Agility

Ollaan puuhailtu Nopan kanssa taas agilityjuttuja, kun pääsimme vääränrotuisena parivaljakkona lappalaiskoirien kesän kimppistreeneihin. Pari lauantaiaamun treenikertaa on jo takana, ja ai hitsi kun tykkään. Vannoutuneena lappalaiskoiraihmisenä (se piirre ei minusta tuu mihinkään lähtemään, vaikka kuinka sheltinomistajia tässä ollaankin) olo on treeniporukassa ollut kotoisa ja tekemisen meininki oikea. Kukin taaplaa tyylillään, joku tarvitsee enemmän omaa tilaa kuin toinen, ja kullakin on ne omat kommervenkkinsä. Jokainen tekee sitä, mikä itselle ja omalle koiralle tuntuu hyvältä, jollakulla on tavoitteet korkeammalla kuin toisella. 

Ensimmäisellä treenikerralla muistuteltiin esteosaamista mieleen ja tehtiin lyhyttä hyppy-hyppy-putki -suoraa ja kokeiltiin rengasta. Sain kanssatreenaajilta kommenttia, että "ei hitsi se menee lujaa", "apua mikä vauhti" ja "huhhuh". :D Kaahotus oli melkoinen, ja pari kertaa oli kivempi loikata putken päälle kuin sujahtaa siitä sisään, mutta lopputulemana oli kuitenkin hymysuinen parivaljakko -niin koira kuin emäntänsäkin. 

Seuraavalla viikolla pyöriteltiin ovaalinmuotoista putki-hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy -rataa, joka kaikkine  räpellyksineen on nähtävillä alla olevalta videolta. Noppa juoksee lujaa, sillä on kiva estefokus. Omistaja kipittää kummallisesti ja huitoo tuulimyllymäisesti käsillään, mutta mitäpä tuosta (vaikka voisihan sen käsien pyörittelyyn kuluvan energian jotenkin toisinkin hyödyntää...). Tommosta hienoa ohjauskuviotakin (en tiedä nimeä, ihan sama) kokeilin, ja sehän toimi kanssa heti, kun oli itsellä vähän suunnitelmallisuutta pelissä. Vikalla kerralla Noppa rymisteli putkessa nurin, mutta ei ollut siitä millänsäkään. Hiukan meinasi kierrokset Nopalla nousta, kun ohjaaja veteli menemään miten sattuu. Tätä yritän jatkossa varoa, koska olen oppinut, että liian korkeat kierrokset ovat (ainakin osa-) syynä siihen, että Noppa ampaisee rähisemään jollekin/jonkun päälle. Tätä pyritään tietenkin välttämään.


 


Näistä parista treenikerrasta olen jo läksyni oppinut:
1) Agility on ainakin toistaiseksi meille kiva höntsäilylaji. Jos treeneihin lähtö ahdistaa, ei mennä. Tämän oppineena lähetin seuran koulutusvastaavalle viestiä ja peruin meidän ryhmäpaikan ensi vuodelta. Koska ryhmässä treenaaminen ahdisti keväällä niin paljon, niin en halua sitä tunnetta enää kokea. Vapaatreenimässä aionkin sitten sitäkin enemmän käydä.
2) Koska höntsäillään, ei oteta mistään mitään paineita. Nyt on edessä se tilanne, että ei päästä lappalaisten treeneihin kuin vasta juhannuksen jälkeen (koska sukukekkerit ja työt). Eikä me näistä väliin jäävistä kerroista stressata - puuhataan sitten kotona jotakin hommia!



PS. Höntsäilymielessä lopetettiin Nopan kanssa viime viikon treenit kokonaiseen puomiin! Pariin kertaan testailtiin 2on2offia puomin alastulolla, ja hienomies osasi (mistä olin kieltämättä hiukan yllättynyt), ja innostuksen puuskassani testattiinkin sitten koko estettä. Rohkea jätkä, ei jännittänyt kuin ekalla kerralla, ja alastulokontaktitkin napsahti kohdalleen!
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

BAT

Sillisalaatti