Kun koira tuli kotiin

Kuluneen viikonlopun lauantai oli meillä aikamoinen hulinapäivä. Aamulla kävi vieraita, iltapäivällä käytiin aksatreeneissä ja illalla vielä möllitokoilemassa. Vaan olipa hyvä päivä! <3 Aksassa meillä oli pitkästä aikaa vieraileva kouluttaja. Oli tosi jännittävää päästä vieraiden silmien eteen, mutta saatiin paljon hyviä vinkkejä ja uutta näkökulmaa tekemiseen. 24 esteen radasta tehtiin vain ensimmäistä kuutta estettä, mutta niinkin lyhyellä pätkällä ehdittiin oppia vaikka ja mitä: Puomin alla olevaa putkea hinkattiin useampaan otteeseen, sllä tälle putkihullulle se olikin yllättäen tosi jännä ja uusi juttu, jonne ei olisi millään uskaltanut mennä. Vaan saatiinpa sekin sujumaan! Lisäksi sain paljon ajatuksia omaan liikkumiseeni ja ohjaamiseeni: jatkossa aion kiinnittää omaan suoritukseeni vähintään yhtä paljon huomiota kuin Nopan suoritukseen! Noppa hakee kiltisti esim. putket pelkällä sanallisella käskyllä, vaikka ohjauksen liikekieli kertoisi jotain ihan muuta, mutta olisha...

Noppa on jo useamman vuoden ruokailut 50/50-periaatteen mukaisesti päivän toisella aterialla raakaa lihaa ja toisella nappuloita. Nappulamerkki meillä on pysynyt samana tosi pitkään (Purenaturalin sensitive-ruoka). Nopan herkkävatsaisuuden vuoksi ei olla lähdetty sen enempää kokeilemaan uusia merkkejä, kun kerran on löydetty toimiva ja vatsalle sopiva ruoka. Loppuvuodesta saimme kuitenkin postia Faunattaresta. Meille tarjottiin testiin devoted-merkin nappulaa, jonka viljattomana pitäisi sopia myös herkkävatsoille. Niinpä päätin tarttua härkää sarvista ja kokeilla vaihteeksi uutta nappulaa Nopalle. Nopasta oli semisti kivaa saada postia. Devoted -nappulat ovat hypoallergeenisia ja täysin viljattomia, ja niissä on runsaasti (60-70 %) lihaa. Lisäksi ruoissa on luonnollisia probiootteja tukemaan ruoansulatusta, mikä tietysti herkkävatsan kanssa on aina hyvä juttu. Tarjolla on pennuille oma premium puppy -nappula, ja aikuiset koirat saavat valita kolmesta vaihtoehdosta:...

Kuluneella viikolla treenattiin maanantaina tokoa Tiinan ja Kurun kanssa ja eilen eli lauantaina agilityä tutussa lappalaisporukassa. Lisäksi keittiötokoiltiin sunnuntai-iltana - rasti seinään oma-aloitteisuudesta! :D Maanantain tokotreeneissä teemana meillä Nopan kanssa oli kiva ja hyväntuulinen tekeminen. Palattiin Helsinkiin vasta loppiaiseksi, ja kuten arvata saattaa, pitkä maalaisloma teki tepposensa ja helsinkielämään totuttelu on ottanut aikansa. Niinpä halusin treeneissä Nopalle paljon onnistumisia, jotta pääsin palkkaamaan sitä kunnolla. Palkkailin Noppaa paljon perusasennosta ja siihen eri etäisyyksiltä hakeutumisesta vahvistaen edelleen oikeaa paikkaa. Kaivettiin pitkästä aikaa myös tunnarikapula esiin ja Noppa teki hienoja etsintähommia, kun kapula piiloutui lumikasaan. Treenin loppuun tehtiin Kurun kanssa parin minuutin paikkis, joka sujui ihan ongelmitta.  Sunnuntai-illan keittiötokoissa naksuttelin Nopalle "pupujumppaa" eli terävää istumaannous...

... olen huomannut asian jo monena vuotena. Niinpä vuosi sitten, tammikuussa 2016, listasin ensimmäistä kertaa Nopan blogin aikana uudenvuodentoiveita ainaisten -lupausten ja -tavoitteiden sijaan. Erityisesti toivoin kuluneelle vuodelle koko lauman terveys. Ja kuinka ollakaan: muutaman onnettomuusalttiin vuoden jälkeen ollaan oltu terveitä kuin pukit! Tammikuun lopussa Nopalla oli muutaman päivän kestänyt ripuli, mutta sen jälkeen ei mitään. Ihmisväkikin on pysynyt tolpillaan. Ja Siiri! <3 Siiri on vieläkin meidän kanssa, pontevana kuin mikäkin possunokka! Nopan kanssa toivoin, että koiran ja omistajan välinen suhde vahvistuisi entisestään. Niin on käynyt, päivä päivältä meillä synkkaa paremmin. Agilityn parissa toivoin kivaa yhdessätekemisen meininkiä ja iloista mieltä; tällä meiningillä on treenattu koko vuosi enemmän ja vähemmän säännöllisesti, ja meillä molemmilla on ollut kivaa treeneissä. Tokoon uhkasin suhtautua tavoitteellisemmin ja kyllä: meillä on alokasluokan liik...

Hyvää uutta vuotta blogin lukijoille! Nyt on vuorossa se Perinteinen Vuosikatsaus, joita kaikkien itseään kunnioittavien koirabloggaajien on syytä kirjoittaa. Ja onhan se hauskaa katsoa, mitä vuoden aikana on tullut tehtyä. Tammikuu aloitettiin talonvahteina landella muun perheen reissatessa etelässä. Paukkupakkaset saapuivat, ja päivät kuluivat taloa lämmitellen. Saran ja Hamletin kanssa käytiin pakkasesta huolimatta retkellä Repoveden kansallispuistossa, ja myöhemmin samassa kuussa vielä Kalkkikalliolla . Sporttiksen agilitytreeneihinkin ehdittiin, samoin kuin Paavon ja Sannin kanssa lenkkeilemään. Myös pieni mahatauti kipaisi kylässä tammikuun lopulla, buu. Helmikuussa tokoiltiin Karitan ja Flingan kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä. Myös aksapuuhat jatkuivat, ja saatiin uusia lenkkikavereita Heidistä ja Herasta. Painiskelin itsetuntemuksen parissa koskien agilitytreenejä - välillä on hyvä palata maan pinnalle oman osaamisen suhteen ;) Helmikuun lopussa Nopan kaveriporukka k...