ESS:n kilpatottelevaisuuden alkeet, osa 3/4

Vihdoin saadaan tokopostaukseen tokokuviakin! Jaakko otti muutaman räpsyn, kun omatoimitreenailtiin alkuviikosta.

Perusasentopalkkausta

Tänään treenailtiin kolmannen kerran tokokurssilla. Aiheina olivat nouto sekä jäävät liikkeet. Paljon uutta opittavaa siis sekä itselle että koiralle. Noutoa aloiteltiin jokaisen lähtötasolta, eli meillä käytännössä nollasta. Palkkasin Noppaa aina, kun se kiinnitti kapulaan huomiota (ja sehän kiinnitti!). Hyvin nopeasti siirryin palkkaamaan siitä, kun Noppa otti kapulan suuhun. Koska Noppa tajusi pointin taas aika nopeasti, ryhdyin palkkaamaan sitä ainoastaan siitä tilanteesta, kun se otti kapulan oikeasta kohdasta suuhun, eikä vain roikotellut sitä mistä sattuu. Kotiläksyksi noudosta saimme kapulan pitämisen vahvistamista ja mahdollisesti myös vauhtinoutoa (avustaja pitää koiraa, jonkin matkaa koiran edessä on kapula, koira päästetään irti ja se -toivottavasti- nappaa kapulan suuhunsa ja juoksee ohjaajaa kohti. Kapulaa ei tarvitse edes tuoda perille asti, vaan riittää, että suunta on oikea: kapula kohti ohjaajaa. Palkkaus taakse.)

Paikkamakuu on tässä vaiheessa

Jäävistä keskityttiin liikkeestä maahanmenoon. Sitä harjoiteltiin niin, että riehutin koiraa ja namikäden avulla ohjasin sen nopeaan maahanmenoon. Käskysanaksi meille muodostui "maa" erotukseksi normaalista "maahan"-käskystä, koska tässä haetaan nimenomaan salamannopeaa maahan putoamista. Noppa oli -tässäkin- aikasta taitava jätkä :)

Luoksetuloa

Muutamia tästä kerrasta mieleen jääneitä pointteja:
  • Nouto on hyvä pilkkoa osiin. Kapulan pitäminen, odottaminen (minkä tahansa lelun tai ruokakipon tms kanssa), kapulan heittäminen (!) kapulan palauttaminen ohjaajalle... Jokainen noudon vaihe on siis hyvä opettaa erikseen. Kuulin, kun kouluttaja ohjeisti jo meitä pidemmällä olevaa koirakkoa opettamaan koiralle noutoa takaperoisessa järjestyksessä. 
  • Noutokapulasta ei saa tulla koiralle palkkio, ainoastaan väline megahyvän palkkion saamiseen.
  • Nuori koira on käytännössä vanhempaa koiraa helpompi totuttaa inhottavaan metallinoutokapulaan, joten sitäkin kannattaa treenailla jo varhaisessa vaiheessa. Metallinoutoon olisi hyvä opettaa eri käsky kuin normaaliin noutoon, jotta koira ei odota saavansa suuhun kivaa puukapulaa.
  • Jäävissä liikkeissä tärkeintä on salamannopea pysähdys ja asennonvaihto. Itse asennolla ei niinkään ole väliä, kunhan se on se mitä haettiin. Makuun tai seisomisen ei kuitenkaan tarvitse olla kaunista katsottavaa :D
  • Jääviä on käytännössä turha treenata kovinkaan paljoa seuraamisen yhteydessä. Pitää luottaa siihen, että koira menee maahan/jää seisomaan käskystä tilanteessa kuin tilanteessa. Lisäksi Siiri-mummelin kanssa aikanaan todettiin, että liika liikkeistä pysähtymisen harjoittelu saattaa saada aikaan koko seuruussa jätättämistä, kun koira odottaa koko ajan sitä jäävän käskysanaa.
  • Seuraamisestakin puhuttiin teorian tasolla hiukan. Käytännössä on edettävä ihan askel askeleelta, tavallaan "jalostetaan" perusasentoa eteenpäin. Kun perusasento on kunnossa, voi ruveta ottamaan askeleita ja palkkaamaan koiraa oikeasta paikasta. Käännöksiä on hyvä tehdä ja palkata niistä paljon, jolloin koira alkaa pikkuhiljaa palkkautua jo niistä käännöksistä. Seuraaminen kaikkinensa on jo alokasluokassakin vaikea -ja pitkä- liike.

Perusasento hanskassa (tosin mun pitäisi onnistua suoristamaan tuo kroppa!)

Kommentit

  1. Wau, teidän perusasentohan näyttää jo hurjan hyvältä! Mä vielä palkkailen vain oikeassa kohdassa sivulla olosta ja yritän vahvistaa sitä, että Mysi yleensä malttaisi pysyä paikallaan sivulla edes hetken. Toi on niin pieni kirppu, että palkkaamaan ylettyminenkin namilla on vähän hankalaa - ja itse joutuu kumartumaan ihan vinoon asentoon koiran yläpuolella ja sit se väistää... Mutta ehkä ensi kesänä me jo osataan! :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BAT

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Alkuvuoden seikkailuja