Hienotaitava!

Oli meinaan viime viikolla pari hienoa rähjäkurssikertaa! Torstaina vieraileva kouluttaja johdatti meidät TTouch-menetelmän pariin (ei siis oltu Masseterissa, vaikka linkki heidän sivuilleen johtaakin; heillä vaan on hyvä artikkeli menetelmästä) ja lauantaina korvauskerralla tehtiin ihan älyttömän hienoa kohtaamistreeniä ventovieraan ihmisen kanssa.

Ttouch-kerralla päästiin ensin näyttämään kouluttajalle Nopan liikkeitä hitaasti aurauskeppien yli kävellessä ja niiden ympäri spiraalia & ässää tehdessä. Hyvät oli liikkeet, astui nätisti kaikilla tassuillaan eikä puoltanut kumpaankaan suuntaan. Ei myöskään aristanut mitään kohtaa kropassa, kun sitä sivelin. Tehtiin myös alustatreeniä, joka ei myöskään tuottanut pikkumiehelle ongelmia. Kokeiltiin zigzag-kosketusta (näitä erilaisia kosketusmuotojahan TTouchissa on vaikka ja kuinka), jota voi käyttää koiran kierrosten laskemiseen. Vikaksi kokeiltiin vielä bodywrap-sidosta, jossa Nopalle tehtiin "kaulahuivi" joustavasta ideaalisiteestä ja kävelytettiin sitä sen jälkeen. Askel muuttui hiukan jäykemmäksi, ja kun kouluttaja kuuli sadeasuisesta Noppa-tönkköjalasta, hän arveli, että yleisestikin tuollainen koskeminen saattaa olla Nopalle jännä paikka, ja se saattaa heijastua myös ihmisten koskemiseen.

Käärylöitynä

Läksyksi saatiin:
  • lisää alustaharjoituksia (paikallaan ja yhdistettynä liikkeeseen; tukevat arkaa koiraa)
  • Nopan koskemista erilaisilla pinnoilla (kehotietoisuuden parantaminen ja erilaisiin kosketuksiin tottuminen)
  • hidasta kävelyä (koira joutuu keskittymään paremmin liikkumiseensa eikä voi höseltää mihin sattuu --> myös rauhoittaa)
En oikein tiedä, mitä mieltä TTouch-menetelmästä olen.  Näin lyhyellä tutustumiskerralla ei mitenkään voinut saada kovin selkeää ja kattavaa kuvaa hyvin laajakirjoisesta menetelmästä. Jaakon mielestä koko juttu oli kummallinen. Pidän kuitenkin mielen ja ajatukset avoimina; mikä tahansa keino laskea koiran virettä, kasvattaa sen itseluottamusta ja parantaa minun ja Nopan välistä suhdetta on varteenotettava! Sekä Heiluvassa Hännässä että Masseterissa järjestetään TTouch-seminaariviikonloppuja, jotka valitettavasti menevät molemmat näin keväällä töiden kanssa pahasti päällekkäin, mutta saattaisinpa vaikka sellaisellekin osallistua!

Siksakkia

Lauantaina meillä oli niiiiiin super treenikerta että vieläkin hymyilyttää. Meillä oli pe-la yövieras ja Noppa oli koko lauantaiaamun hiukka ylikierroksilla, joten melkein peruin treenit, kun ajattelin ettei niistä kumminkaan mitään tule. Ja pah. Homma alkoi mennä putkeen heti junamatkalla jo! Noppa makaili junassa ihan lunkisti, ja Pasilassa poisjäädessämme se meni haistelemaan yhtä naista. Ei sillä tavalla päällehyökyvästi, vaan ihan nätisti ja varovaisesti. Nainen oli fiksu, ei kääntynyt Nopan päälle, mutta sanoi muutaman lässynlääoletpasöpö-sanan. Noppa oli ihan iisisti ja tuli mun luo hakemaan namia!

Treenikerta koostui meillä kahdesta osasta. Ensin kierrettiin rakennusta häiriönä olevan naisen kanssa eri suuntiin ja kohdattiin siis useasti. Häiriö kysyi pari kertaa kelloa, pysähtyi solmimaan kengännauhoja ja jopa kätteli mua. Ja Noppa otti iisisti. Namia tuli että ropisi. Tehtiin pari käsikosketustakin häiriön kanssa, jopa niin, että hän vähän kumartui Nopan puoleen. Hienotaitava pienimies vaan käväisi kättä koskemassa ja kipitti hakemaan namia. <3 Treenin toisella puoliskolla toimittiin Nopan kanssa häiriökoirakkona meitä häiriköineen naisen saksanpaimenkoiralle. Kierrettiin edelleen samaa rakennusta, ja siinä se meidän rooli olikin. Vähän mua jännitti, että jos Noppa pilaa koko treenin alkamalla itse rähjätä, mutta se oli ihan iisisti. (Sivuhuomautuksena: olenkin unohtanut kertoa, kun ollaan Nopan kanssa oltu häiriökoirakkona myös kaverin remmirähjäsheltille. Noppa on silloinkin ollut järjettömän hieno jätkä. Toinen koira on ihan lähellä ruvennut rähjäämään, Noppa on katsonut mua ja päättänyt, että nami on rähjäämiseen vastaamista parempi juttu. Ihan käsittämätöntä. Kunpa tää treenimoodin hieno käytös pikkuhiljaa siirtyisi enemmän ja enemmän meidän arkeen!)

Nobiparkouria <3

Kun lähdettiin treeneistä, kierrettiin Huopalahden asemalle metsän kautta. Noppa sai siellä palkkioksi upeasta treenistä rällätä oikein kunnolla, hakea keppiä ja olla vaan. Junassa se torkkui (!!!). Kävelymatkalla asemalta kotiin meitä vastaan juoksi pikkutyttö ja kiljui että saako tuota koiraa silittää. Ehdin reagoida ja palkata Noppaa, eli se ei edes pöhähtänyt!

Mulla on niin taitava pikkumies <3

Kommentit

  1. Mä olin taannoin yhden Masseterin käsittelyluennon yhteydessä järjestetyllä TTouch-luennolla. Ööh. :D En oikein tiedä, miten päin olla. Koko homma vaikutti n. 67 % ajasta uskomushoidolta tiikerisipsutuksineen, vaikka ymmärrän kyllä, miksi moni juttu varmasti toimii. Pari TTouch-kouluttajan kommenttia hämmensi aivan sairaasti, esim. se ajatus, että koira kääreisiin ja kohti pelkoa. Lähinnä tuli sellainen olo, että kiitos aion jatkaa ihan vain tällä vastaehdollistamis-siedättämis-hommalla juuh. :D Mietin itseäni antilooppisilittelemässä esim. Loltsia uutena vuotena ja voisin kuvitella, että siitä ei olisi ollut mitään apua. Sille ei olisi voinut laittaa niitä kääreitäkään ilman oikeusmurhaa. Ymmärrän kyllä esim. Thundershirtin loogikan ja itsekin painopeiton alla muutamat rauhoittumishetket kokeilleena se varmasti toimii, jos sen käyttäjä ei ahdistu siitä. Niissä alustaharjoituksissa oli sinänsä perää, ne toimi musta kuin kohteet siedätyksessä. Emt musta tolla metodilla on olemassa vähän liian iso riski suksia vahingossa liian pitkälle, mikä taas on aina vähän ongelma, jos haluaa treenata ilman hyvää koiranlukijaa.

    Yritin minäkin olla avoin. :D Musta esim. BAT 2.0:ssa on paljon enemmän itua, vaikka ihan kritiikittä en suhtaudu siihenkään. Toisaalta hitonko väliä, jos harjoitus on koiraystävällinen ja auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, uskomushoito oli se sana jota mäkin hain :) Mutta tosiaan, väliäkö millään, kunhan hommasta on apua. Ehkä näissä koirahommeleissakin on sama mitä ihmisillä, että joku auttaa jotakin, ja joku toinen taas ei saa samasta jutusta mitään hyötyä.

      BAT-treenit alkaakin meillä heti huomenna. Se vaikuttaa musta mielenkiintoiselta menetelmältä, mutta oon aivan ummikko, enkä näin ollen osaa sanoa juuta enkä jaata siihen (vielä). Innolla kumminkin odotan! :)

      Poista
  2. Aivan super hienoa lukea teidän kuulumisia! Muista arvostaa kaikkea sitä, mitä olette yhdessä saaneet aikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kiva saada tsemppiviestejä!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakkulainen sidekalvontulehdus ja muita kuulumisia

BAT

Sillisalaatti