Ihana Nobi!

Kuva: Sara
Pikapäivitys tämäniltaisesta rähjäkurssista, kun Noppa pääsi ekaa kertaa mukaan. En malta odottaa päivittämistä aamuun, kun on niin hyvä fiilis :) Meillä on kuulemma hieno koira, taitava ja oppivainen, ei ollenkaan kamala tapaus.

Aluksi käveltiin kouluttajan kanssa pieni lenkki, kouluttaja tuli koko ajan lähemmäs ja palkkasin Noppaa. Lopulta kouluttaja viskeli Nopalle maahan nameja etsittäväksi ja ihan vihonviimein Noppa söi nameja hänen kädestään, ja meni koko ajan vaan kerjäämään lisää. Siirryttiin sisälle jutskailemaan ja palkkasin Noppaa kaikesta mahdollisesta.

Kotiläksynä ruvetaan nyt pieneen ehdollistamisurakkaan ja asioiden ketjutukseen. Ovikello on kiva juttu, koska siitä seuraa jatkossa aina nameja. Nopalle opetetaan jokin oma paikka, johon se käskystä menee ja on siellä. Lopulta päästään toivottavasti siihen, että ovikellon soidessa Noppa juoksee salamana omaan paikkaansa olemaan.

Omaa järkeilyä: ovikellon soiminen nostattaa Nopan kierrokset kattoon heti, joten se on ihan ylikierroksilla silloin, kun ovesta astuu sisään joku ihminen. Tämä ei tietenkään ole hyvä lähtökohta vieraan ihmisen ja Nopan ensikohtaamiseen. (Ensikohtaamisen olisikin hyvä tapahtua ulkosalla, samalla tavalla kuin Nopan ja kouluttajan kohtaaminen. Heistä tuli oikein hyvät kamut, tai ainakin kouluttajasta tuli Nopalle oivallinen namiautomaatti.) Ovikellon aikaansaamien kierrosten kanavoimiseen olisi siis hyvä löytää jokin muu keino = tehtävän suorittaminen, omalle paikalle meneminen ja siellä pysyminen. (Toisaaltahan olisi ihanteellista, ettei niitä kierroksia edes syntyisi...)

Myös rapusta kuuluvista äänistä, joille nyt on pitänyt pöhistä, alkaa sadella herkkuja. Ruvetaan myös pitämään kotona radiota päällä, jotta rappukäytävän äänet vähän vaimenisivat.

Saatiin myös vinkkejä siihen, miten totuttaa Noppaa skeitteihin, pyöriin, autoihin jne ja miten tehdä niistä oikein kivoja ja ystävällisiä juttuja. Tuntuu kuitenkin siltä, että nämä asiat me varmasti handlataan itseksemmekin. Ihmiskohtaamiset on se juttu, johon me halutaan ja tarvitaan kurssin aikana apua.

Nyt olen tosi hyvillä mielin. Päätin toteuttaa kouluttajan muistutusta siitä, että itseäkin on välillä palkittava, varsinkin kun onnistuttiin niin hyvin tänään. Huomenna siis luvassa pitkät aamu-unet ja vapaapäivä kivoine puuhineen :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

BAT

Sillisalaatti