Missä se lumi viipyy?

Viikko alkoi pikkupakkasella! <3

Viime päivät ollaan seilattu ylös ja alas lämpötilojen suhteen. Juuri, kun ilahtuu kuuraisesta pakkasaamusta, saa jo seuraavana aamuna herätä vesisateeseen ja viiteen plusasteeseen. Eikä sääennuste ainakaan vielä lupaa parannusta tilanteeseen tulevaksi...

Tiistaina käytiin Hampun ja Taika-villiksen kanssa senaatintorilla lemmikkien joulusiunauksessa. Sitä ennen leikittiin Taikan ja Nopan kanssa ihan kunnolla kaupunkilaisia ja matkustettiin metrolla Kamppiin kahvilaan ja Mustiin&Mirriin. Oli hiukan väsynyt pikkukoira illalla, aika rankkaa vissiin tuo kaupunkikoiran elämä!


Eilen raahauduttiin hallille tokon omatoimitreeneihin. Kummasti porukkaa tippuu kerta kerran jälkeen pois :D Tällä kerralla meitä oli Nopan ja mun lisäksi vain sakemanniherra ja kolme vipukkaa, joista jälkimmäiset keskittyivät näyttelytreeneihin, joten meille tokoilijoille jäi aika lailla vapaat kädet ja tilat treenailla. Mitäkö tehtiin -enpä kunnolla muistakaan. Ei mitään maata mullistavaa. Hiukkasen paikkamakuuta takapalkalla. Testasin, miten Noppis palkkautuu kuolleesta lelusta --> ei mitenkään. Takapalkkana siis namit, tai ainakin lelun pitää lentää. Aloiteltiin liikkeestä seisomista, käskyksi stop. Peruutin Nopan edellä, laitoin namikäden sen nenän eteen, annoin käskyn ja palkkasin. Oltiin justiinsa lähdössä, kun Noppa sai sakemannipojan niskaansa. Tai "niskaansa", itse olin armollisesti koirien välissä. Iholle se ei päässyt, ja omistaja pahoitteli kamalasti tapahtunutta. Koira ei kuulemma koskaan ole pienemmille uroksille ärhennellyt. Ilokseni huomasin, ettei Nopalle ainakaan toistaiseksi jäänyt traumoja. Pari kertaa se jälkeenpäin pöhähti ja ryntäsi sitten vesikupille latkimaan sen tyhjäksi.

Kai teidänkin koirat on treeneissä näin ryhdikkäitä?

Tänään päästiin pitkästä aikaa ihanan Jennin oppiin, kun korvattiin jatkokurssilta Jennin reissun takia väliin jäänyt kerta. Saatiin ihan yksityisopetusta, kun muita koirakkoja ei paikalle päässyt. Uutena aiheena oli tunnari, ja lisäksi oli yllin kyllin aikaa käydä läpi kaikkia muita mietityttäviä juttuja. Tunnarin alkeisopetus aloiteltiin niin, että sain oman kapulan, jota hajustelin namitaskussa ja kädessä pyöritellen. Aluksi on kuulemma hyvä, että kapulassa on sekä ohjaajan että namin haju, koska silloin se muuttuu ihan übermahtavaksi verrattuna niihin kapuloihin, joissa ei mitään hajua ole. Jenni kiikutti hajustetun kapulan pihtien välissä n. 10 metrin päähän ja vähän samalla hetsasi Noppaa, jota minäkin tein. Luvan saatuaan (käskynä etsi) Noppis Pomppiainen singahti kapulalle --> ylenpalttiset palkkaukset. Seuraavaksi Jenni esitti asettavansa kapulan moneen eri kohtaan, jotta Nopalle ei ihan suoraan selviäisi, missä kapula tarkalleen sijaitsee. Ja nopsastihan se sieltä löytyi. Tämän jälkeen kapula piilotettiin kuivien lehtien keskelle, mistä etsiessään Nopan piti jo ihan tosissaan käyttää nenäänsä. Aiemmin se oli pää pystyssä rientänyt näkyvän kapulan luo, mutta nyt se nuuhkutti nenä maassa, kunnes aika nopeasti löysikin kapulan. Tätä siis jatketaan kotonakin. Aika nopeasti saa Jennin mukaan lisätä mukaan vaikka minkämoisen läjän hajustamattomia kapuloita, kunhan etsittävä kapula on ihan superihanan hajuinen sitten. Helpottaa voi esim. laittamalla oikean kapulan eteen välillä nameja. Tai nameja kapularivistön eteen, jolloin täysillä kapuloita kohti kiihdyttävän koiran on rauhoituttava, hidastettava ja pistettävä se nenä maahan. Noutohan ei tässä liikkeessä ole se ykkösaspekti, vaan nimenomaan nenänkäyttö. Liiallista noutomoodia sekä koirassa että ohjaajassa on siis varottava. Liike on hyvä justiinsa nuorille koirille tai toipilaskoirille, koska se ei fyysisesti väsytä, mutta pääkoppa väsyy sitäkin enemmän. Treenailla voi myös muilla kuin kapuloilla: kävyillä, kepeillä ym. ym. Noppahan aika tunnollisesti etsiikin sitä oikean hajuista käpyä, kun niitä sille koirapuistossa viskelee.


Muita meitä mietityttäviä juttuja ovat seuraaminen ja luoksarin käskysana, joita molempia puitiin Jennin kanssa. Seuraamisessahan meillä on palkkaamisongelma, josta vähän aikaa sitten kirjoittelinkin. Sain kumminkin nätin palautuksen takaisin maan pinnalle: Noppa on 9 kk ikäinen, siis nuori kuin mikä; seuraaminen on vaikea liike --> Nopan EI tosiaankaan tarvitse osata sitä vielä. Uskoin kiltisti :D Pohjatyö ennen kaikkea, ja seuraamisessa nimenomaan liikkeellelähdön merkitystä ei voi liikaa korostaa. Jos koira on hetipaikallanyt messissä liikkeen alkaessa, menee hyvin. Koiralle on tehtävä selväksi, miten loistavaa siinä vasemman polven vieressä on, että siinä on ihan maailman paras paikka. Treenattiin niin, että pyysin Nopan perusasentoon, annoin seuraa-käskyn ja pelkästä katsekontaktista palkkasin -ei siis otettu yhtäkään askelta. Palkan sijainniksi määräytyi vasen tasku. Lelu menee taskuun niin, että Noppa näkee sen, mutta ei kuitenkaan saa otettua sitä itse pois. Pikkuhiljaa voidaan ruveta tekemään painonsiirtoja (heh, maailman naurettavimman näköistä huojumista eteenpäin: itsehän meinasin tänään lentää nenälleni, kun fiksuna tyttönä tehtiin tätä alamäkeen :D), puolikasta askelta, yhtä askelta jne. Eli alkuun mennään hyvin hitaasti. Yrittäisinpä nyt itsekin muistaa tämän.

Perusasentoa voisi myös enemmän naksutella ja kasvattaa siinä asennon kestoa. Nyt Noppa on vähän turhan herkästi ruvennut tekemään sitä, että naksauksen kuullessaan se hypähtää sivummalle odottamaan palkkaa. Tämä siis seurauksena siitä, että oon näemmä usein palkannut taaksepäin/sivulle ja nopeasti perusasentoon tulon jälkeen --> Noppis on oppinut vähän ennakoimaan.


Luoksarin käskysana on mietityttänyt. Noppa tulee sivu-käskyllä perusasentoon vaikka minkämoisesta matkasta; toisaalta taas tule toimii luontevana arkikäskynä. Toisaalta taas sivu ei toimi luoksarissa enää ylemmissä luokissa, kun luoksariin kuuluu pysäytyksiä sun muita. Kysyinkin, että meneekö koira sekaisin, jos ensin alokkaassa käyttää sivua ja sitten avoimesta eteenpäin sekä sivua että tulea. Ei kuulemma mene. Joten näillä mennään! Sivulletulon nopeutta pitkästä matkasta treenattava!

Lopuksi vielä pari uutta varustehankintaa. Kyllästyin pistolukkopantaan, koska aina väliin meinasi jäädä karvoja. Joten vanha panta treenikäyttöön ja uusi panta tilalle, ja luonnollisesti uusi hieno, pantaan sopiva valo (kun ei tuo pimeys näytä mihinkään vähenevän...):

(kuvat täältä ja täältä)

Kommentit

  1. Hih, Jedillä on kanssa Ratian panta, on ollut kestävä! ;) Tokossa kyllä kannattaa olla eri luoksetulokäskyt ihan luoksetuloon ja luoksariin pysäytyksellä, niin koira tietää pitääkö valmistautua pyähdykseen vaiko tulla ihan täysiä koko matka :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BAT

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Alkuvuoden seikkailuja