Paha mieli ---> piristystä pliis!

Eilisestä Haltialan reissusta inspiroituneena päätettiin sunnuntaiaamu aloittaa uudella Haltialan reissulla, koska meillä oli autokin yökylässä. Noppa harjoitteli matkustamaan takapenkillä turvavyövaljaissaan, ja hyvinhän se meni. Haltialassa Noppa pääsi tuttuun tapaan juoksentelemaan vapaana. Aluksi se pysyikin hyvin messissä. Sitten se bongasi varmaan puolen kilometrin päässä kävelijöitä ja lähti koikkelehtimaan sinne päin. Ehdin kutsua sitä takaisin, ja se olikin jo melkein tulossa, kun äkkiä mutkan takaa ilmestyikin pari pyöräilijää. Se siitä sitten. Noppa ryntäsi pyöräilijöiden luo haukkumaan ja pomppimaan pyörien vierellä. Ei kuullut eikä nähnyt mua eikä Jaakkoa. Pyöräilijät eivät pysähtyneet, vaan jatkoivat matkaa. Noppa tietysti mukana. (Mä en kyllä varmaan pyöräilisi, jos korvaton koira pomppii koko ajan vieressä/edessä. Vähän hankaloittaisi matkan tekoa, veikkaan.) Noppa ja pyöräilijät loittonivat koko ajan, kunnes lopulta pysähtyivät, kun Jaakko karjaisi hiukan painokelvottomia sanoja niiden perään. Sitten Noppakin sai korvat takaisin ja lähti takaisin meidän luo. Ei tokikaan antanut kiinni, vaan ylikierroksilla päästeli menemään ympäriinsä ja haukkua räksytti meillekin. Lopulta sain namilla houkuteltua sen luokse.

Ärsyttää ja harmittaa. Vieläkin, vaikka on jo ilta. Miksi mä juuri ehdin kehua ja ihastella mun taitavaa, messissä pysyvää koirapoikaa? Miksi ne pyöräilijät ei voineet pysähtyä? (Oikeastaan mua harmittaa myös se, ettei yhytetty heitä enää myöhemmin. Olisin halunnut pyytää anteeksi, mutta myös sanoa, että vastaisuudessa kannattaisi tällaisissa tilanteissa ehkä pysähtyä. Kaikille helpompaa niin.) Miksi mulla ei ole itsehillintää noissa tilanteissa? Miksen pystynyt kutsumaan Noppaa iloisesti luokse sen sijaan, että varmaan reväytin äänijänteet? Miksi miksi miksi? Uskallanko mä pitää tuota hurttaa enää vapaana yhtään missään? Miksi sen pitää olla noin suunnattoman skarppi, huomata kaikki ja reagoida ihan kaikkeen? Luonnollisestihan Noppa, jonka Jaakkoa kohtaan tuntema pelko ehti hälvetä lähes kokonaan, on tänään taas koko loppupäivän pelännyt Jaakkoa.

Jonkinlaista toimintasuunnitelmaa yritettiin loppulenkin aikana väsätä: Luoksetuloa on vahvistettava entisestään. Sen on toimittava tilanteessa kuin tilanteessa. Luopuminen aloitetaan ihan alusta. Mennään ulos seisomaan ja treenaamaan sitä liikkuvista kohteista luopumista. Pitkä ja kivinen tie, joka toivottavasti päättyy joskus.

Iltapäivällä palautin yökyläilleen auton ja käväisin samalla ESSien vuosikokouksessa. Paljon kivaa taitaa tapahtua tänäkin vuonna! Luennon jälkeen kuuntelimme äärettömän mielenkiintoisen Nadja Böckermanin luennon koirien hammashoidosta. Luennon antia (toivottavasti kirjoitin kaikessa kiireessä kaiken oikein...):
  • Plakkia valitettavasti kerääntyy päivittäin hampaiden pinnalle --> se olisi siis myös harjattava päivittäin pois. 
  • Jos koira saa tulehduksen hampaaseen, se rasittaa koko elimistöä. Hammastulehdus voi myös oireilla aivan muualla kuin koiran suussa: esim. turvonneena poskena.
  • Hampaiden ulkopinnat ovat tärkeimmät pestävät kohteet, koska sisäpintoja puhdistaa myös kieli.
  • Erityisen hyvää huolta on pidettävä kulmahampaista, koska ne ovat niin isoja ja niiden poistaminen tms. ei ole mikään pikkujuttu.
  • Sähköhammasharja on hyvä väline koiran(kin) hampaidenharjaukseen. 
  • Luut ovat ok, mutta puhdistavat hampaita vain tietyiltä alueilta. Isot luut voivat olla haitallisiakin, koska hampaita voi katkeilla.

Kommentit

  1. Voi ei, tulipa paha mieli tännekin sinun puolesta :( Nuo talapakit on kamalan vaikea kestää, jotenkin sitä ehtii niin iloita onnistumisista, että vastustukset tuntuu hurjan pahalta. Niin paljon kuin se tässä vaiheessa auttaa, niin yritä pitää mielessä ne positiiviset hetket siellä vastaehdollistamisen lomassa. Noppa kyllä osaa, kuten ootte todistaneet. Järjetön määrä supernameja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina nämä karkaa! iPhone.. Siis järjetön määrä supernameja, hurjasti tsemppifiilistä ja kasapäin jaksamista mukaan matkaan. Kyllä se siitä! Voi olla pitkä tie, mutta ihan varmasti kannattava.

      Poista
  2. Voihan harmitus! Ymmärrän niin harmituksesi, täällä kun asuu toinen sinkoilija. En voi pitää Mysiä vapaana kuin metsässä. Missään ulkoilureiteillä tai avarilla alueilla, joissa pyöräilijöitä tai autoja lähistöllä liikkuu, en Mysiä uskalla pitää irti, koska Mysi myös reagoi niin nopeasti ärsykkeisiin, että itse en ehdi edes suutani avata, kun taskuraketti on jo mennyt.

    Harmi, ettei pyöräilijätkään pysähtyneet. Jahtaaminen kun on koiralle jo itsessään niin palkitsevaa, että eipä siinä nuoren koiran kanssa huudot tai kutsut paljon auta, kun saalisviettinen koira saa sen oman parhaimman palkkansa koko ajan jahdatessaan.

    Nyt vain tsemppiä ja sisukkaasti jatkamaan treenejä! Kyllä se vietti on vielä jonain päivänä hallinnassa. Noppa on vielä niin nuori.

    VastaaPoista
  3. Voi jee, kaikkien vastoinkäymisten keskelläkin jaksaa ilahduttaa se, että meillä on teitä tsemppareita! :) Kiitos siis teille! Ja Janitalle ja pikkuraketille myös onnea matkaan. Lohduttavaa, että kohtalotovereita löytyy.

    VastaaPoista
  4. Vastaehdollistamista tosiaan kannattaa tehdä, sillä sain meidän Nopan luopumaan autojen ja pyörien perään singahtelusta. Meillä Noppa osoitti tätä taipumusta ihan pikkupennusta asti, joten harjoitusta ollaan ehditty saamaan enemmän kuin riittävästi. Nykyään Noppa osaa jo tarjota itse kontaktia kiihdyttävissä ohituksissa.

    Onko teillä mahdollisuus harjoitella luoksetuloa ja vapaanapitämistä liinassa? Liinalla ehtii yleensä hyvin stopata karkumatkan.

    Eikä kannata liikaa soimata itseään vastoinkäymisistä. Niitä tapahtuu aina silloin tällöin koirien kanssa touhutessa, mutta sitten täytyy vain palata muutama askel taaksepäin ja jatkaa taas eteenpäin. Tsemppiä ja rapsutuksia kaimalle! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BAT

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Alkuvuoden seikkailuja