Miten eläin oppii?


Tänään oli Heiluvassa Hännässä vuorossa luento eläinten oppimisesta. Aloitettiin katsomalla ylläoleva video ja toteamalla, ettei kukaan meistä enää hauku koiraansa tyhmäksi. Jos kultakala, jolla tutkitusti on vähemmän aivosoluja kuin koiralla, oppii tuollaisia temppuja mutta oma koira tuntuu tyhmääkin tyhmemmältä, lienee syytä katsoa peiliin ;)

Kaksi ja puoli tuntia hurahti menemään aivan huomaamatta. Tässä taas mieleen jääneitä juttuja:
  • Ei puhuta enää vanhakantaisesti "johtajuudesta". Koiran ja ihmisen välinen suhde on enemmänkin ystävyyssuhde, josta molemmat hyötyvät.
  • Koira on kuin pieni sudenpentu: se kaipaa huoltajaa ja resurssien "vartijaa". Toisaalta koira on kuin lapsi kognitiivisilta taidoiltaan. Koiralla ja lapsella yhteistä on myös taipumus vahvoihin tunnereaktioihin.
  • Kieltäminen ei opeta koiralle toisenlaista käytöstä tai tunnetilaa. (Tästä tuli mieleeni se, kuinka hyödytöntä oikeastaan on ärähtää Nopalle sen pöhistessä rappukäytävän äänille ja kulkiessa komentamisen jälkeen luimistellen ympäriinsä...)
  • Hyvä koiran "huoltaja" luo koiralleen sellaiset olosuhteet, joissa se pystyy pärjäämään. Jos koira tarvitsee pärjäämisessä apua, on huoltajan oltava sellainen, johon koira pystyy turvautumaan. Huoltaja on koiralle esimerkkinä siitä, miten missäkin tilanteessa kuuluu toimia.
  • Kivat asiat tapahtuvat aina huoltajan kautta.
  • Joskus (useinkin) voi olla syytä katsoa sinne peiliin ja muokata koiran käytöksen sijaan omaa toimintaa: "Sitä saat, mitä vahvistat - et sitä, mitä haluat." (Bob Bailey)
  • Baileyn ajatus koulutustilanteesta: "Think, Plan, Do." Ei siis suoraan suunnittelematta hommiin.

Muutama asia kirjautui luennon aikana myös omalle to do -listalle:
  • Hihnalenkillä koiran vetäessä kiristä hihnaa hitaasti, ja vastaavasti koiran lopettaessa vetäminen höllää hihnaa hitaasti. Tämä erityisen tärkeää silloin, jos koira jäkittää tuijottamaan jotakin --> ei jämähdä etunojaan.
  • Mulla on reaktiivinen koira. Voisi olla syytä harkita sille valjaita, joissa kiinnitys on edessä. Niissä ei synny samanlaista painetta, jos koira vetää, mikä taas vaikuttaa käyttäytymiseen positiivisesti.
  • Ihmisen hartiasuunta kertoo koiralle kulkusuunnan. Älä siis pysähdy koiran vetäessä (molemmista turhauttavaa), vaan käännä suuntaa.
  • Opetapa nyt Saimi vihdoin se oikealla seuraaminen. Koiran fysiikan kannalta se olisi tärkeää, ettei muutu ihan toispuoleiseksi, ja ohitustilanteetkin on helpompia, kun voi pitää koiran kummalla puolella tahansa.
  • Koiralle on luontaista hankkia ruokansa nenää käyttämällä. Voisin siis kiinnittää tähän asiaan entistä enemmän huomiota. Nytkin Noppa syö jo päivän nappulasatsinsa kädestä lenkillä/maasta etsien/pallosta pyöritellen/pelejä pelaten, mutta ruokintaan voisi keksiä uusia juttuja. Koirahan ei tarvitse sitä ruokakuppia mihinkään ;)

Kommentit

  1. "Ihmisen hartiasuunta kertoo koiralle kulkusuunnan. Älä siis pysähdy koiran vetäessä (molemmista turhauttavaa), vaan käännä suuntaa."

    Tämä on täysin totta! Kouluttaja on minulle opastanut, että koiran vetäessä pitää pysähtyä ja meillä tässä tulee koiralle suuri turhauma, mikä ilmenee haukkumisena. Olen alkanut kääntyä ja tätä turhaumaa ei ole enää esiintynyt. Että kyllä kouluttajienkin tulisi kouluttautua ja jos ongelma ei ratkea, niin kouluttaja ei voi pysyä mielipiteessään. Kiitos kirjoituksestasi! Paljon hyvää asiaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kohti parempaa elämää

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Kasvua, leikkitreffejä ja korva-ajatuksia