ESS:n kilpatottelevaisuuden alkeet, osa 1/4

Tänään startattiin Etelä-Suomen Sheltit RY:n järjestämällä kilpatottelevaisuuden alkeet -kurssilla. Aika mahtipontinen nimi kieltämättä :D


Ensimmäisen treenikerran ohjelmassa oli pieni luento pääosin palkkauksesta ja leikistä, niiden harjoittelua käytännössä sekä perusasennon ja kontaktin treenaamista. Muistiinpanovälineet sijaitsivat kätevästi repussa ja jäivät kaivamatta esille, mutta mieleen jäi ainakin seuraavia juttuja:
  • Vaikka tokokoiran tekeminen näyttääkin siltä, ettei koira tarvitse eikä saa ollenkaan palkkaa, näin ei ole. Palkkana toimii paitsi herkut ja leikki, myös koiran ohjaajan antamat kehut. Koiraa siis saa ja pitääkin liikkeiden välillä kehua, ja lisäksi koira on oppinut, että palkan voi saada myös hieman myöhemmin, useamman liikkeen jälkeen.
  • Palkkana voi käyttää leikkiä, herkkuja ja kehuja ihan sekaisinkin. Kehuja tosin aina. Vilkas koira saattaa yliaktivoitua leikistä, samoin kuin flegmaattisempi tyyppi voi laamautua herkuista. Joten palkkaus koiran ja palkattavan jutun/liikkeen mukaan. 
  • Tärkeää on tuoda koiralle koko ajan alusta asti sitä fiilistä, että toko on mahtavaa ja reippaasti tekeminen ihanaa. On helpompi palkata innoissaan hieman väärinkin tekevää koiraa ja muokata liikettä myöhemmin haluttuun suuntaan, kuin viritellä lisätehoja tunnontarkasti mutta laiskasti ja tylsistyneesti tekevään koiraan.
 
Pian päästiinkin tositoimiin ja harjoittelemaan kahden lelun leikkiä. Ideana on siis se, että ohjaajalla on kaksi samantyyppistä lelua. Meillä oli kaksi vetolelusukkaa. Toisella lelulla leikitetään koiraa ja yritetään saada se kiskomaan lelua ohjaajan kanssa. Hyvällä hetkellä (esim. Nopalla leikkimurinan alkaessa tai muuten homman ollessa tosi intensiivistä) ohjaaja antaa koiran voittaa vetoleikin ja kehuu koiraa, jolloin lelu siis jää koiralle. Samantien ohjaaja kuitenkin näyttää koiralle toista lelua, ja sama rumba alkaa alusta. Ajatuksena on mm. tehdä ohjaajasta se mielettömän kiinnostava tyyppi, jolla on aina lelu messissä. Leikki lopetetaan esim. näyttämällä koiralle namia ja heittämällä namit "saalistettavaksi" ja ottamalla lelut vaivihkaa pois.

Noppa leikki tosi reippaasti ja innoissaan, eikä välittänyt lähistöllä puuhaavista koirista mitään. Otettiin pari leikkisettiä ja pidettiin välissä huilitauko. Saalisvietti nimittäin ei saisi päästä liikaa kasvamaan. 


Leikin jälkeen puuhasteltiin kontaktijuttuja ja perusasentoa (jota en kaikista pyhistä lupauksistani huolimatta opettanut Nopalle ennen kurssin alkua...). Kontaktinhan Noppa ottaa hurjan hienosti, joten päätin ruveta opettamaan sitä perusasentoa, kaiken aata ja oota. Saimme neuvoksi ohjata koira ihan reilulla käsiavulla oikealle paikalle ja namittaa siinä. Useammankin namin voi antaa ja oikeassa asennossa kuluttaa aikaa. Jopa kokonaisen iltaruuan voisi kuulemma syötellä perusasentoa hinkatessa. 

Aluksi olimme aika hakoteillä. Noppa tuli kyllä nätisti vierelle, mutta yrittäessäni saada sitä istumaan liikuttamalla namikättä ylöspäin Noppa pääsääntöisesti pyörähti ympäri. Kouluttaja neuvoi palkkaamaan Noppaa jo perusasennossa seisomisesta ja hivuttamaan kättä sitten tosi vaivihkaa ylös. Ja saatiinhan se Noppeli pyllähtämään kenttään kerran jos toisenkin! :)


Treenien lopuksi jäimme vielä Saanan ja Paavo-veljen kanssa kentälle vähän rallaamaan. Ja pojathan rallasivat -loistava päätös treenille! Ilmoittauduin Nopan kanssa tokon jatkokurssillekin, joka alkaa heti tämän kurssin loputtua. 

Vielä hieman muistilistaa itselle kotitreenejä ajatellen:
  • Naksutin! Mulla on se ja osaan sitä jopa käyttääkin, miksen ole siis sitä Nopalle opettanut? Naksuttelu aloitetaan heti huomenna!
  • Kontaktista palkkaaminen. Koira tarjoaa kontaktia hirveän kivasti, ja helposti sitä alkaa pitää automaationa. Silloin kuitenkin saattaa koko juttu lässähtää. Kontaktista pitäisikin siis säännöllisesti muistaa palkata koiraa. Esim. sen naksun avulla vaikkapa lenkkien lomassa.
  • Perusasentotreeniä. Ensin kotona, sitten lähikentällä, koko ajan häiriötä lisäten. Käsiavun häivyttäminen. Häiriön kasvaessa voi ja kannattaakin toki vähän helpottaa tehtävää muuten.
  • Leikin ottaminen palkkaukseen. Noppahan palkkautuu näköjään lelusta aika näpsäkästi, joten ainakin vauhtiliikkeisiin (esim. luoksetulo) jokin narupallo voisi olla kätevä. Ja tietysti minkä tahansa treenin voi päättää leikkiin.
Jos tämän pohjatyön saisi kerrankin tehtyä kunnolla, niin olisi sitten myöhemmin paaaaaljon helpompaa! ;)

 (kuvat viime päivien lenkkireiteiltä)

Kommentit

  1. Pohjatyöhön kannattaa kyllä panostaa. Mysin kanssa olen yrittänyt panostaa enemmän pohjatyöhön kuin Nanan kanssa ymmärsin ummikkona, jolle koiraharrastusmaailma oli vasta haave. Toivottavasti se kantaa hedelmää.

    Mä tykkään myös hirveästi Mysissä siitä, kuinka keskittyneesti se tekee myös häiriötä sisältävässä ympäristössä "töitä" mun kanssa. Riittää, kun mulla on karvalelu mukana, niin muulla ympäristöllä ei ole väliä. :)

    VastaaPoista
  2. Meillä muuten perusasennon harjoittelun kanssa on vähän samaa ongelmaa istumisen kanssa. Pikkuinen elohiiri kun ei kai malttaisi laittaa pyllyään maahan, vaan lähtee peruuttelemaan, jos yritän namilla ohjata istuvaan asentoon. Toistaiseksi siis vahvistamme perusasennon oikeaa paikkaa seisaaltaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kohti parempaa elämää

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Kasvua, leikkitreffejä ja korva-ajatuksia