Hihnanpään ensimmäinen kesälomapätkä oli 9.-17.6., ja perinteiseen tapaan sitä lähdettiin viettämään Äkäslompoloon. (Tsekkaa parin viime vuoden reissurapsat
täältä ja
täältä!) Reissussa oltiin tällä kertaa kokonainen viikko, ja kuvia tuli räpsittyä sen verran paljon, että taidanpa jakaa reissukuulumiset muutamaan eri postaukseen, niin ei tule ähkyä kenellekään :)
Reissukombinaatio oli vanha tuttu (minä ja äitini, Noppa ja Ainu) + Nuttu. Matkaan lähdettiin perjantai-iltana Helsingistä, kun edessä oli ensimmäinen ja ehkä jännittävin etappi: yksin kahden koiran ja tavaroiden kanssa junalla Lappeenrantaan ja sieltä mökille. Osan tavaroista olin onneksi saanut vietyä perille jo aikaisemmin, mutta silti vähän hirvitti! Sekä VR:lle että koirille täytyy nyt kuitenkin antaa kymmenen pistettä ja papukaijamerkki: kahden koiran kanssa oli superiisiä matkustaa ison koiran paikalla, jossa koirat saivat loikoilla ikkunapaikan laverilla. Noppahan toki matkaa kuin vanha tekijä, mutta myös taskuraketti-Nuttu yllätti ja osasi hienosti rauhoittua pötköttämään, eikä matkakumppaneiden haukkuihin juuri tarvinnut reagoida!
 |
| Matkakaiffarit <3 |
Mökille saavuttiin hiukan ennen puoltayötä, ja kello soitti lauantaiaamuna klo 4.45. Auto starttasi hiukan aamuviiden jälkeen lastina unisia koiria, valtava tavaramäärä ja intoa puhkuvia kaksijalkaisia. (Note to self: Honda CRV ei vedä kyytiinsä tätä kombinaatiota isompaa määrää ihmisiä/koiria/tavaroita :D)
Lauantai oli siis matkapäivä. Matkaa tehtiin pikapysähdysten taktiikalla: aamupalabuffa Palokan ABC:llä maistui rasvaisine pekonisiivuineen jo puoli kahdeksalta, ja Tupoksen ABC:llä haettiin ranskalaiset mukaan autoon. Koirat jaloittelivat myös molemmissa pysähdyspaikoissa. Nuttu-raukalla taisi olla pientä matkastressiä, sillä sen maha meni ihan sekaisin. Onneksi ei niin pahasti, että olisi erityisesti sen takia pitänyt pysähdellä.
Perillä Äkäslompolossa oltiin puoli viiden kieppeillä. Haettiin avaimet mökkiin ja pakastepizzat kaupasta, purettiin tavarat ja ahmittiin pizzat, ja sitten oltiinkin kaikki jo ihan valmiita jaloittelemaan pitkän ajomatkan jälkeen. Suunnaksi otettiin rakkaaksi kohteeksi muodostunut Kellostapulinkuru, jossa käppäiltiin muutama kilometri ja ihasteltiin maisemia.
 |
| Eräät löysivät ilokseen myös lunta, ja armottoman rälläyksen jälkeen istahtivat katselemaan maisemia. |
Sunnuntaiaamu alkoi melko varhain, kun koiria (=Nuttua) ei uudessa paikassa oikein meinannut nukuttaa. Mikäs siinä oli aamuseiskan jälkeen kävellä pitkin hiljaista kylänraittia ja ihmetellä kyläporoja. Nutusta porot olivat ihan sairaan jännittäviä, ja niille piti huutaa ihan urakalla!
 |
| Pakollinen turistikuva Jounin Kaupalla :D |
Aamulenkin jälkeen koirat jäivät nukkumaan ja me suuntasimme kahden tunnin issikkamaastoon. Heppailun jälkeen lähdettiin kokeilemaan, josko pääsisimme Kellostapulin huipulle saakka. Sinne ei mene mitään virallista reittiä, mutta edellisiltana huomasimme, että rakkakiven lomassa näkyi epävirallisen oloinen polku. Ihan perille asti ei päästy, sillä alkoi sataa, ja rakka muuttui melkoisen liukkaaksi. Vaan eipä ollut turha reissu ollenkaan: tehtiin melko erikoinen luontobongaus, kun nähtiin hirvi jolkottelemassa Kellostapulin huipulla (myös koirat näkivät, supersiistiä!)
 |
| Kellostapulin rinteillä; taustalla näkyy Ylläs |
 |
| Behind the scenes... |
Loppuilta kuluikin sadetta pidellessä sisätiloissa, mikä ei ollut ollenkaan huono juttu, sillä selvästi edellispäivän matkanteko vielä väsytti haukkusia. Nutunkin vatsa oli jo ihan ok, niin ei senkään puolesta tarvinnut ulkona ravata.
Aiemmilla reissuilla on pitäydytty Äkäslompolon tuntumassa, sieltä kun lähtee niin paljon ihania patikointireittejä. Tällä reissulla tehtiin kuitenkin kaksi (oikeastaan kolme) uutta aluevaltausta, ja maanantaina oli vuorossa niistä ensimmäinen. Oltiin jo kauan ihasteltu kauempana siintävää järisyttävän pitkää Aakenus-tunturia, ja nyt päätettiin suunnata tutkimaan siellä kulkevia reittejä. Eväät matkaan kaupasta, ja autolla Totovaaran parkkipaikalle. Sää oli epävakaisen oloinen, mutta sade- ja goretexkamppeet olivat matkassa.
Aikomuksena oli kävellä Totovaaran parkkikselta Aakenuksen huipulle merkittyä reittiä ja tulla samaa tietä takaisin. Ensimmäiselle huipulle, Vasalaelle, kulku olikin helppoa; loivaa ja vähän jyrkempää nousua pääosin polulla, välillä rakkakivikossa. Vasalaella pidettiin evästauko, kun löydettiin sopivan suojaisa kohta, sillä tuuli oli aivan järkyttävän kova. Siitä oli tarkoitus seurata Aakenuksen huipulle vievää reittiä, mutta huonojen reittimerkintöjen ja vääränlaisen kartan takia ei koskaan löydetty sitä korkeinta huippua, vaan päädyttiin haahuilemaan muuten vain siellä korkeuksissa ja palaamaan lopulta samaa reittiä takaisin. Ei huono reitti tämäkään, mutta vähän jäi kuumottelemaan vielä korkeammalle huipulle nouseminen!
 |
| Nuttu maastoutui rakkakiveen vähän turhankin hyvin. Ensi reissulle pakataankin pinkki huomioliivi mukaan! |
 |
| Ystävykset <3 |
Aakenuksen reissun jälkeen vuorossa oli ruokaa ja päikkäreitä, ja iltalenkille suunnattiin vielä lähes mökin pihasta lähtevälle latupohjalle. Ihana, ihana suomaisema melkein vieressä! <3
Jatketaan seuraavissa postauksissa! :)
Kommentit
Lähetä kommentti