Kun koira tuli kotiin

Tänään ajeltiin koirien kanssa Masalaan kraniosakraalihoitoon piiiiiiiitkän piiiiitkän tauon jälkeen. Noppahan on käynyt Marilla hoidettavana muutaman kerran keväällä 2015, minkä jälkeen on käyty pari kertaa fyssarilla ja hiukan sitä aktiivisemmin hierojalla. Reilu viikko sitten olin Nutun kanssa hyppytekniikkakurssilla, jossa tämä lihashuoltoasia nousi taas esiin ja päätin vihdosta viimein ryhdistäytyä ja järjestää sille aktiivisemman roolin meidän elämässä. Nuttu oli kiero kuin pieni korkkiruuvi. Ilmeisesti ottanut jäisillä lenkkipoluilla liukastellessaan sen verran osumaa jäähän ja jäkittänyt lihaksiaan, että koko koira oli kierossa ja oikeaan päin kallellaan. Hyvin kuitenkin avautui! Noppa-paralla olikin vähän enemmän huolia: koko takapää oli aikamoisessa juntturassa. Ei ihme, ettei esimerkiksi autoon hyppääminen ole viime aikoina oikein maistunut. Todennäköisesti Nopalla on joskus hypätessään lipsahtanut ponnistava jalka alta pois, jolloin selkä, lanne ja takajalat on päässee...

Rakas rakas rakas Noppa täytti 27.2. jo kuusi vuotta! Meidän pieni eskarilainen! Noppa on rakas, pehmeä, älykäs, lempeä, kainaloonkäpertyvä, pussaileva, iloinen. Se on muotoutunut vuosien saatossa omaan käteen sopivaksi tyypiksi, joka lukee ajatuksia ja elää täysillä. Se ei ole helpoin kaveri, mutta kun haasteet on hyväksynyt ja oppinut elämään niiden kanssa, niin arki ja juhla sujuvat hienosti. Noppa rakastaa paitsi laumaansa, myös ruokaa yli kaiken. Siitä on kuoriutumassa pikkuinen porsas, jolla ei ole käytöstapoja, kun puhutaan ruuasta. Viimeksi tänään se karkasi avonaiselle ruokasäkille lappamaan nappuloita ääntä kohti niin, että korvatkin lukkiutuivat. Muutama viikko sitten se varasi pöydältä kanankoiven. Paljon onnea, ikioma supersankarini Noppa Hoppa Norpatti Höbyliböö-Pöppis! <3