Mitäpä meille

Arki rullailee menemään. Mulla on itselläni alkanut jo työt, ja vähän yllättäen myös iso määrä kouluhommia kasautui tähän loppukeväälle. Päivät menevät siis tasapainotellessa töiden, opiskelun ja Noppamiehen välillä. Onneksi on Noppa, niin voi hyvällä omallatunnolla hylätä älyttömät esseeyritelmänsä ja lähteä parin tunnin aurinkolenkille ;)

Herra raggari harjoitteli omistajansa nimen kirjoittamista. ;) Ei ihan onnistunut!
Meillä on ihan mukavaa arkea nykyisin. Vähemmän stressaavaa. Olen nimittäin löytänyt Saanan suosiollisella avustuksella nakit. Ihanat ihanat nakit, jotka helpottavat meidän lenkkeilyä ihan sataprosenttisesti. Kyllähän kaikki namit Nopalle kelpaavat, mutta vasta nakki on voittanut vastaantulevat koirat houkuttelevuudellaan. Musta on nykyään niin ihanaa lenkkeillä, kun ei tarvitse pahoittaa mieltään ja tulla kotiin huonotuulisena, vaan ohitukset onnistuu rähjäämättä! Aluksi nakki oli pelastusrengas, jota vain tungettiin Nopan suuhun ohitustilanteissa. Nyt Noppa osaa jo itse hakea katsekontaktia bongatessaan toisen koiran, ja ohitukset saattaa parhaimmillaan sujua niin, että vain vilautan nakkia ja kehunkehunkehun ihan valtavasti. Ja kyllähän mä tiedän, ettei tällainen nakkirumba voi ikuisuuksia kestää, mutta juuri nyt se sallittakoon, koska se tekee meidän elämästä niin kivaa.

Ensi viikolla meillä alkaa rähjäkurssin käytännönharjoitukset, joita odotan todella kovasti, mutta myös jännittää. Olen kuitenkin varma, että saadaan sieltä apuja. Enemmän toivon ohjeita ja toimintamalleja ihmiskohtaamisiin ja erityisesti siihen, jos meille tulee vieraita. Nyt tuntuu nimittäin siltä, että nämä koiraohitukset me hanskataan omin pikku kätösin.Toivon jeesiä myös mun ja Nopan välisen suhteen parantamiseen. Noppa ei selvästikään koe, että olisin sille hyvä ja turvallinen huoltaja, vaan päinvastoin sellainen tyyppi, josta Nopan pitää koko ajan kantaa huolta.

Velimiehet <3
Rähjäkurssia on takana vasta kaksi luentokertaa, mutta jo nyt huomaan muutoksia omassa käyttäytymisessäni (enkä oikeastaan ole varma, kumpi meistä, minä vai Noppa, tuota kurssia enemmän tarvitseekaan...). Olen mahdollisimman paljon pyrkinyt lenkkeillessä siihen, ettei hihna kiristy, enkä vahingossakaan ohjaile sillä koiraa. Olen entistä enemmän vahvistanut haluamiani käyttäytymismalleja. Olen käyttänyt rauhoittavia signaaleita jopa silloin, kun juoksulenkillä vastaan tuli kaksi staffia, jotka selvästi olisivat halunneet teilata minut. Käänsin hartialinjaa ja katsetta niistä poispäin ja haukottelin makeasti. Ihan automaattisesti :D

Aamulenkkikamut
Pari kertaa olen viimeisten viikkojen aikana käynyt hakemassa Hamletin meidän kanssa aamulenkkeilemään korvauksena siitä, että olen saanut jättää Nopan Hampun luokse hoitoon ja lainailla aika surutta Hampun ihmisten autoa. On ollut kivan virkistävää ja tavallisesta poikkeavaa! Nopalla ja Hampulla menee nykyään paremmin. Hamlet on jopa innostunut leikkimään Nopan kanssa, eikä Noppa enää niin äkäisesti hingu Hampun päälle sitä läksyttämään. Itse pitää vain muistaa joitakin pelisääntöjä, kuten että ei kahta koiraa ahtaaseen eteiseen yhtä aikaa häsläämään uloslähdön kanssa. Suloisinta ikinä oli se hetki, kun jätin kuraisen Nopan odottamaan eteiseen, kannoin Hampun takapihalleen ja hain Nopan sen jälkeen. Hamlet odotti ulkona Noppaa leikkiinkutsuasennossa. Kyllä ne ehkä sittenkin tykkää toisistaan <3

Ihana näky!
Ruoalla virikkeistäminen on viime aikoina pyörinyt tosi kovasti mulla päässä. Noppahan saa nykyään lihat aina suoraan kupista, koska en ole oikein keksinyt muutakaan tapaa. Nappulat sen sijaan syödään useimmiten lattialta/pallosta/pelatessa/palkkana kädestä. Tällä hetkellä harkitsen vahvasti virikealustan ostamista ruokailutilanteita varten. Ja kongihan meiltä löytyy, mutta en ole itse vielä oikein opetellut käyttämään sitä. (Hahah, niinkuin se muka olisi jotenkin haastavaa :D)

Millaisia virikkeistämisideoita lukijoilla on?

Jokosaaottaa???
Yhtenä iltana tekemisen puutteessa Noppakin pääsi sitten osallistumaan tuohon somessa kiertäneeseen piirrä koiran ääriviivat nameilla -haasteeseen. Joku toinen kerta me kyllä vielä petrataan tuota yritystä, on meinaan vähän tasapaksun pötkön muotoinen koira mulla noiden ääriviivojen perusteella...

Tällä viikolla ollaan pariin otteeseen tokoiltu itseksemme lenkkien yhteydessä, joten hiukkasen niistäkin nyt sepustusta (koska en ole pitänyt treenipäiväkirjaa aikoihin!):

Tiistai 17.3.
Oltiin junaradan vieressä nurtsilla. Häiriönä viereisessä leikkipuistossa olevat lapset sekä nurtsin vierestä menevä kävelytie. Palkkana ihana nahkarukkanen ja nakkeja. Perusasennon kompassitreeniä: hyvin haki paikkaa, mutta herkästi ajautui liian eteen istumaan. Innokas piski. Pari lyhyttä suoraa seuraamista: palkkasin heti, kun ei edistänyt. Katsekontakti oli niin hieno! Kaksi paikkista: laitoin nakin katsetargetiksi maahan parinkymmenen sentin päähän Nopasta, pidin itse välimatkan lyhyenä. Ei kuikuillut ympärilleen. Paikkisten kesto 5 ja 15 sekuntia.

Torstai 19.3.
Nurtsilla Siltamäessä. Häiriönä vieressä menevä kävelytie. Perusasennon kompassitreeniä: edisti ihan.koko.ajan. Lopulta sain palkattua onnistumisesta. Seuraamista: haahuili ihan missä sun sattuu. Otin pari juoksupyrähdystä vaihteleviin suuntiin, niin sain Nopan messiin, ja pääsin kuin pääsinkin palkkaamaan hienosta seuraamispätkästä. Paikkis: nakki taas maassa. Ohi sattui juuri tuolla hetkellä kävelemään kaksi koiraa, joita Noppa kyllä tuijotti todella intensiivisesti. Lopetti kuitenkin käskystä!! Mutta nousi sitten ylös... Liian iso häiriö siis. Loppuun vielä häiriötön ja onnistunut paikkis. Sitten uskalsin päästää Nopan irti ja tehtiin kaksi luoksaria. Tulee hyvällä vauhdilla, mutta jää perusasennossa poikittain kyttäämään palkkaa. Lentävän palkan suuntaa siis pohdittava ja vaihdeltava! 

Onnellinen tokomies ja maailman paras lelupalkka!

Kommentit

  1. Jee, olipa kiva lukea että ootte saaneet noin paljon irti rähjäkurssin luennoilta ja olette edenneet jo mahtavasti. Itellä oli ihan sama fiilis niiden jälkeen, että on tehnyt suunnilleen ihan kaiken tähän asti väärin :D

    Mulla on Kiralle virikeleluna sellainen iso (50L?) muovilaatikko, joka on ihan täpötäynnä kaikenmoista pahviroskaa. Sinne sitten heittelen ruuat joukkoon ja tyttökoira saa kaivella niitä sieltä pois. Siellä se sitten ahertaa pää laatikon uumenissa ja nuuskuttelee ja tonkii missä namit on. Toimii! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja olen kuullut, että joku olisi vanhasta puhelinluettelosta tehnyt virikelelun. Sivujen väliin namia (en muista oliko sivuja taitettu vielä jotenkin kaksinkerroin tms.) ja sitten koira saa luetteloa selailemalla kaiveltua ne pihalle.

      Poista
    2. Iso kiitos vinkeistä Marjukka! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

BAT

Sillisalaatti