Kun koira tuli kotiin

Kuertunturilla joulukuun lopussa 2019 Hyvää uutta vuotta ja vuosikymmentä! Tammikuu on ehtinyt jo puoleen väliin, joten onkin korkea aika päivittää kuulumiset taas ajan tasalle :) Ihana 2,5 viikon joululoma vietettiin osin sairastaen (ihmiset), mutta pääosin terveinä Etelä-Karjalassa ja Äkäslompolossa. Etelässä ei lunta ollut eikä ole, mutta Lapissa saatiin nauttia ihanasta talvisäästä. Majoituimme tutussa mökissä Kuertunturin kupeessa, ja lumilomaviikkoon mahtui hiihtämisen lisäksi lumilenkkejä ja -retkiä sekä potkukelkkailua koirien kanssa. Vuodenvaihde meni leppoisasti, ja 13 h ajomatkoilla koirat matkasivat hipihiljaisina. Hyvät tyypit! <3 Kellostapulilla TUUUUULI! Kelataanpa vähän kulunutta vuotta taaksepäin: Vuosi alkoi, kuten tämäkin vuosi, Äkäslompolosta. Lomaa jatkettiin vähän myös Etelä-Karjalassa, jossa oli hirmuinen lumipaljous. Olispa nytkin. Kevät treenattiin aksaa enemmän ja vähemmän aktiivisesti Nutun kanssa HAUn huippistiimissä. Syksyllä treenit jat...

Syyskuun eka Täällä ollaan! Kiireinen työsyksy on vienyt mukanaan, ja välillä blogi on tehnyt mieli pistää romukoppaan. Muut somekanavat kun ovat nykyään niitä ensisijaisia väyliä päivittää kuulumisia. Ja välillä tulee kieltämättä olo, että itselleenkö sitä tässä kirjoittelee. Mutta toisaalta, vaikka itse olisinkin blogin ainut lukija, niin on tämä silti hyvä keksintö. On niin helppo palata vaikka vanhempiinkin juttuihin, jos on tarvis tarkistaa jotain. Ja onpahan joku väylä, mihin tuutata täysin pelkkää koirajuttua, ilman suodattimia :D Joten täällä ollaan, ainakin toistaiseksi! Edellisen kerran kirjoittelin heinäkuussa . Silloin oltiin Nopsun kansa haettu eka AVO-tulos rallysta, ja Nuttu oli saanut näyttelytuloksen. Mutta mitäs sen jälkeen... Nutulla on edelleen agilitytreenit maanantai-iltaisin. Lisäksi ollaan käyty ja jatketaan vuodenvaihteen jälkeenkin 1-2 kertaa kuussa perjantai-iltaisin Sporttiksella Kariniemen Sannin treeneissä. Nutun estefokus ja itsenäinen etenemine...

Ja Lystihän on! Tämä pieni, pippurinen paimensukuinen lapinkoiratyttönen muutti juhannuksen jälkeen maalle Ainun uudeksi ystäväksi ja pikkusiskoksi. Viimein mekin tällä viikolla ehdittiin häntä käydä moikkaamassa! Lysti, Nereaneidon Ilmassa Pieni Sydän , on kuin väriään (riistanvärinen vaalein merkein) lukuunottamatta kuin pieni kopio elämäni koirasta Siiristä. Niinpä se tuntuukin ihan ällistyttävän hienolta pieneltä tyypiltä. Lysti on hyvin voimakastahtoinen, todella ihmis- ja koirasosiaalinen, eritttäin kova käyttämään suurta ääntään, hurjan rohkea ja peloton vauhtimimmi. Kun kohdattiin sen kanssa ensimmäistä kertaa, se juoksi täyttä häkää suoraan syliini ja puraisi huulestani. Ja saman se on tehnyt myös muille tapaamilleen ihmisille (tuota puremisjuttua lukuunottamatta, onneksi :D). Se rakastaa Ainua yli kaiken (ja Ainu sitä), mutta se tutustui rohkeasti myös Noppaan ja Nuttuun. Nopasta on tainnut tulla vanha setämies, koska sitä ällötti koko pentu, ja pariin otteeseen se ...