Sukulaiskoiria

Viime sunnuntaina lähdettiin Paavon ja Saanan kanssa kohti Pilvimarjalaa ja kääpiömittiä. Vihdoin sitten pentulaatikkoaikojen koitti se hetki, kun kaikki seitsemän kääpiötä saatiin samaan aikaan samaan paikkaan. Huikeaa! Mukavaa oli nähdä ennestään tuttujen Paavon, Mysin ja Lukan lisäksi vähemmän tuttu Wii-sisko, blogituttu Nefer-sisko ja ihan uutena tuttavuutena Dali-veikka. Itse en muistanut enkä ehtinyt kaivaa kameraa esille koko aikana, mutta Neferin blogista löytyy onneksi myös kuvia seitsikosta. Kiitos siis kamera-aktiivisille Neferin ihmisille! :)

Vähän harmittavana juttuna kävi ilmi, ettei Noppa nähtävästi oikein siedä samanikäisiä vieraita uroskoiria. Luka sai hetken tutustelun jälkeen Noppiksen niskanahkaansa kiinni, ja Dali-raukka ei tainnut kunnolla edes ehtiä moikata, kun Noppa jo tervehti sitä äkäisellä hammasrivistöllään. Tylsää. Seitsikon yhteinen elämä sujui kuitenkin saman katon alla siten, että Noppaa piti vain vahtia, enkä antanut Dalin tai Lukan tulla liian lähelle. Välillä nappasin pikkumiehen myös syliin jäähylle, jotta muut saivat vapaasti kuljeskella. Onneksi oli Paavo, joka uskollisesti kävi ihmettelemässä jäähyllä olevaa Noppaa ja leikittämässä sitä aina tilaisuuden tullen!

Näistä hivenen tylsistä fiiliksistä huolimatta reissu oli mukava, oli kiva nähdä kaikkia sisaruksia ihmisineen ja todeta, että aika sopusuhtainen seitsikkohan tämä näyttää olevan. Suurin osa sisaruksista ovat kuin samasta puusta veistettyjä :) Mietityttämään jäi kuitenkin Nopan käytös. Liekö ikä osasyynä, vai onko Noppiksen perusluonne vain tuollainen? Aika näyttänee.

Tiistaina tavattiin sitten jälleen Paavoa ja Mysiä uintitreffien merkeissä. Kuvista iso kiitos Saanalle!

Hei Paavo! Paavo hei! Annaksä sen pallon? Hei Paavo?

Uitettu koira.

Noppa ei osaa kävellä altaaseen. Sinne on aina hypättävä. Mitä korkeammalle, sen parempi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kohti parempaa elämää

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

Kasvua, leikkitreffejä ja korva-ajatuksia