Kun koira tuli kotiin

  Täällä ollaan! Aikamoista haipakkaa on huhtikuussa pitänyt töiden osalta, ja kiireinen meno vaan jatkuu. Toukokuulle kun päästään, niin jo helpottaa, ja ehkäpä blogikin ehtii päivittymään vähän useammin :) Toukokuussa onkin luvassa vähän uudenlaista aktiviteettia, kun mahduttiin Nopan kanssa mukaan oman yhdistyksen eli Etelä-Suomen Shelttien järjestämälle rallytokon alkeiskurssille! Ensimmäinen rallykerta koittaa tosiaan heti toukokuun alkupäivinä, mutta ennen sitä hiukan turkinhoitokuulumisia. Minähän en ole mikään turkkirotujen suuri ystävä, enkä tosiaankaan jaksa puljata koiran turkin kanssa yhtään enempää kuin on pakko. Nopan turkinlaatu on onneksi sellainen, ettei Roger Paran (shelttiturkille mielestäni ihan ykkönen!) kanssa tarvitse heilua edes viikoittain, ja koska meillä ei liiemmin missikisoissa käydä, niin Noppa on pesty suurinpiirtein jouluna ja juhannuksena, jos silloinkaan. Shampoona on toiminut milloin mikäkin markettitavara. Maaliskuun alussa Faunattaresta ...

 Kun minuun oltiin lokakuun loppupuolella yhteydessä Faunattaresta ja tiedusteltiin halukkuutta ottaa tammikuussa 2016 lanseerattavat Focus-merkkiset valjaat kokeiluun, ei tosiaankaan pitänyt kahta kertaa miettiä. Valjasta kuvailtiin erityisen ergonomiseksi ja koiran päällä hyvin istuvaksi, ja koska valjas on meidän huushollissa jokapäiväinen käyttökapine, hain innolla uutuuden testiin. Valjaat ovat nyt olleet meillä kaksi viikkoa päivittäisessä käytössä. Niitä on kokeiltu tavallisen hihnan ja fleksin kaverina, vapaana juostessa, treeneissä, frisbeehommissa, juoksulenkillä, pimeällä ja valoisalla. Kaikessa siinä käytössä, missä sen pitääkin toimia. Ja kyllä, minun mielestäni kyseessä on varsin toimiva valjas. Se istuu koiran päälle hyvin, vaikkakin Nopalle muuten tosi hyvin sopivaa kokoa xs joutui kiinnityskohdasta lyhentämään aika kovasti. Tykkään itse tuosta mustasta väristä. Se on hillitty ja miellyttää silmää, ja yllättävän hyvin sopii mustallekin koiralle. Muutenkin...

Meidän pikkuperheen elämä on viimeisen viikon ajan ollut tositosi kummallista. Noppa ei nimittäin ole kotona! Osaapa olla hassu fiilis. Noppis jäi viime viikonlopun landereissulla Siirin ja Selman hoteisiin kyläilemään, sillä me Jaakon kanssa suunnattiin nenämme kohti Ruotsia ja siellä odottavaa siskoa. Keikuttavaisen laivareissun jälkeen ollaan muutama päivä vietetty nyt kahdestaan kotona, ja tiistai-iltana Noppa vihdoin saapuu hovikuljettajansa (=Helsinkiin työmatkalle tuleva iskä) kyydissä takaisin kotiin. Koiraikävää suunnattiin lievittämään Koira2014-tapahtumaan Messariin itsenäisyyspäivänä. Ja olihan meillä ajatuksena hiukan laihduttaa pankkitilejäkin... Taas tuli huomattua, että ei ole meikäläisestä näyttelyharrastajaksi: shelttikehän laidalla jaksettiin viivähtää vartin verran, kun yksissä tuumin huokaistiin ja päätettiin häipyä Hesburgeriin :D Itse näyttelyn kiertely jäi siis meillä varsin vähäiseksi, mutta onnistuttiin silti kuluttamaan Messukeskuksessa melkein koko päivä...

Perheen pääluku on taas täysi. Sairaslomalainen on siis palannut kotiin viettämään toipilaselämää, huraa! Onneksi täällä kotonakin on kuitenkin Eräs Sairaanhoitajaopiskelija, niin apu on tarvittaessa lähellä. Opiskelijalla on neljä nopeaa tassua, kaiken kuulevat korvat, pehmoinen kieli ja valtava into työhönsä. Läheisyys lämmittää, tuntuu olevan Erään Opiskelijan pääsääntöisesti käyttämä hoitometodi. Välillä hoitomuotona näkyy olevan myös hoidettavan kasvojen ja korvien tehokas peseminen, välillä taas potilaan mielialaa nostatetaan päättömän riehumisesityksen keinoin. Opiskelija valvoo. Opiskelijamme Noppa ei kuitenkaan ole vielä ihan varma, mikä siitä isona tulee. Lehmän, lampaan tai hevosen ura kiinnostaa myös kovasti, ainakin ruokapolitiikan osalta. Koska lehmä, lammas ja hevonen syövät heinää! Noppakin syö. Ja pitää siitä kovasti. Onko tämä se LÄHIhoitaja? Vielä toistaiseksi Noppa on kumminkin pitäytynyt hoitsu-urassaan. Aika näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan....

Ja haasteen pariin näin tiistai-illan ratoksi! Aamulla minut herätti pitkäkoipinen karvakorva. Joka muuten nykyään omaa ihailtavat unenlahjat! Se nukkuu juuri siihen asti kuin ihmisväkikin. Jaakon herätessä kuudelta töihin me Noppiksen kanssa käänsimme autuaina kylkeä ja jatkoimme unia. Eilisaamuna -vapaapäivän kunniaksi- havahduin hereille klo 11.40. Ihme juttu, koskaan ennen noin pitkiä unia en ole nukkunut. Mutta niinpä vain kömpi shelttiäinenkin vällyjen välistä auvoisasti haukotellen vasta tuolloin. Aamiaiseksi taloudessa tarjoiltiin broilerinsydämiä ja kananmuna. Näytti maistuvan. Aamulenkki hoidettiin fleksilenkkinä. Viiden metrin fleksi on ehdottomasti hyödyllisin kaikista Nopalle tekemistäni hankinnoista. Alkuun ajattelin, ettei Noppis tule ikinä kävelemään siinä kunnolla ja että saisin naapurustossa hullun koira-akan maineen, kun menisin fleksin kanssa solmuun Nopan hiihtäessä omia teitään. Mutta vielä mitä, Noppa käyttäytyy fleksin(kin) kanssa kuin mikäkin mai...

Saatiin Zoolandian Susulta, Nefer-siskon hihnanjatkeelta, haasteen kuvailla elämäämme viiden päivän ajalta. Tästä siis lähtee! Eilen päivä kului seuraavissa merkeissä: Jaakko herää kuudelta töihin. Jos mulla alkaa työt vasta myöhemmin, käännämme me Nopan kanssa autuaallisesti kylkeä ja jatkamme koisimista. Kun alan sitten heräillä, ilmestyy viereen salamannopeasti innokkaasti uutta päivää odottava karvanoppa. "Huhuu, ootko jo hereillä?" Kömmittyämme (minä kömmin, Noppa loikkaa) sängystä ylös, suuntaamme pienelle aamu-ulkoilulle. Aurinkokin poikkeuksellisesti paistoi, aika luksusta! Tämä minilenkki aamuisin on sellainen rutiini, josta pyrin itse pitämään kiinni päivittäin. Vaikka olisi kuinka aikainen herätys, haluan silti itse käyttää Nopan aamulla ulkona, koska silloin päivä yksinkertaisesti vain alkaa paremmin. Kun tullaan sisälle, on vuorossa aamupala, joka eilen koostui Nopalla naudanmahasta ja Fixodida-yrttivalmisteesta. Aamupalaa syödessäni mulla on tapana ...

Niin paljon ihania kuvia on taas räpsitty, että osa niistä on jaettava täälläkin. Ja jottei koko postaus mene pelkäksi kuvaihasteluksi, niin kerrotaan myös hiukan viime aikojen puuhailuista. Lenkkisäät ovat todellakin hellineet meitä ihan urakalla. Kauniista kelistä inspiroituneina ollaan tehty pitkiä lenkkejä ja tutustuttu vähän uusiinkin lenkkipolkuihin. Tänäänkin pilvinen taivas kirkastui varsinaiseksi auringonpaisteeksikin illan koittaessa! Kevätkeleistä huolimatta ostin Nopalle pitkän pohdinnan tuloksena kurahaalarin. Mulle itsellenihän ajatus koiran pukemisesta on pitkään ollut hankala ja vieras. Jossain vaiheessa taivuin ostamaan Nopalle softshell-takin uintireissujen jälkeen päälle puettavaksi. Viime syksynä muistan kuitenkin moneen otteeseen kironneeni sitä, kun koko koira piti pyykätä useasti päivän aikana. Olin kuitenkin sitä mieltä, ettei oma mukavuudenhalu saa viedä voittoa siitä, mikä koiralle on kivointa. Ja blaah. Kurapuvun ostamisen viimeinen niitti oli se, että...