Kun koira tuli kotiin

Vuosi sitten hiihtolomailin Äkäslompolossa, kun kasvattaja laittoi viestin seitsemän shelttinyytin syntymästä. Siitä alkoi kuumeistakin kuumeisempi odotus. Vierailimme Pilvimarjalassa pariinkin otteeseen, ja lopulta huhtikuun puolenvälin tienoilla lähdimme sieltä Noppa mukanamme. Pentutestin (tulokset täällä ) mukaan uusi koiramme oli tasapainoinen, hiukan arka mutta kuitenkin reipas kaveri. Hiukan arka oli aluksi vähän alakanttiin osuva ilmaus, sillä Noppaa jänskätti aluksi vähän kaikki. Nopeasti se kuitenkin alkoi rohkaistua, ja hyvin pian viipotti menemään kovaa kyytiä. Viikon verran meillä oltuaan se esimerkiksi oli sitä mieltä, että lähimetsiköstä löytyvien tupakantumppien kohdalla ainut oikea toimintamalli on napata tumppi suuhun ja juosta karkuun niin kovaa kuin käpälistä lähtee. Vieraat ihmiset olivat kuitenkin pitkään tosi arveluttavia, eikä Noppa vieläkään rakasta sitä, että joku vieras tulee silittämään. Nykyään jos vieras osaa puhua koiraa, Noppa antaa kyllä rapsutella,...

Viime sunnuntaina lähdettiin Paavon ja Saanan kanssa kohti Pilvimarjalaa ja kääpiömittiä. Vihdoin sitten pentulaatikkoaikojen koitti se hetki, kun kaikki seitsemän kääpiötä saatiin samaan aikaan samaan paikkaan. Huikeaa! Mukavaa oli nähdä ennestään tuttujen Paavon, Mysin ja Lukan lisäksi vähemmän tuttu Wii-sisko, blogituttu Nefer-sisko ja ihan uutena tuttavuutena Dali-veikka. Itse en muistanut enkä ehtinyt kaivaa kameraa esille koko aikana, mutta Neferin blogista löytyy onneksi myös kuvia seitsikosta. Kiitos siis kamera-aktiivisille Neferin ihmisille! :) Vähän harmittavana juttuna kävi ilmi, ettei Noppa nähtävästi oikein siedä samanikäisiä vieraita uroskoiria. Luka sai hetken tutustelun jälkeen Noppiksen niskanahkaansa kiinni, ja Dali-raukka ei tainnut kunnolla edes ehtiä moikata, kun Noppa jo tervehti sitä äkäisellä hammasrivistöllään. Tylsää. Seitsikon yhteinen elämä sujui kuitenkin saman katon alla siten, että Noppaa piti vain vahtia, enkä antanut Dalin tai Lukan tulla liian lähe...

Noppis piipahti viikonloppuna Hampun luona yhden yön yökylävisiitillä. Hampun omaihminen Sara oli taas onnistunut vangitsemaan kameralla mitä kivoimpia otoksia, joten on niitä teillekin esiteltävä :) Vetoleikit rules. Ja kepit.   Ja juokseminen. Ja kieriminen. Jalostustyön helmi: musta kasa, jolla todisteiden mukaan näkyy olevan nenä, häntä ja yksi jalka. Näillä mennään! Ihana lumi! (jota ei enää ole, buu) Noppamies viittä vaille yks vee! Viikonloppuna käväistiin myös pilvimarjalassa tapaamassa koko kääpiökatrasta. Siitä kumminkin oma postauksensa vähän paremmalla ajalla :)

Tänään suunnattiin Viikkiin kimppatokoilemaan. Parinkymmenen minuutin bussimatka, jonka jälkeinen kilometrin kävelymatka toimi hyvänä alkulämppänä. Meitä oli peräti viisi (?) koirakkoa päässyt paikalle, joten häiriötä riitti. Hyvä niin. Palkkasin aluksi ihan vaan perusasennoista, minkä jälkeen otettiin luoksarin pysymistä. Varmoja liikkeitä uuteen tilanteeseen, eipä lähde koira ainakaan sinkoilemaan mihinkään. Tämän jälkeen lyhyt huilitauko ja kaukot kehiin. Muutama toisto Noppa mun sivulla, samaten muutama n. metrin välimatkalla. Sitten iloista tunnaritreeniä. Tehtiin ihan yhden kapulan etsimistä ja yritin tällä kertaa kiinnittää huomiota siihen, että palkkaan siitä nuuskimisesta jo. Eka yritys meni vähän plörinäksi, Noppa ei hiffannut sitten yhtään. Loput kolme toistoa menivät tosi mallikkaasti, Noppa häntä pystyssä kipitti etsimään. Kerran piilotin kapulan osittain hankeenkin, ja sekin löytyi. Käytin joka kerta "jarrunameja" kapulan edessä, jotta Noppa keskittyisi nimenoma...

Mitäpä sitä vapaapäivänään muutakaan tekisi kuin katselisi kotiaan ja löytäisi joka paikasta merkkejä koiran olemassaolosta. Tässä siis teillekin viime päivinä tekemiäni huomioita: Koirataloudesta löytyy yllättäviä esineitä yllättävistä paikoista, kuten... tennispallo kylpyhuoneesta pesukoneen päältä.  ulkona kastuneita tamineita kuivumasta kylppärin lattialta. leluja ja treenikamoja hattuhyllyltä. merkkikartioita parvekkeelta. Olohuoneen lattia on pääsääntöisesti aina miinoitettu eri näköisillä ja kokoisilla puruluun palasilla, vaikka oikeasti niille luille on olemassa myös säilytyskori. Jossa ne ovat tasan silloin, kun jompikumpi ihmisistä ne sinne laittaa. Koska koira on talossa, ja koska se rakastaa repiä räsymattoja, ei makuuhuoneeseen ole vieläkään löydetty nopankestävää ja silmäämiellyttävää mattoa: Opiskelija-asunnon huimasta kolmen lokeron pakastimesta yksi (välillä puolitoistakin) kallisarvoinen lokero on luovutettu koiran käyttöön. T...

Eilisestä Haltialan reissusta inspiroituneena päätettiin sunnuntaiaamu aloittaa uudella Haltialan reissulla, koska meillä oli autokin yökylässä. Noppa harjoitteli matkustamaan takapenkillä turvavyövaljaissaan, ja hyvinhän se meni. Haltialassa Noppa pääsi tuttuun tapaan juoksentelemaan vapaana. Aluksi se pysyikin hyvin messissä. Sitten se bongasi varmaan puolen kilometrin päässä kävelijöitä ja lähti koikkelehtimaan sinne päin. Ehdin kutsua sitä takaisin, ja se olikin jo melkein tulossa, kun äkkiä mutkan takaa ilmestyikin pari pyöräilijää. Se siitä sitten. Noppa ryntäsi pyöräilijöiden luo haukkumaan ja pomppimaan pyörien vierellä. Ei kuullut eikä nähnyt mua eikä Jaakkoa. Pyöräilijät eivät pysähtyneet, vaan jatkoivat matkaa. Noppa tietysti mukana. (Mä en kyllä varmaan pyöräilisi, jos korvaton koira pomppii koko ajan vieressä/edessä. Vähän hankaloittaisi matkan tekoa, veikkaan.) Noppa ja pyöräilijät loittonivat koko ajan, kunnes lopulta pysähtyivät, kun Jaakko karjaisi hiukan painokelvotto...

Tänään meillä on ollut kylästelemässä Hamppulainen. Noppa on kyllä aika äijä: Hampun kaikessa rauhassa syömä puruluu sai aikaan valtaisan rähinäkohtauksen, koska Nopan oli just sillä hetkellä saatava just se sama luu itselleen. Ollaan eletty siis puruluut tiiviisti koirien ulottumattomissa. Muuten kaksikolla sujuu ihan mukavasti. Rauhaisaa rinnakkaiseloa. Kävin iltapäivällä Nopan kanssa Haltialassa lenkkeilemässä Tiinan ja lappalaispoikien kanssa. Tiinan(kin) mukaan Noppiksessa on tapahtunut jotain henkistä kehitystä: tällä kertaa se oli tosi hyvin hollilla, ei jäänyt jumiin ihaniin hajuihin ja kulki kivasti messissä mukana. Itsekin mietin puolentoista tunnin lenkin aikana, että onpa mahtavaa, kun on tällainen pikkukaveri. Hienosti ohiteltiin muut peltoilevat koirat ja hiihtäjät, namitin vain ohi, eikä Noppis ollut kovinkaan kiinnostunut niistä. Kotiin tultua ollaan koko lössi lepäilty ja löhöilty -täydellinen lauantai siis. Viime päivinä ollaan muutenkin saatu huomata, että mur...

Helmikuun alkupäivinä saatiin vielä nauttia pakkasista. Tavattiin ahkerasti Paavoa ja Sannia, ja kerran käytiin leikkimässä myös Luka-veljen kanssa. Kolmen kopla (Paavo, Noppa ja Luka) ei saanut aikaiseksi mitään ihmeempiä leikkejä, Lukan tuntui olevan hankalaa päästä Paavon ja Nopan yhteiseen maailmaan mukaan. Mutta varmasti leikit sujuisivat yksiin oikein hyvin, jos oltaisiin kaksin Lukan kanssa! Eikä nytkään voitu puhua mistään tahtojen taistosta: lähinnä Luka jätettiin kylmästi huomiotta. Paitsi jos sillä oli keppi. Silloin Noppa vähän väläytteli hampaitaan, koska metsän kaikki kepit ovat Hänen... Mutta suureksi onneksi meillä on Paavo, jonka kanssa leikit sujuvat paremmin kuin täydellisesti yksiin! <3 Viikonloppua vietimme Nopan kanssa pitkästä aikaa maalla ja toivoimme pääsevämme pakoon kaupungin vesikelejä. Turha toivo, yhtälailla sai maalla kuunnella sateen ropinaa kattoon. Käytiin tallihommissa ja jäällä juoksemassa: ekaa kertaa Selmalla ja Nopalla oli kunnon ralli...