Kaksin aina kaunihimpi


Torstai-illasta sunnuntai-iltaan meillä oli hoidossa cavapoika Hamlet Noppiksen kaverina. Nyt kun Noppakin alkaa olla jo iso poika, niin Hamletia ei ihan kamalasti kiinnosta leikkiä sen kanssa, mutta tosi hyvin pojat kyllä juttuun tulevat vieläkin. Kerran tuli vähän totisempi ärinäkohtaus, jolloin touhuun piti puuttua, mutta siihen se jäikin. Rinnakkaiselo sujui siis varsin rauhaisasti, kun Noppakin tajusi, ettei Hamletista saakaan 24/7-leikkikaveria.

Ollaan viime päivinä taas koirapuistoiltu pitkästä aikaa. Hyvin Noppa tulee edelleen kaikkien kanssa juttuun. Lauantai-iltana rohisevaa ranskispoikaa piti hetki ihmetellä, mutta loppujen lopuksi siitä tuli Nopalle niin rakas ja hyvä leikkikaveri, että uusintatreffitkin on jo sovittu. Tänään puiston pienten puolella oli meidän hurtat mukaanlukien kymmenen koiraa, ja hienosti Noppa luovi sellaisessakin porukassa. Se ihan rakastui 15-viikkoiseen ranskispentuun (mistä näitä ranskiksia nyt oikein tulee? :D), huulet väpättivät ja koko koira oli ihan maanisen kiinnostunut pikkupentua nuuskiessa ja nuollessa.

Mutta kyllä tuli Jaakon kanssa todettua, että kaksi koiraa menee ihan siinä missä yksikin. Siis silloin, kun molemmat ovat "aikuisia" eikä perustottelevaisuuden kanssa ole ongelmia. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BAT

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Alkuvuoden seikkailuja