Kun koira tuli kotiin

On ollut vähän kaikenlaista puuhaa tässä. Suurimpana puuhana on muutto - sunnuntaina postinumero vaihtuu, mutta Helsingin rajojen sisällä pysytään edelleen. Noppa on ollut surkimusten surkimus tässä pakkaustouhujen keskellä. Se seuraa hyvin huolestuneena koko ajan kasvavia laatikko- ja jätesäkkipinoja ja miettii varmaan, josko hänet unohdetaan kokonaan matkasta. Ei huolta Böbi, sinun eloa ja oloa uudessa kodissa on mietitty ihan yhtä kovasti kuin meidän ihmistenkin! :) Viikko sitten käytiin shelttiporukalla Hyvinkään koirauimalassa. Kiva oli Nopasta uiskennella vähän isommassa paljussa! Pari kertaa ollaan käyty agilityrallaamassakin. Viime kerralla tehtiin neljä erilaista hypyistä ja putkista muodostunutta rataa - samat esteet, mutta eri järjestyksessä. Muistin tasan ensimmäisen radan, kolmella seuraavalla piti ekalla yrittämällä pysähtyä lukemaan karttaa :D Ekaa kertaa mun agilityuran aikana oli treeni rankka myös ohjaajalle: kun seuraavana aamuna kömmin kohti Messukes...

Selma 10,5 vuotta, Noppa 3,5 vuotta, Ainu 5,5 kuukautta ja Siiri 13,5 vuotta Viime viikonloppuna pitkäaikainen toive toteutui, ja päästiin ensimmäistä kertaa sitten heinäkuun käymään landella moikkaamassa etälaumaa. Ainu-vainukoira oli hujahtanut jalkaeläimeksi, Selman iloksi pihan ympärille oli vihdoin ilmestynyt aita, ja Siiri oli lumien tultua nuortunut useamman vuoden. Ainulla on ikää lähes puoli vuotta. Siitä on tullut tosi kauniin tumman mahongin värinen tyttö, jonka vaaleat villit silmät hätkähdyttävät joka kerta. Se on venähtänyt korkeutta, mutta ei ole paljoa Noppaa korkeampi, eli jäänee jonkin verran ässätyttöjä matalammaksi tyypiksi. Toisaalta tassut ovat edelleen aika jykevää tekoa, joka kielisi mahdollisesta korkeuden kasvusta vielä. Saa nähdä, mitä aika tekee Aippulaiselle.  Ikuisuusprojekti -kotipihan aitaaminen- oli vihdoin saanut syyslomalla tulta siipien alle, ja aita oli valmistunut (eihän siinä talossa ole koirien kanssa elettykään kuin 20 vuotta...