Kesälomalla pohjoisessa part 3

(Edelliset postaukset täällä ja täällä).

Särkitunturin ja Taivaskeron retkipäivän jälkeen herättiin uuteen aamuun kaikki melko väsyneinä. Noppa oli ilmeisesti imuroinut tunturista kitusiinsa jotakin, joka pisti mahan sekaisin, ja yölläkin piti ulkoilla. Aamulenkin aikana edellisiltana superjäykät N&N onneksi vetristyivät, mutta Nuttu aristi selvästi polkuanturoitaan edelleen kovalla alustalla. Olikin siis hyvä viettää lepopäivä!

Aamulenkin jälkeen koirat saivat jäädä huilaamaan, ja me kaksijalkaiset suuntasimme Särestöniemi-museoon, jossa vierähtikin useampi tunti. Mökille palatessa saatiin odotetusti siivota Nopan ripulit, mutta siitä vatsa onneksi lähtikin rauhoittumaan.

Päiovänokosten jälkeen lähdettiin "kevyelle iltalenkille", jolle loppupeleissä kertyikin pituutta kokonaista 14 kilometriä... :D Koirat olivat selkeästi jo palautuneet edellispäivän retkistä, kaikilla tassu nousi reippaasti ja mieli oli virkeä, ja Nopankaan vatsa ei enää vaivannut. Niinpä päätettiin alkuperäisen suunnitelman (joka oli kävellä pitkoksia pitkin kylälle ja takaisin) kiertääkin vielä Kesänkijärvi. Ja voi, miten kiva reissu se olikaan! Yöttömän yön aurinko paistoi ja maisemat vaihtuivat koko ajan toinen toistaan parempiin.


Hienot doget! Rautaiset "pitkospuutkaan" eivät aiheuttaneet mitään haasteita!


Assarit aina paikalla!


Kevyt iltaulkoilu!

Torstaiaamuna koirat saivat jatkaa aamu-uniaan, kun suuntasimme taas issikkamaastoon. Iltapäivällä kaikilla oli taas jaksaminen sillä tolalla, että lähdimme kiertämään yhden suosikkireiteistä: Ylläksen rinnettä nousevan ja Keskisenlaen kiertävän Kiirunankiepin. 


Tässä vaiheessa reissua Noppakin osasi jo huilata tauolla! (Aakenuksen reissulla se juoksi kiveen tms, jonka seurauksena alahuulesta lähti nahka :()

Sitten koitti perjantai, reissun viimeinen kokonainen päivä. Ja päivä, kun Nuttu ei enää jaksanut. Se teki aamulenkillä n. 15 totaalistoppia ja kulki muutenkin niin kaukana takana kuin hihna antoi myöten. Vaan eipä ihme, eihän se koskaan ennen ole tuollaisia kilometrimääriä viikossa kulkenutkaan. Niinpä se sai jäädä mökkiin huilaamaan, kun lähdimme Nopan ja Ainun kanssa kiertämään Kukas-tunturin.



Nopalla ei askel painanut, Ainusta puhumattakaan :) Mökkiin palatessamme Nuttu löytyi yöpöydältä (...) ja toinen pöydällä olleista puisista korvakoruista oli hukassa, toinen tehokkaasti paloiteltuna. Shit! Ei muuta kuin kauppaan hakemaan tankoparsaa! Onni onnettomuudessa, kadonnut korvis löytyikin sitten mystisesti jalkalampun alta, niin jäi parsat tuliaisiksi kotiin.

Loput perjantaista kuluikin sitten huimaa tuulta ja sadetta kuunnellessa ja torkkuessa. 


Lauantai valkeni helteisenä ja aurinkoisena, kuinkas muutenkaan, kun oli lähtöpäivä kyseessä. Päästiin starttaamaan hiukan ennen seitsemää, ja Solkein mökille posotettiin jälleen kahden pysähdyksen taktiikalla. Pyhäjärvellä Vaskikellossa koirat pääsivät jaloittelemaan (vinkki koirallisille matkantekijöille: Vaskikello on tosi kiva paikka lenkittää koirat! Takaparkkipaikalta lähtee metsäpolkuja, niin ei tarvitse autotienlaitaa tallata :)), mutta vessatauolle Vaajakoskella pysähtyessämme kukaan ei edes hinkunut ulos. 

Mökillä oltiin puoli kuuden maissa. Koirat saivat peuhata pihalla ja itse pääsin saunomaan ja syömään ennen kuin lähdettiin vielä viimeiselle etapille: automatkalle koti-Helsinkiin. Kotipihassa oltiin lopulta puoli kahdentoista maissa ja voi, miten ihanaa olikaan taas saada koko lauma kasaan! <3 Nuttu tutkaili lelujaan ihan ihastuneena, mutta aika pian maistui molemmille uni. (Itsehän heräsin seuraavana aamuna klo 6.30 ja suuntasin talkoilemaan agilityn SM-kisoihin :D)

Noppa ja Nuttu (toki myös Ainu!) olivat mitä kivoimmat reissukaverit. Pitkät automatkat menivät kivuttomasti, molemmat olivat mökissä kuin kotonaan ja kulkivat retkillä iloisina messissä. Patikkakilometrejä kertyi kuudessa päivässä lähes 80, niin ei mikään ihme, että väsy painoi jo loppua kohti ja fiiliksensä herkemmin näyttävä Nuttu teki stopin. Ehkä vähän ahnehdittiin, ehkä ei; toisaalta myös levättiin rutkasti. 

Kokonaisuutena kuitenkin: ihana, ihana, ihana reissu. Ehdottomasti koirat messissä jatkossakin: en tiedä parempaa kuin sen, kun väsyneenä käy nukkumaan, ja toinen koira käpertyy kainaloon ja toinen polvitaipeeseen, ja samasta paikasta herätään aamulla uusiin seikkailuihin. Joka kerta nämä vaan tuntuvat paremmilta, ihanammilta, oikeammilta ja tärkeämmiltä reissuilta. Seuraavaa odotellessa, toivottavasti se tapahtuisi vielä tämän vuoden puolella!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BAT

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Alkuvuoden seikkailuja