Viikonloppufiiliksiä


Tänään meillä on ollut kylästelemässä Hamppulainen. Noppa on kyllä aika äijä: Hampun kaikessa rauhassa syömä puruluu sai aikaan valtaisan rähinäkohtauksen, koska Nopan oli just sillä hetkellä saatava just se sama luu itselleen. Ollaan eletty siis puruluut tiiviisti koirien ulottumattomissa. Muuten kaksikolla sujuu ihan mukavasti. Rauhaisaa rinnakkaiseloa.

Kävin iltapäivällä Nopan kanssa Haltialassa lenkkeilemässä Tiinan ja lappalaispoikien kanssa. Tiinan(kin) mukaan Noppiksessa on tapahtunut jotain henkistä kehitystä: tällä kertaa se oli tosi hyvin hollilla, ei jäänyt jumiin ihaniin hajuihin ja kulki kivasti messissä mukana. Itsekin mietin puolentoista tunnin lenkin aikana, että onpa mahtavaa, kun on tällainen pikkukaveri. Hienosti ohiteltiin muut peltoilevat koirat ja hiihtäjät, namitin vain ohi, eikä Noppis ollut kovinkaan kiinnostunut niistä. Kotiin tultua ollaan koko lössi lepäilty ja löhöilty -täydellinen lauantai siis.

Viime päivinä ollaan muutenkin saatu huomata, että murkkusheltti alkaa pikkuhiljaa häipyä tästä taloudesta. Siinä missä alkuvuodesta joka ikinen vastaantuleva koira ohitettiin nameista huolimatta haukun ja rähinän saattelemana, onnistuvat ohitukset parhaassa tapauksessa nyt jo ilman namia, pelkän käskyn voimalla. Wouuuu! Käskytkin kaikuvat useammin kuuleville kuin kuuroille korville. Koirapuistossa Noppa sen sijaan muistaa aina edelleenkin olevansa Mieskoira, jonka elämäntehtävä on rakastaa Naiskoiria. Ja Noppahan rakastaa. Viimeeksi alkuviikosta juoksi puoli tuntia nenä kiinni hemaisevan, juuri juoksunsa lopettaneen, labbissekoituksen hännässä...


Tiistaina käytiin taas Paavon ja Mysin kanssa uimasilla, tällä kertaa ilman uimaopea. Noppa on kova uimarimies, se hinkui altaaseen heti kun päästiin allasalueelle ja haki ylpeänä palloa altaasta. Jaakko oli ostanut sille ihan oikean vesilelunkin, mutta se menetti tyystin kiinnostavuutensa, kun Noppa sai Mysiltä ja Janitalta vinkuvan tennispallon. Pallon perässä Noppa käväisi sitten useampaankin otteeseen altaassa.

Kommentit

  1. Ihana, että murkkuilut alkaa olemaan taaksejäänyttä elämää, hyvä Noppis! Samalla se on kyllä melko kaihoisa realitycheck, kun meidän pikkukakarat alkaa pikkuhiljaa vähän aikuistumaan. Hurjaa!

    VastaaPoista
  2. Voi, ei ollut tarkoitus pilata oman vesilelun kiinnostavuutta! Mutta kun meidän tyttöjen suuhun se pallo tosiaan on liian iso, niin ajattelin siitä olevan Nopalle iloa, kun on ollut puhetta sen tykkäävän palloista velipoikaansa enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh :D Nou hätä, ei se vesilelu Noppaa ennen palloakaan kiinnostanut. Sisätiloissa se on kumminkin osoittautunut loistavaksi puruleluksi (jonka senkin Noppa tosin jo sai rikki...). Vielä siis kiitos pallosta, sitä voittanutta ei ole! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kohti parempaa elämää

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Kasvua, leikkitreffejä ja korva-ajatuksia