työlauantai + Nopan saikkulauantai) jälkeen taas Sporttikselle agilitypuuhien pariin.


Hauska juoksurata oli taas ohjelmassa, näistä tykkään ite kyllä ehdottomasti eniten! Toki kaikenlainen tekniikkatreeni ja yksittäisten esteiden treenaaminen on tarpeellista, mutta juoksupuuhat on silti niitä kaikkein kivoimpia :) Vähän aikaa sain pähkäillä 4. ja 5. hyppyjen välissä persjätön ajoituksen kanssa, mutta kun sain pään ja kropan toimimaan yhteistyössä, tehtiin ihan hurjan makea rata. 6. hypylle Noppa irtosi vähän turhankin hyvin (lähti nimittäin kiertämään estettä...), joten sitä piti saatella sinne hiukan pidemmälle, eikä voinut itse liikoja oikoa. Mutta hitsinpimpulat mikä agilitytykki mulla onkaan käsissäni!

Ratatreenin lisäksi tehtiin kerran puolikkaat kepit --> no problemos. Siitä sitten rohkeasti kaikki 12 keppiä peräkkäin ja ohjurit kiinni, ja Noppa teki kokonaiset kepit tuosta noin vaan, molemmin puolin ohjattuna. Ihan hiuksenhieno aivomyrsky sillä näytti olevan, kun puolikkaat kepit oli takana, eikä homma ollutkaan vielä paketissa, mutta hyvin se jatkoi loppuun asti. Tästä jatketaan sitten kasvattamalla vauhtia ja fiilistä!



Tänään sunnuntaina käytiin aamulenkkeilemässä vanhasta HAUn agiryhmästä tuttujen H:n ja Hera-villiksen kanssa. Onneksi oli ennaltasovitut lenkkitreffit, oli meinaan niin kurja keli aamulla, että kiusaus tyytyä minilenkkiin oli aikamoisen suuri. Hauska lenkki meillä kuitenkin oli, Nopalle tekee niin hyvää ihan vaan lenkkeillä vieraiden koirien kanssa. Alkuun sen pitää vähän kiljahdella, mutta nopeasti se tyyntyy ja tottuu kanssalenkkeilijään. Ja pääsivätpä onnelliset pikkupiskit vähän kirmailemaankin Fallkullan pelloilla. Myös huomenna kimppalenkkeily jatkuu (jee, jotain odotettavaa maanantaillekin! :)), kun saadaan Sara & Hamlet sekä hoitokoira-Pippo (cavaljeeri myöskin) lenkkikavereiksi. Pippo onkin pitkästä pitkästä aikaa Nopalle ihan vieras uroskoira, jännä nähdä miten homma lutviutuu!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

BAT

Se tunne, kun ei vaan nappaa